H niin kuin hunningolla

Kuvituskuva. Kuvan miehet eivät liity tapaukseen.

Aivan aluksi kaikkien on tärkeää tietää, että inhoan Erinin vanha nainen hunningolla kappaletta. Eniten kappaleessa tökkii kohta "nelkytvuotta saman miehen lakanoissa". Erinin tapauksessa sen täytyy tarkoittaa entistä elämää!

Mutta takaisin juoneen.

Otin tietoisen riskin muuttaessani alueelle, josta on kävelymatka korkeakouluihin ja yliopistoihin. Yksi lääketieteellisen tiedekunnan rakennuksista näkyisi ikkunasta, jos ikkunat olisivat suotuisaan suuntaan. Ymmärsin asunnon vastaanottaessani, että täällä mahdollisesti asuu opiskelijoita. En vain ymmärtänyt, mitä kaikkea silmäni voivatkaan joutua todistamaan.

Satunnaisesti olen törmäillyt hississä salskeisiin nuoriin miehiin, jotka kantavat mukanaan milloin anatomian kirjoja ja milloin jotain muuta alan kirjallisuutta. Ne on myös oikein mukavia ja rupattelevaisia nuoria miehiä. Niiden kanssa hissimatkustaminen ei ole ollut vaivautunutta vaan oikein mukavaa. Jopa niin mukavaa, että välillä on tullut mieleen ehdottaa, josko ajettaisiin ylimääräinen kierros.

Tilanne on kuitenkin muuttunut, koska olen kesälomalla. Ilmojen valtiatar on ollut myös erittäin suopea. Se on tarjoillut sadetta, ukkosta, muka nelisenttisiä rakeita ja HELTEITÄ! Samaan aikaan kouluissa lukuvuosi vetelee viimeisiään, mikä on asettanut mut kiusalliseen tilanteeseen. Nyt ne nuoret, mukavat ja salskeat miehet ovat siirtyneet lukemaan tenttiin pihanurmikolle erittäin vähäpukeisina. Ai ku hyvää!

Vaan kun ei ole! Musta on erittäin kiusallista, että jään kerta toisensa jälkeen kiinni tuijottamisesta. Onneksi sentään useimmiten pelkästään itselleni. Jatkossa saatan intoutua käyttämään ainoastaan portaita, ettei vahingossa päädytä samaan aikaan hissiin. Siellä anatomian kirjoissa varmaan kerrotaan liki nelikymppisten eronneiden sinkkunaisten pään- ja kehonsisäisistä kuhinoista, kun ne näkee jotain silmilleen sopimatonta.

Tulis jo talvi ja voitais taas olla niin kuin ennen! Tai mä voisin. Tuskin niillä mitään ongelmaa on.

PS. Jos ikkunat ja parveke olisivat lääketieteellisen rakennuksen kannalta suotuisaan suuntaan, en olisi tässä tilanteessa.

S niin kuin se on ite, joka haukkuu

Menin sitten chicanen provoon, mutta ei voi mitään.

Suomalainen mies on mielestäni maailman rumin niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Aika harva mies nykyään osaa käyttäytyä herrasmiesmäisesti ja kohdella naista naisena ja kunnioittavasti. Suomalainen mies on myös tosiaan todella ruma ja junttimainen, ei mitään hajua miehekkyydestä. Suomalaisen miehen rumuudessa on mielestäni kuitenkin yksi hyvä puoli, sinkkunainen pystyy rauhassa keskittymään töihin ja opiskeluun.

Ekaksi: jos oma ajatusmaailma on tota luokkaa, niin ei voi odottaakaan, että kukaan kohtelisi herrasmiesmäisesti, naisena tai edes kunnioittavasti. En oikein tajua, miksi ratakiskokaan ei riitä. Ei voi odottaa toiselta hyvää käytöstä, huomioonottamista ja kunnioitusta, jos ei itse niihin kykene.

Toiseksi: Miten kohdellaan naista naisena?

Kolmanneksi: Onko tämä matkitaan Anu Saagimia tyyppinen juttu? Ihan kuin olisin kuullut samankaltaisia lausahduksia kohdistettuna suomalaisiin naisiin aikaisemmin? Jos sekä Anu että chicane ovat oikeassa, niin suomalaiset naiset ja miehet ovat kuin luotuja toisilleen.

Neljänneksi: Nuoruudessani tunsin pojan, jota kaikki tytöt kuolasivat. Meistä tuli pojan kanssa kämppikset jossain vaiheessa, mikä oli totaalinen ja viimeinen kuolinisku omalle kuolaamiselleni. Se jos joku kohteli tyttöystäväänsä huonosti, ja mä jouduin peittelemään sen tekosia. Iyh. Pidän siis omana faktanani, että sisäisen kauneuden puute voi pilata täysin fyysisen ulkonäön luomat illuusiot. Uskon, että se toimii myös toiseen suuntaan: kaunis mieli, komea katsoa.

Viidenneksi: Sanoinko jo, että suomalainen mies ei ole ruma? Yleistyksiä pystyy kuka tahansa tekemään ihan mistä tahansa.

Kuudenneksi: Missä ihmeen metsässä kirjoittaja asuu, jos näkee italiaanoja ym. gigoloita vain heidän kotimaassaan? Minä näen niitä lähes päivittäin. Kokemukseni mukaan osaavat punastua söpösti.

Seitsemänneksi: Ei hormonitoiminnan herääminen katso sitä missä maassa ollaan tai mitä kansallisuutta miehet edustavat. Eli ei v..tu välttämättä pysty keskittymään, vaikka pitäisi!

***

Sitten kun Movember on ohi eli ehkä jo huomenna kerron mitä mieltä siitä oikeasti olen.

M niin kuin miehet on perseestä

Onko tänään jokin kansainvälinen miehet on perseestä päivä?

Minusta miehet eivät ole sen enempää perseestä kuin naisetkaan.

Ei tänäänkään.

Pyydän nöyrimmin anteeksi, jos jollekin tuli yllätyksenä, että "stalkkeroin" teitä.

O niin kuin onko se syntymävika?

Sehän nyt on selvää, että koskaan ei voi olla tyytyväinen siihen mitä jo on. Erittäin hyvin sen huomaa kampaajan työssä. Jos on kiharat hiukset, inhoaa niitä. Jos on suorat hiukset, nekään eivät ole hyvät. Jos on ruskeat hiukset, niin ne on vähintään vääränsävyiset ruskeat jne. Tämä sama näyttää pätevän myös miehiin. Jos on sohvaperuna, haluisi sen joskus liikkuvan pidemmälle kuin jääkaapille ja takaisin, ja jos on liikunnallinen, haluaisi sen lopettavan sellaisen epäterveen toiminnan. Valitus hiuksista kampaajalle tuottaa usein toivotun tuloksen ainakin siihen asti, että asiakas alkaa itse hoitaa ja laittaa hiuksiaan. Valitus miehestä ystävälle tai vaikkapa keskustelupalstalle ei yleensä tuota mitään tulosta, koska mies on autuaan tietämätön käsillä olevasta räjähdysalttiista ongelmasta.

Olen törmännyt viimeisimpään valitukseen viime aikoina yhä useammin. Naiset ovat eron partaalla, koska heidän miehellään on harrastus. Jotenkin minun on vaikea nähdä ongelmaa - paitsi ehkä naisen korvien välissä. Toki onhan se suuren luokan pettymys, jos otti sohvaperunan ja nyt se on alkanut poistua kotoaan. Siinähän sitä onkin syytä kerrakseen laittaa lusikat jakoon. Esimerkiksi juoksijan puoliso odottaa miehensä kyllästyvän juoksemiseen eikä ymmärrä, mitä kiksejä kohta jo (halleluujaa) viisikymppinen mies voi siitä edes saada. Toisaalta tietämättömällä on myös ongelma, koska ei löydä parisuhdetta kuntoilunsa vuoksi. Omien sanojensa mukaan häntä pidetään pelimiehenä, koska käy salilla ja huolehtii ulkonäöstään. Anteeksi vaan naiset, mutta mikä teitä oikein vaivaa? Onko se syntymävika vai sattuiko joku muu onnettomuus? Mikä ihmeen ajatusmalli se sellainen esimerkiksi on, että miehen terveys menee, koska juoksee? Ihan vaan sillä kyselen, kun olen jotenkin elänyt siinä uskossa, että liikunnalla (jota juokseminenkin käsittääkseni on) on positiivisia vaikutuksia terveyteen eikä päinvastoin.

Oikeastaan luulen, että juoksijan puolison ongelma ei ole miehen harrastus, vaan ajankäyttö. Luulisin, että hampaankoloon saattaa jäädä jotakin, jos miehen elämässä ei ole enää mitään muuta kuin treeni. Ennen se sentään tyhjensi tiskikoneen joskus. Parisuhteen ongelmat harvoin selviää sillä, että ei itsekään tiedetä, mikä se todellinen ongelma on. Osoitetaan syyttävästi naapurin aitaa, kun vika on oman talon perustuksissa.

Tietämättömällä ei taida olla sen suurempaa ongelmaa kuin muillakaan sinkuilla, jotka ovat sinkkuja vastoin omaa tahtoaan ja tekevät parisuhteettomuudesta itse itselleen ongelman. Jossain on varmasti hänellekin se nainen, joka pystyy hyväksymään sen tosiasian, että mies viihtyy yhtä paljon tai jopa enemmän peilin edessä kuin kumppaninsa. Tai voi hänellä olla ongelma. Jos parisuhteettomuudesta tekee itselleen ongelman, niin se epätoivo haisee todella pahalle ja kauas eikä siihen auta suihku eivätkä hajusteet.

V niin kuin väkivallan uhka

Yhdellä lempistalkattavistani on ongelma. Me emme voi auttaa häntä, koska tiedän, ettei monikaan teistä tunnusta stalkkaavansa häntä myös (ja joo, moni ei oikeastikaan stalkkaa). Se on toisaalta ymmärrettävää, koska se on joissain määrin verrattavissa sosiaaliseen itsemurhaan. Tai stalkkailu vielä menettelee, mutta että olisi vielä samaa mieltäkin asioista. Eri mieltä oleminenkin on riskaabelia hommaa, koska joukosta löytyy aina joku, joka on päättänyt pystyvänsä muuttamaan koko kansakunnan ja ehkä jopa maapallon ihmisten mielipiteet yhteneväisiksi kanssaan käyttämällä toisia halveksuvaa ja lyttäävää kieltä. Valitettavan usein nämä kaikkein innokkaimmat puolestapuhujat ovat niitä, jotka tekevät alkuperäiselle puhujalle eniten hallaa. Ja innokkaimmat vastustajat puolestaan antavat vaan lisää buustia sekä vakuuttavat alkuperäisen mielipiteen olevan sittenkin parempi. Näin päädytäänkin siihen ongelmaan. Tuija Saresma on naistutkimuspäivien esitelmän tiivistelmässään kirjoittanut, että "Laasasen blogien keskustelulle on leimallista...pinnan alla vellova väkivallan uhka."

Mikä on pinnan alla vellovaa väkivallan uhkaa? Luin muutamia Henryn aikaisempia postauksia kiinnittäen erityisesti huomioni keskusteluun. Valtaosa kommentoijista on miehiä, joten mutu-tuntuma sanoo, että heidän sormenpäistään saattaa joskus tihkua sen verran testosteronia näppäimistölle, että löytyvät ne sanat, jotka joku voi tulkita väkivallan uhaksi. Kun Uuden Suomen palvelut eivät vaatineet rekisteröitymistä ja kommentoimista jollakin tunnistettavalla tavalla, kommenteista huokui ehkä vieläkin enemmän sellainen äijämentaliteetti kuin nykyään. Toki siellä myös on joukossa naisia, jotka pyrkivät vaikuttamaan toisiin vihjailemalla, milloin epäilyksistään Laasasen mielenterveyttä kohtaan ja milloin hänen kyvykkyydestään miehenä. Mutta väitän, että vaikka Laasanen itse ei oikeasti mielestäni käy mainitunlaista keskustelua, niin joukkoon mahtuu niitä, jotka luovat väkivaltaiseksi tulkittavan ilmapiirin. Me naiset varsinkin ollaan joskus kovin herkkiä aistimaan tunnelmaa ja ilmapiiriä.

Jos oikeasti haluaisi ymmärtää mistä on kysymys, pitäisi varmasti määritellä ensin väkivalta. Monillehan väkivaltaa on vain se, että otetaan pesäpallomaila ja mennään nuijimaan oikeasti eri mieltä oleva. Väkivalta käsittää kuitenkin aika paljon enemmän kuin pelkät fyysiset toisen koskemattomuutta loukkaavat teot. Sekin, että jotkut päättävät mennä henkilökohtaisuuksiin (viittaus esimerkiksi narsismiin kohdistettuna Laasaseen) voidaan tulkita väkivallaksi. Joten kyllä, jotkut kommentoijat sukupuolesta riippumatta luovat keskusteluun väkivallan uhan ilmapiiriä. Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa. Toisaalta käyttämällä esimerkiksi sanoja tai sanontoja 'v*tunmoinen, kiero huora, juokse siis vaikka suohon jne' luodaan aggressiivista, uhkaavaa ilmapiiriä olipa sanojana kuka hyvänsä ja kohdistuipa se keneen tahansa - ja vaikkei valtaosa keskustelijoista vajoaisikaan samalle tasolle.

Uhka sana viittaa pelkoon. Pelkohan on oikeasti tunne, jolla ei ole välttämättä mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Se on tunne, jota vain harvoin pystyy selittämään järjellä. Eräs ystäväni pelkää perhosia. En ole koskaan ymmärtänyt miksi. Minä sentään pelkään ampiaisia, jotka oikeasti voisivat väärässä paikassa hyökätessään jopa tappaa.  Näin se menee kaikessa pelkäämisessä: toisen pelolle on olemassa peruste, jonka ainakin joku voi ymmärtää ja toisen pelko on jotenkin vain täysin irrationaalista. Molempien pelot ovat silti olemassa siitä riippumatta kiistääkö joku ne vai ei.

Mä välillä odotan oikein kovasti sitä, että sekä feministit että maskulistit keskittyisivät omien asioidensa edistämiseen eikä toistensa mollaamiseen. Uskon, että silloin niille tärkeille asioille saattaisi oikeasti tapahtua jotain. Isien asema huoltajuuskiistoissa paranisi ja naiset saisivat enemmän palkkaa tai mikä heidän huolensa nyt milloinkin sattuu olemaan. Feministeillä tuskin on valtaa vaikuttaa niiihin asioihin, joita maskulistit haluavat muuttaa ja päinvastoin. Päädyin kuitenkin taas siihen, että yksi mätä omena voi pilata koko sadon asiassa kuin asiassa. Sanonnan keksijä ansaitsisi ehdottomasti jonkun kunniamerkin.

V niin kuin valintaperuste

Jos olisit menossa sokkotreffeille, mutta et saisi tietää hänestä mitään muuta kuin ammatin, niin mikä olisi mielestäsi kiinnostavin ammatti. Sanokaa myös perusteluja, mikä on kyseisessä ammatissa hyvää ja huonoa. Seksikkäin ammatti esille. (Suomi24)

Valinnanvapautta oli ikävästi rajoitettu, mutta vaihtoehdot olivat seuraavat:

1. Poliisi

2. Investointipankkiiri

3. Fyysikko (Tutkijatohtorina yliopistolla)

4. Lentäjä

5. Diplomi-insinööri

6. Sähkömies

7. Palomies

8. Lääkäri

Olen itseasiassa niin tylsä, että en lähtisi sokkotreffeille laisinkaan enkä varsinkaan pelkkään ammattitietoon nojaten. Elämä on opettanut, että jos pidän diplomi-insinöörejä tylsinä ja kuivina tyyppeinä, niin seuraavana hetkenä kivoja ja hauskoja dippainssejä marssii jonossa elämääni. Samalla tavalla annetuista vastauksista oli nähtävissä, miten stereotyyppisesti ammatit luokitellaan. Jos olet investointipankkiiri, niin taloutesi on luultavasti kunnossa, mutta arvomaailmasi niin kova, että kukaan ei voi tulla 10 metriä lähemmäs sinua. Jos taas olet lääkäri, olet sosiaalinen, ihmisläheinen ja omaat pehmeät arvot. Mun mielestä on aika käheetä, jos on ammatti. Enkä todellakaan usko, että ammatin perusteella voi määritellä ne arvot, joita toinen edustaa yksityiselämässään.

Mutta koska Suomi24 oli muotoillut kysymyksen tarkoittamaan seksikkäintä ammattia, niin vaihtoehtoisista ammateista valitsen ehdottomasti palomiehen. En vain lähtisi hänen kanssaan välttämättä treffeille, koska valinta perustuisi ulkokuoreltaan seksikkään palomiehen (Oulu Fire Fighters ry - kuvagalleria) stereotypiaan.

Riittäisikö tieto sokkotreffikaverin ammatista sinulle? Vai viettäisitkö mieluummin lopun elämääsi yksin kuin menisit tuntemattoman fyysikon kanssa treffeille?

L niin kuin lisääntyminen

Julistauduin jo antifeministiksi, mutta huomaan, että sisälläni asuu  myös pieni antimaskulisti. Olen varma, että tiedätte kenestä puhun, vaikka en linkittäisikään hänen kirjoitukseensa miesten lisääntymisoikeuksista. (Vihje: alkaa Hoolla ja loppuu Ännään)

Kenelle voi reklamoida, jos miesten ainoa keino hallita lisääntymistään tai lisääntymättömyyttään on käyttää ehkäisyä tai kieltäytyä seksistä? Onhan se nyt kerrassaan epätasa-arvoista, että mies ei voi vain osoittaa mielekästä naista kadulla ja päättää lisääntyä tämän kanssa. Ajatella, että siihen tarvitaan vielä naisen suostumuskin. On sekin kuulkaa epätasa-arvoista, että miehellä voi teoriassa olla rajaton määrä naisia yhtä aikaa raskaana, mutta nainen voi olla raskaana vain yhdelle miehelle kerrallaan.

Tottakai nainen haluaa lisääntyä, kantaa lasta joskus jopa henkensä uhalla vatsassaan 9 kuukautta ja huolehtia yhteisestä jälkikasvusta yksin vähintään seuraavat 20 vuotta. Nainen muistelee aikaa ilolla silloinkin, kun mies päättää voivansa palauttaa vauvan vähän kuin postimyynnistä ostetun epäsopivan tuotteen äidilleen ja lähtee mahdollisesti joko lähiöpubiin tai vaihtaa nuorempaan naiseen. Jos lapsi on onnekas, lapsen isä haluaa joskus tutustua lapseensa. Jos lapselle käy vielä parempi tuuri, niin mies maksaa säännöllisesti elarinsa. Jos huono, valtio maksaa jotain joka tapauksessa. Joo, ei naisen pidä oikeasti saada päättää kenen kanssa lisääntyy. 

Sitä mä vaan, että hyvät femakot ja maskulistit, voisitteko kerrankin kääntää katseenne pois sieltä omasta navastanne. Lisääntymisessä ei ole kysymys teidän oikeuksistanne vaan ihan oikeasta ihmiselämästä, jonka te olette mahdollisesti saattaneet alkuun. Kysymys on vain ja ainoastaan lapsen oikeuksista. Jos lapsen oikeudet pidetään kirkkaina mielessä, niin ei tarvitse miettiä kumpi on tasa-arvoisempi lisääntymisessä. Siitä lapsesta teidän kuuluu pitää huolta eikä omista oikeuksistanne. Daa pahvit!

PS. Olenko koskaan muistanut kertoa, että aamuisin saatan olla joskus vähän pahalla päällä? Kyllä se tästä, kun saan edes kupillisen kahvia.

N niin kuin nettideittikarjut

Jatketaanpa nyt hiukan vielä deitti-ilmoitus –teemalla. Kaikenlaista sitä olisikin tarjolla, jos vaan osaisi etsiä. Ilmoituksen kirjoittaminen ei toki ole helppoa, mutta hiukan yritystä edes pojat.

”Tarttis vissiin saada tähän suhteellisen tylsään elämään jotain piristävää!”

Tätä olen aina halunnut. Olla jonkun suhteellisen tylsän elämän jotain piristävää.

”ei täältä kuitenkaan mitään löydä”

Joo ei varmastikaan. Taidan itsekin siirtyä seuraavaan ilmoitukseen, vaikka tuskin sieltäkään kirjoitusvirheitä kummempaa löytyy.

”tosissaan tai muuten vaan”

Niin jotta kumpi? Saanko minä päättää. Ei ollenkaan. Miten niin se ei ollut vaihtoehto?

”Jos kiinnostuit ni kirjoittele ihmeessä”

Mistä piti kiinnostua?

”Täällä olis tämmönen hauska siisti hyvännäköinen herrasmies joka on semosessa elämän tilantessa tällä hetkellä et ihan oikea suhde ei oikein kiinnosta. Tai no jo en tiedä, katsotaan.”

Miksi siis jätit ilmoituksen? Pitäisikö sitä sopivaa hetkeä odotellessa vaikka tarkistaa oikeinkirjoitus- ja kielioppisääntöjä.

”mies etsii sitä sun tätä… kaikki menee mikä eteen tulee”

Hyvä tietää. Kannattaa pysytellä edestäsi poissa. Suosittelen samaa muille.

”Haluatko kokea, millaista on elämä nyrkin ja keittiön välissä?”

Tämä ei ole se elämys, jonka haluaisin kokea. Se ei ole myöskään se kokemus, jota ilman en voisi katumatta elää.

”Etsin vain sen jonka kanssa tuntuu ensi hetkestä lähtien että hei, mehän ollaankin tunnettu aina… :)”

Uih, I know. Siksi kukaan ei koskaan vastaa sinulle, kun siitä ei tunnu siltä, että olisi tuntenut sinut aina. Mutta varmasti kun tarpeeksi kauan odottaa, kohdalle osuu myös Se Oikea, jonka on jo tuntenut edellisissäkin elämissä. Tämä on hieno tapa välttyä tutustumisen vaivalta.

”olen mies ja etsin sinua luotettava, mukava nainen”

Hienoa, miesten ilmoituksiahan tässä juuri tutkinkin. Hyvä tietää, että saatoin jopa tehdä haun oikeilla kriteereillä.

”Lähes täydellinen… komea, ennakkoluuloton, kokeilunhaluinen”

Tottakai olet. Tuskin maltan olla vastaamatta. Sinulla on varmasti t-paita, jossa lukee isoilla kirjaimilla unelmavävy?

”Tällänen…nääh, katotaan nyt ens kolahtaaks ketään, kerrotaan sit lisää”

Virtuaalikolaria odotellessa.

”Kukapa nyt tällaiseen haluaisi tutustua”

Niinpä. Ei varmaan kukaan.

”haussa nainen, joka on aidosti kiinnostunut minusta”

Nyt kyllä kiinnostuin aidosti. Todella hyvin kerroit itsestäsi.

”…”

Ajattelin äsken ihan samaa. Telepatiaa ehkä?

”Tälläinen rääväsuinen kalju ukko etsii itselleen akkaa, ties vaikka löytyis täältä…;)”

Oh my. Unelmien täyttymys. Sanavalinnat sytyttää eniten.

”Olen ollut pitkässä avioliitossa, mikä päättyi vaimoni itsemurhaan.”

Onneksi kerroit sen ensimmäisessä lauseessa. En halua päätyä itsemurhaan. Heippa.

”oletkohan sinä se kuningatar jota etsin?”

En ole kuninkaallinen. Haittaaks se?

”Missä muruseni on”

Keksitpä omaperäisen aloituksen. Tämä oli vasta 298. ilmoitus, joka alkoi samoilla sanoilla.

”No niin kirjoitin jo kertaalleen profiilitekstin, mutta osasin hävittää sen.”

Et siis ole it-nörtti. That’s good! Mutta mitä ihmettä teen tuolla tiedolla?

”minä tässä moi!!”

No moi moi minä!

”etsin sinua”

Tuskinpa vaan.

”Mitäpä tähän itsestään runoilisi?”

Sano sinä!

”oon 39v. elämäniloinen jäbä turusta!”

Kiva sulle, dude!

”Tähän kohtaan pitäisi laittaa kaikki peruskliseet, mutta enpä taida jaksaa”

Tässä kohtaa pitäisi vastata kaikilla peruskliseillä, mutta enpä taida jaksaa.

”Haluat mut kunhan tutustut. Ei tähän osaa mitään sanoa, kysy jotain.”

Koen, että sinuun on hirmu vaikea tutustua.

”tällä olis yksin huoltaja isä etsii arkeen muutosta”

Oletko koskaan kuullut, että muutos lähtee sinusta itsestäsi?

”sponssia mukavalle opistelija typylle…”

No ei kiitos. Sinunkin olisi kannattanut hiukan opistella enemmän.

”Noin nelikymppinen mukava seksistä ja läheisyydestä pitävä miehenalku kaipailee naisten seuraa”

Eks kuse mua. Noin nelikymppinen (44v) miehenalku? Pelottavaa.

Saattaisi olla hyvä bisnesidea alkaa vetää intensiivikursseja siitä,

1.  kuinka selvitän itselleni mitä haluan (älä ainakaan kysy sitä treffi-ilmoituksesi lukijalta)
2.  kuinka kirjoitan informatiivisen deitti-ilmoituksen (kerro itsestäsi, älä vaikeuksistasi kirjoittaa deitti-ilmoitusta)
3.   kuinka erotun massasta (opettele kielioppi- ja oikeinkirjoitussäännöt, se on jo paljon)

R niin kuin retostelu

Joku aika sitten löysin Elleistä artikkelin, jossa parisuhdeterapeutti neuvoo olemaan retostelematta parisuhteen asioilla. Olen ajatellut sen kuuluvan niiden itsestäänselvyyksien joukkoon, jotka on imetty jo äidinmaidosta pysyväksi tiedoksi selkäytimeen. Äidinmaidonkorvikkeisiinkin tämä salainen tieto on lisätty, joten se ei ole mikään tekosyy. Itsekin kasvoin ensi kuukauteni korvikkeilla ja luulen, että se oli minun pelastukseni.

Artikkeliin oli löydetty Riikka ja Artturi, jotka pitivät avoimia ystävyyssuhteita tärkeämpinä kuin suunsa kurissa pitämistä kumppaninsa asioista. Riikka mm. sanoo, että

Mielestäni on kohtuutonta, jos mies aiheuttaa ongelmia, ja vielä edellyttää, ettei ongelmista saisi puhua.

Niin no, onhan se tietenkin noinkin. Mutta ongelmien ratkeamisen kannalta ei taida auttaa yhtään vaikka Kaisa, Saara, Maija, Mirva, Helena, Anna-Kaisa, Reija, Sanna ja Liisa olisivat kaikki hänen kanssaan sitä mieltä, että kumppanin älykkyysosamäärä on pienempi kuin Nalle Puhilla. Kumppanille tämä asia tietenkin kerrotaan niin, että "Kaikki on sitä mieltä, että sä oot Eero täys ääliö..." Kuvittelisin ainakin, että ongelma voisi ratketa, jos siihen ei sotkettaisi myös naisen ystäviä. Ellei ongelma satu olemaan perheväkivalta, missä tahansa sen muodossa, niin olen taipuvainen kallistumaan sille kannalle, että älykkyysosamäärän pienuus ei ole Eeron vaan lörpöttelijän ongelma. Iso ongelma onkin. Pitäköön kaverinsa, mutta päästäköön Eeron pahasta.

Mä olin pitänyt "parisuhdekeskusteluja" enemmän akkojen haihatteluna, mutta ainakin Artturin mielestä kumppania pitää joskus päästä haukkumaan ystävien kesken. Häh? Mussa lienee joku perustavanlaatuinen vika, kun en nyt yhtään ymmärrä mitä nää tyypit oikein selittää. Miksi edes olla sellaisen kumppanin kanssa, jota kokee tarpeelliseksi haukkua ystävien kesken? 

Ehkä tässä onkin kysymys vain siitä pienestä erosta haastateltujen ja mun välillä, että mä pidän kumppania ensisijaisesti läheisenä ystävänä. Heillä taas kumppani lienee jotain käyttötavaraa ja muita ihmisiä vähäpätöisempi.

F niin kuin fraasit

Kunnollinen mies on tehnyt muistiinpanoja naisten nettideitti-ilmoituksista. Hän on huomannut, että naisten toistuvasti käyttämiä ilmaisuja ovat:

• Juoksut on nyt juostu
• Seikkailut on seikkailtu
• Baarit on nähty
• En etsi pelimiestä, enkä lapsilleni isää
• Lapset on jo tehty
• Etsin kunnollista luotettavaa miestä

Ja sitten jo kilvan väitelläänkin siitä, että mitä noilla ilmaisuilla tarkoitetaan ja onko nämä hyvää informaatiota vai ei. En jaksa ottaa kommentteihin sen enempää kantaa, mutta silti on ihan pakko päästä sanomaan...

Juoksut on nyt juostu.

En ole juossut juoksujani ja tuskin voin koskaan sanoa juosseeni kaikkia juoksujani. Tosin mun juoksut on varmasti hyvin viatonta laatua ja myös todella harvinaisia, mutta miksikään kotona nyhjöttäväksi kumppanin henkilökohtaiseksi palvelijattareksi musta ei ole 24/7/365. Viihdyn kotona oikeastaan äärettömän hyvin, mutta joskus tulee menoja, joihin tekee mieli lähteä mukaan. Aivan varmasti myös lähden jos niin haluan tehdä.

Seikkailut on seikkailtu.

Mistä tätäkään niin varmasti voi tietää. Pääsääntöisesti tässä noudatellaan ylläolevaa kaavaa. Jos nyt kuitenkin oletetaan, että seikkailuilla tarkoitetaan irtosuhteita, niin mulla ei ole taipumusta parisuhteessa ollessani seikkailla. Ei tosin ole sinkkuillessakaan taipumusta irtosuhteiluun, mutta sen mahdollisuus on silti olemassa. Jos seikkailu ei voi ketään vahingoittaa, niin en katso aiheelliseksi kieltäytyä siitä.

Baarit on nähty.

Moni baari on nähty, moni on vielä näkemättä ja moni jää näkemättäkin. Ei niitä kaikkia millään ehdi eikä huvita edes nähdä. En täysin baarin vastainenkaan ole, mutta aika harvakseltaan niihinkään tulee itseään tungettua. Jos nyt on kuitenkin joku tyttöjen ilta ja tytöt haluavat myöhemmin lähteä baariin, niin en välttämättä valitse kotiin lähtemistä siinä vaiheessa. Riippuu fiiliksestä.

En etsi pelimiestä, enkä lapsilleni isää.

Eiku yksinkertaisesti en etsi. Ihan sama miten lause jatkuu.

Lapset on jo tehty.

Jos lapsen haluaminen on syy pariutumiselle, niin ei kannata ainakaan mun kanssa yrittää pariutua.  En varmuudella tiedä onko mun lapset jo tehty, mutta ajatus lapsista herättää ajoittain suunnatonta pakokauhua.

Etsin kunnollista luotettavaa miestä.

Enkä etsi. Mutta se, että voin luottaa mieheen on yksi ehdottomista edellytyksistä. En halua tuhlata energiaani toisen jatkuvaan epäilemiseen. Elämässä on niin paljon kivampiakin juttuja.

M niin kuin maksaja

Tutkimuksen mukaan ulkonäkö ratkaisee, kuka treffeillä maksaa. Mitä kauniimpi nainen, sitä todennäköisemmin deitti hoitaa viulut. Ja mitä komeampi deitti, sitä varmemmin nainen odottaa deitin kaivelevan kuvettaan.

Ensimmäisen väitteen allekirjoittaminen ei tuota ongelmaa. Miehet nyt vaan on... miehiä. Mitä enemmän ne maksaa, sitä enemmän ne odottaa saavansa vastinetta rahoilleen. Ilmaista ateriaa ei vaan ole olemassa. Viehättävämmän siskon antimista maksettaisiin enemmän kuin vähemmän viehättävämmän. Jos tyttö ei anna säälistä, niin ehkä edes kiitollisuudenvelasta.

Jälkimmäinen väite tuottaa mulla keskivertoa kovempaa vastarintaa. Onkohan sana odottaa sittenkin vain toimittajan oma käännöskukkanen? Minä en ainakaan odota miehen maksavan, koska hän näyttää hyvältä. Toisaalta itse pelkään heti ampiaisten jälkeen eniten kiitollisuudenvelkaa, joten koko laskun maksattaminen toisella etenkin ensitreffeillä voisi aiheuttaa ampiaisen piston tavoin anafylaktisen shokin. Ei se kuitenkaan pelkästään pelkoa kieltäytymisen aiheuttamasta huonosta omastatunnosta ole. Sellaista ulkokuorta ei ole olemassa, että se voisi missään tilanteessa korvata puuttuvaa älyä.

Ja stop! Kukaan ei puhunut mitään mistään Mensaan kuulumisesta. Korkea älykkyysosamäärä ei oikeasti kerro muusta kuin henkilön kognitiivisista kyvyistä. Sellaisten tiedollisten asioiden terävä ja tarkka hahmottaminen ei takaa sosiaalista lahjakkuutta, jota voisi olla esimerkiksi se, ettei mene kuvittelemaan saavansa laskun kuittaamalla jotakin muutakin kuin lämmintä kättä.

Tutkimuksen jälkimmäisen väitteen täytyy siis olla täyttä roskaa. Tai sitten tämä on ikäkysymys. Tällä iällä nimittäin paikkojen kostuminen vaatii jotain ihan muuta kuin rahaa ja ulkonäköä. Ei niistä tietenkään haittaa ole, mutta niillä ei ole merkitystä kostumisen kannalta. Silloin joskus muinaishistoriallisina aikoina, jolloin vielä kävin treffeillä, olen itsekin ollut vähemmän huolissani kiitollisuudenvelasta kuin nykyään.

H niin kuin hysteria

No jopas oli työpäivä. Huominen vapaapäivä on todellakin ansaittu ja samalla myös tulevan viikonlopun vapaat. Seitsemässä ja puolessa tunnissa ehtii tekemään 15 miesten leikkuuta. Sadepäivissä on puolensa. Mutta jos totta puhutaan, niin olisin voinut välillä vaikka värjätä tai vääntää permanenttiakin. Nyt mun ainoaksi huviksi jäi hiusten pesun yhteydessä hieroa herrojen hiuspohjaa niin kauan, että kuulin sen joka kerta yhtä palkitsevan ynähdyksen. Se on hyvä ynähdys siitäkin syystä, että sen jälkeen saakin leikata hiukset täsmälleen, kuten itse haluaa. (Meillähän pestään jokaisen asiakkaan hiukset, halusi hän sitä tai ei.)

Tämä oli oikeastaan kätevä aasinsilta helppoon orgasmiin, joka esitellään missäpä muualla kuin Naisen omassa kirjassa. Tai siis luvun aiheena on helppo orgasmi, mutta heti perään kerrotaan, että 10-40 prosenttia naisista ei saa koskaan tai tietyissä tilanteissa orgasmia. Mainittu tietty tilanne on kuulemma vieläpä usein seksi oman kumppanin kanssa. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Vieraisiin tuskin kannattaa lähteä, jos ei pysty rentoutumaan edes oman kumppanin kanssa. Tai mistä mä tiedän, mikä siihen on syynä, kun en ole omakohtaisesti koskaan kokenut.

Olin itse asiassa aika pettynyt tämän luvun antiin, koska ei siinä mitään oikeita ohjeistuksia annettu. Alettiin vaan jauhaa vibraattoreiden ja samalla naisen koko seksuaalisuuden historiasta. Meistä varmaan jokainen ymmärtää, että varsinaisia vibraattoreita on voinut olla olemassa vasta sähkön ja patterien keksimisestä lähtien, mutta olettaisin, että vibraattoreiden korvikkeita ja seksiä oli jo ennen tätä. Ihan siitä päättelin, että neitseellisesti ihmiskunta tuskin on lisääntynyt koko historiansa ajan. Mikä taas tarkoittaa, että jos me kaikki vaihdettaisiin miehet vibraattoreihin, väestön räjähdysmäinen kasvu saataisiin ehkä pysäytetyksi ja maailma pelastuisi.

Hiukan ehkä jäi harmittamaan, että 1700- ja 1800-luvuilla käytetty naisten hysterian (=fyysiset ja psyykkiset jännitystilat) hoitomuoto on nykynaisilta kokonaan jäänyt pois tai sekin pitää tehdä itse. Ja toisaalta jäin ihmettelemään, että miksi niiden naisten miehet eivät hoitaneet tehtävää, vaan sen suoritti lääkäri kerran viikossa. Tai no, olen jotenkin ymmärtänyt, että ei ne miehet välttämättä nykyäänkään vaimojaan hoitele. 

Uskon kuitenkin, että väestöräjähdyksen pysäyttäminen, vaikka eivät asiaa maininneetkaan itse, oli koko luvun tärkein päämäärä. Väittivät nimittäin, että lähes jokainen nainen voi saada orgasmin omin voimin ja vibraattorin avulla jopa kokea millaista olisi olla mies ja tulla nopeasti, mutkattomasti ja tuloskeskeisesti.

Niin, että tervetuloa blogiini kaikki kuukkeloivat pervot. Kesä saattaa näköjään siirtää ajatustoiminnot ihan vääriin asioihin muillakin kuin miesbloggareilla. Ja tervemenoa pervot paremmille apajille. (Pyydän jo ennakolta mitä nöyrimmin anteeksi häneltä, joka vastaanottaa pervot.)

P niin kuin pokaus

Palataan vielä kerran naisten nirsousteeman ympärille. Lauantainen baarireissu tarjoili melkein uusioneidille (33-to-go) hyvää aineistoa siitä, miksi miehet eivät onnistu, mutta pojilla sen sijaan olisi kaikki edellytykset onnistua. 

Noin 20 v. poitsu
- Mulla on ämvitonen. Lähdetkö huomenna ajelulle?
- Mä oon kolmevitonen. En lähde. Sori.

Niin suloista. Poju jätti suosiolla seksin täysin ulkopuolelle ehdotuksestaan. Eikä ollut haluamassa mitään nyt, heti ja tässä. Hän jätti silti ottamatta huomioon, että naiset eivät ehkä kuitenkaan niin suuresti arvosta isin omaisuutta. Tai jos arvostavat, niin ottavat mieluummin isin.

Pakko myöntää, että jos nuoret miehet osaavat edes käyttäytyä noin fiksusti, niin en yhtään hämmästele, miksi puumanaisista puhuttiin niin paljon aikanaan. Ei ne naiset niitä poikia yritä pokata, vaan pojat niitä naisia.

50+ mies
- Mulla on elämässä kaikki hyvin, mutta pi**ua pitäisi saada.
- P***u on ihan liian yliarvostettua.
- No niin on, mutta...
- Mä olen onnellinen sun puolesta. Ajatella, että sulla on olemassa vain noin pieniä murheita.

Jos väkisin haluaa löytää jotain positiivista tästä keskustelusta, niin kaveri ei ainakaan ollut mikään pelimies. Kertoi täsmälleen mitä oli vailla ja korosti samassa lauseessa myös sitä, että elämässä on kaikki muuten hyvin. Ei hän halunnut parisuhdetta ja naista vaan pelkästään sitä yhtä ruumiinaukkoa. Mutta toisaalta: humalatilan tason huomioonottaen, hän olisi vain nolannut itsensä, jos olisikin onnistunut jonkun saamaan mukaansa.

Tästä voisi melkein päätellä, että maailma on muuttunut. Pojista on tullut huomaavaisia ja suloisia. Ei ne olleet sitä, kun itse olin parikymppinen. Ikänsä puolesta miehisessä iässä olevat ovat puolestaan vain epätoivoisia. Mikä tosin ei ole lainkaan kumma, jos he ovat koko ikänsä toistaneet noita samoja lauseita.

N niin kuin näkökulmat

Laasasen blogista on tullut mun muusa. Enkä todellakaan sano sitä vain siitä syystä, että kävijävirta hänen blogikirjoituksestaan (myös siitä toisesta) ohitti melkein (siis ei ohittanut, muttei paljon puutu) vuorokaudessa Enkeli-Elisan kävijämäärät blogissani. Huikeeta, kuinka naisvihaajan painava sana on paljon painavampi kuin koulukiusatun itseltään hengen riistäneen tytön tarina. Ja vaikka käytinkin sanaa naisvihaaja, niin aika paljon saa tehdä, että uskoisin hänen pohjimmiltaan sellainen olevan. Se on vain käyttökelpoinen ja hyödyllinen näkökulma ajaa omaa asiaa. Kukapa ei käyttäisi sellaista hyväkseen? Pääasiahan on, että puhutaan, ei se mitä puhutaan.

Musta olisi hienoa, jos kaikki ne naiset ja miehet, jotka käyttävät aikaansa ja energiaansa väittelemällä siitä kumpaa sukupuolta poljetaan yhteiskunnassa enemmän, kuluttaisivatkin sen koulukiusaamisen vastaiseen työhön. Pariutumisasioita mietin jostain käsittämättömästä syystä itsekin, joten se on tietenkin tärkeämpää kuin koulukiusaamisen ehkäisy - no ei ole!

Tosiasiassa mua vetää magneetin lailla puoleensa Laasasen blogin ympärillä pyörivä ilmiö. Sama ilmiö on nähtävissä muuallakin internetin ihmeellisessä maailmassa, jossa vain joku uskaltaa esittää yleisistä normeista poikkeavia näkemyksiä sukupuolista. Julkisesti omilla kasvoillaan ja nimellään esiintyvän naisvihaajan blogista tulee silti erityisen hyvin esiin se, että vastakkaisesta sukupuolesta ei ole lupa heittää mitään väitteitä. Tai tarkemmin ajateltuna, naisista ei saa väittää mitään kukaan muu kuin nainen.

Muistellaanpa vaikka kirjoitusta A niin kuin asenne. Mehän oltiin kaikki kovaan ääneen sitä mieltä, että kyseisen naisen asenne oli täysin väärä. Etenkin, kun asiasta ei voinut edes keskustella hänen kanssaan ilman, että olisi ottanut itseensä. Väitän, että jos kirjoituksen olisi kirjoittanut mies, me oltaisiin oltu siellä kilvan lynkkaamassa sitä ainakin jos sen olisi voinut tehdä täysin anonyymisti. Jos mikään muu ei olisi auttanut, oltaisiin vedetty esiin narsisti ja muut henkilökohtaiset loukkaukset-kortit (ja nolattu itsemme - anonyymina mutta kuitenkin). Tottakai sillä naisella olisi siinä tapauksessa ollut oikeus päättää mitä hänen televisiostaan katsotaan eikä hänen asuntoonsa myöskään tuoda toista televisiota jääkiekon katsomista varten. Sanoohan kenen tahansa järkikin sen, että tuoreessa parisuhteessa ei katsota jääkiekkoa. Se tulee vasta papin aamenen jälkeen.

Mielenkiintoisinta ilmiössä on mun mielestä se, että kun minä naisena kerron, että naisten käytös aiheuttaa mussa häpeän tunteita, kukaan ei tule vaatimaan mua roviolle. Mutta jos mies rivien välistäkin antaa ymmärtää, että naiset käyttäytyvät lapsellisesti ja typerästi, niin halutaan laittaa se välittömästi häpeäpaaluun.

Älkääkä nyt vaan sanoko, että se johtuu siitä, kun minä mollaan kumpaakin sukupuolta tilanteen mukaan. Eihän kukaan mies kuitenkaan ole tullut tänne kunniaansa puolustamaan.

PS1. Mä tiedän, että mun lukijat on niin fiksuja, ettei ne nyt oikeasti lähtis anonyymina joukolla lynkkaaman ketään. Näin kuitenkin näyttää tapahtuvan ja asiat on täsmälleen, kuten ne näyttävät olevan. Vai oletteko eri mieltä?

PS2. Kiitos Henry. Suosionosoitus naisvihaajalta tuntuu aina jotenkin muita paremmalta.

V niin kuin väärässä

Nainen ei ole koskaan väärässä on yksi suosituimmista hakulauseista. Olen saattanut jopa sellaisen kuvan julkaista jossain vaiheessa, jossa näin väitetään. Olen silti pahoillani siskot: kyllä tekin olette väärässä! Me kaikki ollaan sitä joskus, sukupuolesta riippumatta. Joissain tilanteissa väärässä olemista voi pitää jopa maailman parhaana lahjana.

Olen monessakin paikassa esittänyt filosofisen kysymyksen siitä, että...

Ei liene epäselvää, että naisten mielestä ainoa oikea vastaus oli: Tietenkin on!

Inhottaa myöntää, mutta en tässä kohtaa ole nainen. Mulla on täysin yhtä suuri mahdollisuus olla väärässä kuin miehelläkin.  Mun väärässä oleminen korreloi suoraan sen kanssa, miten älykäs ja keskustelutaitoinen mies on kysymyksessä. Joidenkin miesten kohdalla sitä on aina oikeassa, toisten kohdalla väärässä oleminen on tasapainossa ja kolmansien kohdalla olen aina väärässä. Eniten tykkään tasapainossa olemisen tilasta. Inhoan sitä, kun joku nostaa mut jalustalle ja antaa aina olla oikeassa. En millään voi olla niin täydellinen, että olisin aina oikeassa. Lisäksi samaa mieltä oleminen on tylsää, kun se ei juurikaan herätä keskustelua. Pelkkää nyökkäilyä ja komppaamista ei kestä kukaan - tai ainakaan mä en kestä. Inhoan sitäkin, että pidetään kiinni jääräpäisesti jostain, vaikka oma kanta olisi täysin kaikkien fysiikan lakien vastainen.

Näettehän te nyt itsekin, että väitteessä "olen oikeassa, koska olen nainen", ei ole mitään logiikkaa. Oikeassa olemistaan ei voi perustella sukupuolella kukaan muu kuin nainen. Joskus melkein hävettää olla yksi heistä, naisista siis. :D

A niin kuin avioehto

Voi jumankavita, minkä Nollis meni mulle tekemään. Se ilmoitti julkisesti tekevänsä sittenkin vielä yhden pötkylän (vaikka juuri keskiviikkona vannoi muuta) Jesse Joensuun kanssa. Mun ei sitten auttanut muu kuin harjata tukkani, letittää söpöt letit molemmin puolin ja lakata haaveilemasta iltatähtösestä. Minähän en toisten tonteille astu!

Koska mun lasten isä pöllittiin, niin eihän mulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin katsoa Jori-setää leffassa Sietämätöntä julmuutta. Romanttisten komedioiden perimmäinen tehtävähän on havahduttaa ihmiset todellisuuteen.

Tällä kertaa mä aloin tosissani miettimään niitä onnettomia miesraukkoja, joilla oli omaisuutta. Eihän kukaan nyt oikeassa elämässä voi olla niin tyhmä, että a) ei tee avioehtosopimusta tai b) syö jo tehdyn avioehtosopimuksen osoittaakseen toiselle suhteen perustuvan luottamukseen (tosin se söi todellisuudessa ihan muusta syystä, mut mitä välii). Se on vähän sama tilanne kuin siinä Suomen diilissä, jossa Jethro myi sen romuauton hirmuisella voitolla. Hullu ei ole se, joka pyytää älyttömyyksiä, vaan se joka maksaa. 

Yleensä siinä vaiheessa, kun tahdotaan niin myös luotetaan. Eikä tietenkään ole mielekästä ajatella saati sitten uskoa siihen, että voi tulla aika, jolloin ei enää tahdota. Tai tahdotaan tietenkin, mutta eri asioita kuin aikaisemmin. Niinku nyt esimerkiksi tahdotaan laittaa lusikat jakoon ja mielellään vielä tosi kalliisti sille varakkaammalle osapuolelle. Kuka sellaista nyt siinä onnensa huipulla edes viitsisi miettiä? Sitä paitsi jos se toinen vaikka loukkaantuu sellaisesta epäluottamuksen osoituksesta, kun kaikki on kuitenkin hyvin ja onnellisesti eikä sitten suostu koko liittoon.

Yksi asia on kuitenkin satavarma. Se iki-ihana oikeudenmukaisuuden perikuva ja kaikkensa antava rakkauden kreivi/tär ei ole sitä enää osituksen hetkellä. Varsinkin loukattuna se löytää kaikki mahdolliset pienet porsaanreiät, joiden avulla voi kiskoa vielä hiukan ekstraa. Sitä paitsi maksoihan se silloin sen kauppakassinkin sillä kertaa, kun unohdit sen ottaa etkä halunnut maksaa 20 senttiä kortilla.

Et joo! Jos se oikeesti rakastaa teitä ja jos se luottaa teihin ja teidän suhteeseen, niin kyllä se tekee niin vielä selustan turvaamisen jälkeenkin. Muuten se sitten onkin kuten toi naikkonen tossa kuvassa.

avatv

PS. Vähänkö olin kapinallinen. Otin riskin perinnöttä jäämisestä. Uskalsin käyttää ihmisestä sanaa se. Mitään pahempaa en kai olisi koskaan voinut tehdäkään. Perhepiirissä tästä ei sitten puhuta!

K niin kuin kerjäläiset

Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi, miten rankkaa romanikerjäläisillä voi Suomessa olla? Mitä kaikkea sontaa he joutuvat kestämään meiltä? Siitä on nyt valmistunut oikein tutkimuskin ja mun melkein käy sääliksi heitä, kun heillä on niin rankkaa. He ansaitsevat kerjäämällä Suomessa päivässä saman kuin saisivat Romaniassa kuukaudessa.

En kovin mielelläni ole samaa kansaa nuoren suomalaisen tytön kanssa, joka vetää housunsa alas ja virtsaa kerjäläisen viereen. En myöskään ymmärrä sen vanhemman naisen ajatuksenjuoksua, joka on tarjonnut romanimiehelle hierojan paikkaa esittelemällä alapäätään (katso kuva - en edes vilauttais vaikka maksettais). Mutta ihan yhtä vähän mä ymmärrän sitä, että kehdataan valittaa rumista miehistä, pahasta ruuasta ja kylmäsydämisistä ihmisistä. Pakkoko sitä on tänne sitten tulla ansaitsemaan leipäänsä - kerjäämällä.

Katsotaanpas kuinka tässä nyt oikein voikaan käydä.

Ensimmäisessä kuvassa on Suomen oma resupetteri Mikko Leppilampi. Alemmassa kuvassa romanikerjäläismies. No ehkä oli hiukan puolueellinen valinta kerta Mikko on joskus äänestetty kuitenkin Suomen seksikkäimmäksi mieheksi, mutta you got my point. Ihan turha tulla väittämään, että on rankkaa ottaa rahaa vastaan niin rumilta miehiltä ja joutuu sitten vielä käyttämään ne rahansa pahaan ruokaan. Voi elämä, että näen punaista. (Epäilen että tekin näette, jos oikein tarkkaan katsotte ;D )

R niin kuin realisti

Kaikki on varmaan kuulleet hoettavan, että "pessimisti ei pety". Mä uskon, ettei tarvitse olla pessimisti eikä edes skeptikko, jotta voi ottaa vastaan vastoinkäymiset menettämättä toimintakykyään. Riittää, että on realisti: uskaltaa luottaa tulevaisuuteen, muttei kulje laput silmillä. Mä uskon myös, että optimistit on niitä, jotka pettyy kaikkein pahimmin. Optimisteilta puuttuu taito varautua pahimpaan ja siksi se pahin vetäisee oikein kunnolla turpaan, kun osuu kohdalle. Enkä mä tarkoita, että pahimpaan varautuminen olisi jatkuvaa huolissaan olemista. Pelkästään elämän realiteettien tunnustamista. Joskus menee hyvin, joskus huonosti ja joskus hyvin huonosti, mutta aivan varmasti elämä on voittopuolisesti hyvää ja onnellista.

Mä uskon Juicen tavoin, ettei elämästä selviä hengissä. Jos mä joskus (no okei melkein aina) annankin käsityksen, että olen skeptinen miesten vihaaja enkä usko mihinkään prinsseihin/ritareihin valkoisilla ratsuillaan, niin on paljon todennäköisempää, että yritän vaan esittää jotain mitä en ole. Mä olen ehkä vaan nykyaikaistanut käsitystä ritariin punaisessa ferrarissa. Siinä samassa ritarit on päivittäneet käsitystään itsestään nykyaikaisemmaksi. Se sopii mulle oikein hyvin.

Tämä nyt on enemmänkin samantyyppinen juttu kuin se, että aina kuuluu narista töihin menemisestä. Työ on pakkopullaa, vie liikaa vapaa-aikaa ja on muutenkin kaikin puolin tylsää eikä anna yhtään mitään. Jos ne ihmiset, jotka valittaa työstään oikeasti olisi tyytymättömiä työhönsä, niin olisihan ne nyt jo tehneet asialle jotain. Olisihan? Älkää pliis ryöstäkö multa sitä illuusiota.

P niin kuin päivänvalo

Mä luulin olevani jo ihan pilalla, kun en saanut sappea kiehahtamaan oikein mistään edes hetkiseksi. Puhumattakaan siitä, että se olisi riittänyt polttoaineeksi kokonaisen blogikirjoituksen ajaksi. Melkein jo tunnustin, että elämä on ihanaa, kun kovalevy on telakalla ja aurinkokin paistaa (no ei nyt, mutta usein). Onneksi hakulauseet pelasti mut totaaliselta häpeältä.

Se nimenomainen hakulause antoi ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Vaimo aikoo jättää, koska tyyppi pitää yhteyttä exiinsä. Koska mä nyt olen hiukan herkkä noiden exien suhteen siinä mielessä, että katson oikeudekseni saada pitää heihin yhteyttä, niin mielessä käväisi, että hittojako se tollasta googlelta kysyy. Antaa sitten vaan jättää, eihän se menetä siinä yhtään mitään.

Tällä kertaa second thought (mikä se on suomeksi?) tuli yllättävän nopeasti. Entä jos sillä vaimolla on kuitenkin kaikki inkkarit kanootissa tai muumit muumilaaksossa, ja jätettävä osapuoli onkin se, joka pitää yhteyttä exiin tavalla, joka ei kestä päivänvaloa. Mä olen antanut itseni ymmärtää, että sellaisiakin tyyppejä on, jotka ehdottelee exilleen for old times' sake (enkö mä todellakaan osaa enää sanontoja suomeksi?) esimerkiksi seksiä palauttaakseen mieleen vanhat onnelliset ajat. Ällöttävä ajatuskin, että sillä pitäs olla seksiä sekä vaimon että exän kanssa. Mikä ihmeen kaikkien halukkaiden sankari se oikein kuvittelee olevansa. Yök.

Niin että terkkuja sille, joka tänne päätyi moisella hakulauseella. Kannattaa pitää mielessä se, ettei tee mitään sellaista, mikä on ehdottomasti vaimolta salattava. Jompi kumpi (epäilen että mies) niin ansaitsee palkkansa.

Ja kyllä: siinä oli ilmainen vinkki parisuhteen kaikille osapuolille. Ei tartte testailla.

P.S. Koska valmistajan arvion mukaan kovalevy on telakalla vielä 10 päivää (lue: Neo viettää laatuaikaa itsensä kanssa vielä 10 päivää ja haistattaa pitkät kaikille raporteille ja elintasomittareille), niin kyselyynkin tupsahti 10 lisäpäivää. Ne, jotka eivät vielä ole uhrautuneet antamaan arviotaan oman elämänsä keskiarvosta, voi siirtää katseensa oikeaan yläkulmaan ja klikata oikeaa vaihtoehtoa. Kiitos! :)

T niin kuin tavallinen

"Täysin tavallinen suomalainen perhe"

väittää Iltalehden otsikko

Tunkekaa nyt jo "täysin tavalliset" hanuriinne jytkyn seuraksi.

Täysin tavalliset perheet ei asu Bulevardilla. Täysin tavallisten perheiden isät ei ole huippujohtajia. Täysin tavallisten perheiden isät ei ota koko perhettä hengiltä, kun tilanne käy ahtaaksi. Täysin tavallisten perheiden isät ei aja rekan alle ja aiheuta vielä ulkopuolisillekin tuskaa. Täysin tavallisten perheiden isien työkaverit ei oikeasti usko, että on täytynyt tapahtua jotain todella omituista.

Se todella omituinen osuus on se, mitä se muka täysin tavallinen perheenisä meni tekemään. Mikä jumala se oikein kuvitteli olevansa? Miksi se luuli, että sillä on oikeus päättää muidenkin elämästä? Mua ei kiinnostaisi pisaraakaan, jos se olis kiivennyt niiden Bulevardin arvotalojen ullakolle ja vaikka hirttänyt itsensä (ja siis vain itsensä, pitikö siihen sotkea muukin perhe). Mutta se mua suututtaa, että kaikista mahdollisista itsemurhatavoista valitaan se, jolla saadaan sotkettua vielä ulkopuolisiakin mukaan. Sillä rekkakuskilla on varmaan tosi kivat oltavat.

Hannu Lauerma,  psykiatrisen vankimielisairaalan vastaava ylilääkäri kuvaili ihmistyyppiä aika osuvasti:

"He ovat henkilöitä, jotka rupeavat järjestämään pienimuotoista maailmanloppua silloin kun oma maailma on jostain syystä romahtanut."

Joskus tästä ihmistyypistä kuullaan puhuttavan myös nimityksellä draama queen sukupuolesta riippumatta.

Että älkää tulko puhumaan mulle mistään tavallisesta! Tavallisesti ihmiset ottaa toisensa huomioon. Tavallisesti ihmiset löytää syytä myös itsestään - jopa silloin kun sitä ei ole. Tavalliset perheet edustaa ainakin mulle keskiarvoa. Mutta voihan se olla, että mä olen missannut jotain olennaista ja meillä on Suomessa paljonkin koulutettuja huippujohtajia, joilla on koti Bulevardilla ja jotka tappaa perheensä ja itsensä, kun ehkä itse ovat töpänneet. Ei sitten viitsinyt edes jättää mitään selitystä teoilleen, niin saadaan pidettyä meidän virkavaltakin kiireisenä ja poissa oikeiden rikollisten kimpusta. Olishan se tietty ollut kamalaa, jos kulissit ois kaatuneet. Kerrassaan noloa.

Puuh! Kiitos ja anteeks. Breivikistä mä en edes ala.