Amerikkalaiset on joskus päästäneet ilmoille ajatuksen, että
Jos se näyttää ankalta, kävelee kuin ankka ja ääntelee kuin ankka, se on ankka.Se on ainoa lause, joka mulla tulee mieleen Arajärven ja tanskalaisten yhteistyössä järjestämästä kohusta. Tanskasta myönnettiin, että kuvien ottamisen välillä on 7 tai 8 minuuttia. Tarja taas sanoo, että tilanne aiheutti kotona muutakin kuin naurua. Tottakai aiheutti, harvan naisen mies pääsee oikein lööppeihin tuijottelemaan toisten tissejä. Vaikka kuvat olikin otettu pitkällä aikavälillä, niin tosiasioita ei voi kieltää. Arajärven katse oli hakeutunut prinsessan (vai mikä se nyt oli) poveen. Ja pysäytyskuvassa jopa pysyi siellä.
Mä en kuitenkaan ymmärrä, että miksi presidentin puoliso olisi sen kummallisempi kuin muutkaan ihmiset tai miehet. Miehet tykkää katsella daisareita. Ja vaikka kuinka yrittäisi itseään hillitä, niin kyllä mä ainakin huomaan jääväni tuijottamaan nähdessäni jotain silmiä hivelevän miellyttävää. Se on aivan luonnollista sekä miehille että naisille. Mun onneni on, että ketään ei kiinnosta valokuvata mun liian pitkiksi venyviä katseita väärään kohteeseen. Mä jään korkeintaan kiinni katseen kohteelle itselleen. Enkä mä oikein usko, että kukaan pahastuu ihailevista katseista. Etteks te muka koskaan jää kii edes itsellenne?
Tai no, jos mun tissejä luullaan silmiksi, niin kyllä pahastun.
