T niin kuin touhukas toukokuu

Laitoin touhukkaan toukokuun sanalistan jo tuonne toiselle puolelle odottelemaan, joten laitan tännekin. Kohtahan se jo alkaa ja  mulla vierähtää loppukuu kaiken muun häslingin lisäksi muuttopuuhissa. Tiedä vaikka ensi kuussa iskisi tyhjän pesän syndrooma ihan tosissaan. Jänskättää kovin. Aattele, jos tyttö muka oikeasti pärjää ilman äitiään.

T niin kuin tiedote

Menin kaffelle, tulkaa tekin.

T niin kuin tavallinen hetki

Kello on 0:02. Tämä taitaa olla jokaisen päiväni kaikkein tavallisin hetki. Se hetki, jolloin alan miettimään, että pitäisi mennä nukkumaan, että huomenna jaksaisi. Paino sanalla pitäisi. Tässä hetkessä alkaa miettiä, mitä kaikkea päivän aikana on ehtinyt tapahtua. Monenlaista on mahtunut tähänkin päivään. Aamulla ruotsin taitotasotesti, joka vahvisti käsitystäni siitä, että tulen todellakin pitkästymään kurssilla. Aamupäivästä palaveri. Välillä ruokaa. Neuvolaa. Kauppaa. Tähdellisiä asioita. Sosiaalista mediaa. Taas ruokaa. Päikkärit. Opiskeluun liittyviä tehtäviä. Sosiaalista mediaa. Lumihiutaleiden leikkisän laskeutumisen katselua. Paljon puhetta, naurun ja ilon kyyneleitä, naurua myös ilman kyyneleitä.  Tavallinen päivä, täynnä tavallisia hetkiä.  Onni on tehty tavallisista hetkistä.

T niin kuin tukka hyvin?

Palasin ruotuun ja kirjoitin päivän tarinan kahvitauon puolelle.

Niille, jotka

a) sattuvat olemaan Turussa tänään kello 18 alkaen

b) aikovat viipyä ehkä jopa aamukuuteen

c) ovat uuden tukan tarpeessa (väri+leikkaus)

d) haluavat uuden tukan veloituksetta ja

e) ovat valmiita antamaan täysin vapaat kädet

on tarjolla aivan unelmapaketti.

Ehdotan siirtymään Kampaamo Avantgarden (linkki Turkulaisen artikkeliin) oven taa jonottamaan. Pojat siellä viettävät ensiyönä kampaajien omaa "Taiteiden yötä" ja toteuttavat visioitaan halukkaiden päähän. Arvelevat ehtivänsä käsittelemään 80-100 päätä kahdessatoista tunnissa. Mahtaako jono kampaamoon olla pidempi kuin yökerho Apolloon?

Psst. Naamakirjassa lupasivat myydä edustamiaan tuotteita -50% alennuksella yön aikana. Käteistä mukaan tai kortille katetta.

Yliopistonkatu 28, Turku

T niin kuin tosi väsyt silmät

Tarina päivässä: T-kirjaimella alkava asia esine, mitä?

Tänään alkoi vihdoin kauan odotettu työharjoittelu. Yön vietin melkein unettomana sängyssä kieriskellen. Anteeksi, jos aiheutin vääränlaisen mielleyhtymän. En minä työharjoittelun alkamisen vuoksi pyörinyt kuin kissa pistoksissa vaan treenien ja treenarista luopumisen tuskasta. Enää ei ole montaa viikkoa jäljellä nykyistä sopimusta ja kansaneläkelaitos on pitänyt huolen siitä, että olen jatkossa kuukausitasolla 420 euroa köyhempi, koska heidän laskujensa mukaan tienaan opiskelijana noin 2000 euroa kuukaudessa. Harmi, että lähellekään kyseistä summaa ei tililleni tupsahda. Talousnero mieleni siis askarteli talousasioiden parissa. Se saattoi keksiä ratkaisun. Keksikin, mutta koska lopputulos on riippuvainen muista ihmisistä, niin en vielä uskalla luottaa ideani kantavuuteen. Verkot sen suhteen on kuitenkin laskettu. Te ette tältä pohjalta ymmärrä mistään mitään, mutta kerron lisää, jos asiat menevät toivomallani tavalla. Paitsi jos asianomaiset kieltävät kertomasta.

Olen tänään myös tuijottanut näyttöä silmilleni riittävästi. Ainakin ne haluavat sanoa minulle kirvelyllään, että voisi olla kiva, jos ei tarvitsisi enää katsella sitä. Taivun silmieni tahtoon. Odotan innolla huomista, kun pääsen lukemaan teidän t-kirjaimianne ja tuotoksianne. Huomiseen. Nukkukaa hyvin. :)

T niin kuin Tarina Tammikuu

Muistatteko sen fat mum slimin Phota A Day -haasteen? Se elää ja voi hyvin vielä tänäänkin. Sen, jossa fat mum slim julkaisee joka kuukausi listan päiväkohtaisesta aiheesta ja ihmiset osallistuvat haasteeseen ympäri maailmaa. Sääntöihin kuului ehdottomasti se, että osallistumisen pitää olla hauskaa, joten ei haittaa yhtään, vaikka jäisi päiviä välistä. Mä aloin siihen viime vuonna maaliskuussa, mutta toukokuun jälkeen koko juttu hyytyi. Huomasin, että se oli enemmän pakko kuin huvi.

Vatsassa perhosia -blogin Riikka keksi, että haasteeseen voi osallistua myös kirjoittamalla. Mä hiukan innostuin ajatuksesta, mutta vielä joulukuussa ei ollut mitään mahdollisuuksia kokeilla samaa, koska miljoonat viimeiset palautuspäivät, selän poks jne. Ajattelin jopa hetken, että teen ihan omat sanat tammikuulle, mutta en mä nyt sentään niin innokas ole. Ainakaan vielä. Tammikuussa siis mennään annetuilla aiheilla, tosin otin vapauden tehdä aiheista omat käännöskukkaseni tai muuten vaan vapaat muokkaukseni, kun eihän me nyt sentään niin kansainvälisiksi aleta. 

Mun ajatus siis on, että Tarina päivässä voi olla ihan mikä tahansa aiheen mukainen teksti. Se siis voi olla totta tai tarua, runo tai mielipidekirjoitus - ihan miltä nyt sattuu tuntumaan. Ja jos ei tunnu miltään tai mikä vielä pahempaa, tuntuu pakolta, niin teksti jääköön kirjoittamatta.

Yritän tässä sanoa, että mä aion tehdä tätä ainakin tammikuun ajan, mutta ei harmita yhtään, jos joku teistäkin haluaa tehdä. Mitäs sanot? Yritetäänkö?

Omat tarinani näistä aiheista julkaisen KAHVITAUOLLA -blogin puolella, jossa kannattaisi muutenkin käydä piipahtamassa. Siellä on paljon kivoja naisia ylläpitämässä yhteisblogia.

Äh, tuohan oli ihan selkeästi luettavissa vielä äsken ennen kuin latasin sen blogiin. Selvän saamiseksi saa käyttää kaikkia vilppejä, kuten klikata isommaksi tai painella taikayhdistelmää ctrl ja plus-merkkiä.

T niin kuin telakka

Kuinkas tämänkin nyt nätisti sanoisi? En ehkä pysty lupaamaan tulevasta mitään, joten olette varoitetut.

Tiedättehän, että en ole aamuihmisiä. Silti olen jossain elämäni vaiheessa herännyt neljältä ja pakottanut itseni aamuvarhaisella Turun telakalle. Tänä aamuna, kun avasin internetin ihmeellisen maailman, niin mitäpä rähmäiset silmäni muuta näkivätkään ensimmäiseksi kuin seuraavanlaisen otsikon:

Luksuslaivatilaus lipesi Turun telakalta

Niin vittu! Oliko ihan pakko? Siis olla myöntämättä telakan pyytämää 50 miljoonan lainaa ja teurastaa siinä sivussa suomalainen telakkateollisuus.

Joo joo. Kuulin kyllä, että emoyhtiö on maksuvaikeuksissa ja se yleensä tarkoittaa sitä, ettei lainattuja rahoja tulla saamaan takaisin. Se vaan, että onhan sitä rahaa luvattu muillekin maksukyvyttömille. En näe mitään logiikkaa siinäkään, että myönnetään tilalle euromääräisesti pienempi innovaatiotuki, kun sitä ei sitten tarvitse maksaa takaisin. Eipähän ole niillekään tukiaisille sitten mitään käyttöä, mutta kiitos vaan hyvän tahdon eleestä - siis ei mistään. Mitäpä me Suomessa ja Turussa oltaisiinkaan tehty noin 12 000 henkilötyövuodella. Ei niin yhtään mitään.

despair.com

T niin kuin tiedoksi

Kröhöm. Olen kyllä täällä, mutta sanaton. Kuva puhukoon puolestaan.

Pidetään tätä viikkoa vaikka syyslomana.

T niin kuin tunneselitykset

Mies ei tiedä miksi mua rakastaa :(

"Mieheni on muutenkin vähän 'pöljä', paremman sanan puutteessa, jotkut voisivat nimittää häntä vähän juntiksi."

Mies ei siis osaa kysyttäessä antaa naistaan tyydyttäviä vastauksia siitä, miksi rakastaa. Tuleeko sullakin sama mieleen kuin mulla?

En ainakaan osaisi nimetä yhtään syytä, miksi rakastaisin ihmistä, joka nimittelisi minua pöljäksi tai juntiksi. Olisi kovin vaikeaa rakastaa ihmistä, joka arvostaa sinua ainakin yhtä paljon kuin tiskialtaan reunalla märkänä lojuvaa tiskirättiä.

Tunnustan kyllä, että olen huono antamaan järkiselityksiä rakkauden tunteilleni. Mä vaan rakastan. Varsinkin silloin saattaisi tulla totaalijumi, jos syitä tivaamalla tivattaisiin ja mielestäni hyvät syyt teilattaisiin mitäänsanomattomina latteuksina. Voisin kuvitella, että tunne olisi vähän samanlainen kuin noksulaisilla uuden weepee kasin julkkaritilaisuuden jälkeen. Hei, se on edelleen ennen kaikkea puhelin! Mitä te oikein odotitte, popcornkonetta? (Wikipedia: Puhelin on tietoliikenteeseen käytettävä laite, joka on suunniteltu siirtämään puhetta pitkiä matkoja.)

Mua kiinnostaisi tietää, että kuinka taitava sinä olet selittämään ja analysoimaan rakkautesi tai jonkin muun tunteesi puhki? Mä en nimittäin taida ensinnäkään haluta ja toisekseen en edes varmaan osaisi. Ja mun käy todella sääliksi edellä mainittua pöljää.

T niin kuin turvallisuus

Viikon keskustelupalstalöytö on ihmettelevän sinkun käsialaa. Hän pohdiskelee, miksi miehet tuntuvat valitsevan kumppanin turvallisuuden perusteella. Turvallisuuden tunnetta hänen mielestään lisää se, että tyttöystävä on tavallisen näköinen, persoonaton ja jopa epäseksuaalinen, jonka hän epäilee myös pihtaavan pitkiä aikoja. Ei noussut kiukku, nousi tavallisen persoonattoman tytön kikatus.

Lahjomaton rivien välistä lukijani sanoo, että sinkku on jotenkin vahingossa ajautunut tilanteeseen, jossa kaikesta persoonaansa panostamastaan ajasta huolimatta, mies ei sittenkään vaihtanut turvallista ja tasapainoista "harmaavarpustaan" räiskyvään muka-persoonalliseen undulaattiin. Ihan vaan sillä, että sinkku myöntää keskustelun edetessä esimerkin koskettavan yksittäistä henkilöä.

Voi näitä. Miksiköhän siinä taas kävi näin? Olisiko ehkä sittenkin niin, että kun etsitään elämänkumppania niin vauhti ja vaaralliset tilanteet eivät ole se ykkösjuttu? Sitoutuessaan ihmiset luultavasti haluavat, että kumppanikin olisi yhtä sitoutunut ja näin ollen myös turvallinen. (Eikä nyt puututa siihen, että jos teoriani pitää paikkaansa, niin on mahdollista, ettei se mies sittenkään ollut kaiken aikaa niin sitoutunut suhteeseensa)

Oikeasti en kiinnostunut keskustelunavauksesta siksi, että pääsisin lyttäämään ihmistä, joka selkeästi vielä hakee omaa paikkaansa ja persoonaansa. Uskon oikeasti, että jos persoonallisuuttaan täytyy korostamalla korostaa, niin ei vielä ole oikeasti löytänyt itseään. Siinä sanonta tyhjät padat kolisee eniten pitää täysin paikkansa.

Kiinnostuksen herätti sanayhdistelmä turvallinen kumppani. Turvallinen kun ei mun ajatusmaailmassa ole synonyymi tylsälle, persoonattomalle, epäseksuaaliselle tai pihtarillekaan. Mulle turvallinen edustaa yksinkertaisesti  molemminpuolista sitoutumista ja sitä, että ei tarvitse koko ajan olla varpaillaan. Sitä, että on varaa olla myös epätäydellinen pitämättä toista silti itsestäänselvyytenä. Tarkoitus ei ole, että pyrkii jäämään siihen epätäydellisyyden tilaansa. On aivan varmaa, että kun selättää yhden ongelman omassa elämässään tai itsessään, niin elämä tarjoilee jälleen uuden kasvun ja kehityksen paikan. Kenenkään ei tarvitse pelätä tulevansa liian täydelliseksi.

Koska en tietääkseni ole vieläkään muuttunut mieheksi, niin on mahdotonta mennä sanomaan, miksi miehet valitsevat mieluummin turvallisen ja inhimillisen kumppanin kuin muka täydellisen ja aina halukkaan persoonallisuuden. Eräs oletettavasti miespuolinen kommentoija sanoi, että

Suurin osa näistä "miehet pelkää minua kun olen niin vahva"-tyypeistä on oikeasti vähän hankalia ihmisiä, joiden kanssa ei ole niin kauhean kiva olla parisuhteessa, jos ei pidä alamäestä vuoristoradalla.

Minäkin nautin vuoristoratani mieluiten huvipuistossa. Parisuhteeseen en sellaista kaipaa. Ai, mutta minähän olenkin uusioneiti. Siihenkin on tietenkin syynsä. Uusioneitinä olo lisää turvallisuuden tunnettani.

T niin kuin tilannepotpuri

Tehdäänpä pieni tilannepotpuri huomisen vapaapäiväni kunniaksi.

Koko maailma on päättänyt vääntää veistä haavassa. Tiedän kyllä, että huomenna on elokuu. Ei siitä nyt tarvi mitään numeroa tehdä. Se tarkoittaa sitä, että mulla on jäljellä noin 21 työpäivää ennen pulpettiin paluuta, mikä on toisaalta kivaa. Myönnän, että kesän aikana on ollut päiviä, jolloin olen kironnut viime lokakuista päätöstäni olla pitämättä kesälomaa tänä kesänä. Myönnän senkin, että töissä ei aina ole ollut niin kivaa. Mutta nyt on tultu niihin hetkiin, kun omille asiakkailleen ei voikaan enää varata jo valmiiksi seuraavaa kertaa. Mikä taas tietää sitä, että kaikki eivät millään jatkossa mahdu kuukausittaiseen 10 tunnin työ harrastusrupeamaani. Näen heidät ehkä sitten ensi kesänä. Sitä paitsi vaikka kuinka yritin välttää  kesän aikana vastaanottamasta täysin uusia asiakkaita, niin en onnistunut siinäkään. Äh, olen paha petturikampaaja.

Toisaalta kohta on syyskuu. Olen odottanut sitä melko innokkaasti. Tiedossa on - tattadadaa - lomailua. Ensimmäisenä viikkona tietenkin pitää käydä selvittämässä, mitä aikoo syyslukukauden aikana oppia, mutta sitten on tiedossa  myös kivaa. Halpalentoyhtiöiden sivuilla on tullut viime päivinä vierailtua tavallistakin ahkerammin, mutta eipä ole vielä tullut tehtyä hätäisiä matkasuunnitelmia. Johonkin päin olisi kuitenkin polttava halu lähteä, meillä molemmilla tytöillä. Pieni irtiotto arjesta tulee tarpeeseen. Tunnustan ehkä jopa hiukan nolona, että syyskuulle on suunniteltuna myös avioerobileet parhaiden tyttöjen kanssa. Piti siirtää nämä bileet syksylle, koska on hiukan haastavaa kesäaikaan löytää viikonloppua, jolloin irtiotto sopii kaikille tai edes suurimmalle osalle. Joten ei se syksyn tulo sittenkään taida ihan kauhean paha olla, kun kivuuksiakin on tiedossa.

***

Se on muuten alkanut nyt. Se painostus, jota jo kauhusta jähmettyneenä odotin.

- Ootko sä Neo jo ollut treffeillä?
- Mulla ei ole mitään kerrottavaa.
- Eiku sä et kerro. Sä oot ihan tylsä.
- Eiku ei ole mitään kerrottavaa.
- Mut sun pitää käydä treffeillä.
- Miks?

- Ihan varmasti oot jo käynyt. Kerro nyt.

- Ei ole mitään kerrottavaa.

Tämä vuoropuhelu voi jatkua jopa vartin. Miten mulla aina tulee noista keskusteluista sellainen olo, että toistan itseäni? Jotenkin myös tulee sellainen olo, että ne ei usko sitä, etten käy treffeillä. Tosin kukin vänkääjä on aivan oikeassa. Miksi mä edes kertoisin niille? Enhän itsekään kysele heidän treffeistään tai av(i)oelämästään.

***

Opintojen jatkuminen muuten tarkoittaa myös sitä, etten joudu enää kuvan tilanteeseen vähään aikaan. Mun mielestä kuluttajien pitäisi oppia, että kun luvataan helposti avattavaa se tarkoittaa oikeasti sitä, ettei sitä saa auki millään ilveelläkään.

Toinen ongelmaksi muodostunut asia on puhelimen kosketusnäyttö. Se on ollut sitä jo pitkään, mutta ahdistus on kasvanut hiljalleen. Pyrin välttämään esimerkiksi naamakirjaan menemistä puhelimella, koska jos joku kertoo siellä koiransa kuolleen tai jonkun parisuhdetilan muuttuneen leskeksi, niin eikö mun sormi päätä osoittaa tykkäävänsä päivityksestä. Siinäpähän sitten yrität selittää ruman kauniiksi. Miksi vahinkotykkäykset osuu aina niihin päivityksiin, joista ei oikeasti voi tykätä? Sanokaa nyt edes, että teillekin käy joskus näin.

T niin kuin tulkinta

En vain pääse eroon aiheesta nettideittailu, vaikka haluaisin jo vilkuttaa sille iloisesti ja toivottaa hyvää loppuelämää. Jokin siinä vaan kiehtoo, olisiko kysymys uutuudenviehätyksestä. En ilmeisesti ole ihmetellyt netin kautta mahdollisesti toisiinsa tutustuvia ihmisiä vielä tarpeeksi eri suunnista.

Toisaalta en voi sanoa, että en ole koskaan tavannut ketään netin kautta. Voin vain sanoa, että en ole etsinyt ketään netin kautta. Ainoa treffi-ilmoitus, jonka olen kirjoittanut löytyy blogistani, mutta siinäkin pyrin eliminoimaan tyystin sen, että kukaan ei vahingossakaan vastaisi siihen. Sen tarkoitushan ei ollut houkutella yhtään ketään. Ja sitten tulee Termostaattori, joka ylistää ilmoituksen joksikin aivan ihmeellisen täydelliseksi.

Ilmoituksen idea tavoitti täsmälleen sen, mitä halusinkin sillä sanoa. Että oikeasti seuraa tai kumppania etsivien ihmisten pitäisiä olla jopa raa'an rehellisiä siitä keitä itse ovat ja mitä he etsivät. Silottamalla ja kiillottamalla pintaa tuhlaa vain omaa aikaansa ja joutuu lopulta kuitenkin tilanteeseen, ettei vastaa antamaansa kuvaa. Jos tarvitsee paljon tilaa itselleen, ei varmaankaan kannata edes väittää viihtyvänsä jatkuvasti rakkaidensa kanssa. Ennemmin tai myöhemmin sillä tavalla vain tulee pää kipeäksi. Osa-aikaerakkonakin pystyy taatusti löytämään sen oman yhtä paljon omaa rauhaa ja tilaa tarvitsevan vastakappaleensa. Mieluummin odottaa sen edes mahdollisimman lähelle sopivan vastakappaleen löytymistä hiukan pidempään kuin esittää olevansa jotain, mitä ei ole. Kaikkiahan ei voi ikinä miellyttää.

Toisaalta, jos pitäisi valita joku yhden tekstin perusteella, niin luultavasti mennään taas päin betoniseinää ja lujaa. Kun ollaan pelkän tekstin varassa, moni tulkitsee tekstin oikein, mutta vähintään yhtä moni tekee kaukana todellisuudesta olevia johtopäätöksiä. Kumpikin tulkitsija kuitenkin näkee tekstistä vain sen, mitä kirjoittaja on halunnut näyttää ja lisää siihen hiukan omia mausteitaan. Hyvä puoli siinä on se, että jälkimmäiset ovat ensinnäkin täydellisen vääriä ilmoituksen jättäjälle ja toiseksi se, että jättävät luultavasti kokonaan ottamatta yhteyttä.

Mitä siis oikein yritän sanoa? Netin kautta voi tutustua täydellisyyttä hipoviin ihmisiin. Täydellisiä ihmisiä ei onneksi ole olemassa, mutta riittävän lähellä omaa ajatusmaailmaa olevia on. Tiedän, koska olen tehnyt niin. Netti ei oikeasti poikkea live-elämästä paljoakaan. Täällä me ollaan sulassa sovussa ja välillä hiukan riidoissakin jonkun kanssa. Oikeassa elämässä itsensä suhteen epävarma, on epävarma myös netissä. Ja kuten oikeassakin elämässä, ensivaikutelma ei välttämättä ole se totuus, vaikka sitä olisikin vaikea muuttaa myöhemmin.

Ne lähes täydelliset ihmiset, joihin olen tutustunut ja jotkut jopa tavannut menettämättä luomaani mielikuvaa, ovat kaikki omanneet yhden erittäin hienon ja tärkeän piirteen. He ovat olleet kärsivällisiä ja nähneet vaivaa tutustuakseen pintaa syvemmin. Monesti se on vaivan arvoista.

T niin kuin tyrkky

Jos Suomi24:n ylläpito katsoo aiheelliseksi nostaa sinkkunaisten tyrkyllisyyden päivän kuumista kuumimmaksi puheenaiheeksi, niin toki se kelpaa minullekin.

Aloittaja väittää, että tyrkyllisyys ja mukavuus eivät voi koskaan tulla samassa paketissa, vaan sitä on joko tai. Tyrkkynä hän pitää meikkaamista, hiustenlaittoa sekä vartalonmyötäisten vaatteiden käyttöä. Mukavuus hänen mukaansa on sitä, että on valmis vaihtamaan pari ylimääräistä sanaa tuntemattomankin miehen kanssa. Minusta termit vaatisivat pientä hienosäätöä, jotta ne voisivat sulkea toisensa pois. Tosin hienosäätökään tuskin pystyy siihen.

Jos sinkkunainen ei pukeudu jätesäkkiin ja pitää itsestään sekä ulkoisesta olemuksestaan muutenkin huolen, se ei automaattisesti tarkoita, että hän sillä pyrkisi viestimään kaikille lähellä oleville uroksille, että tässä olisi  täydellinen paketti kaikille heistä. Sama nainen luultavasti tekee saman myös seurustellessaan tai solmittuaan avioliiton.

Tunnustan. Meikkaan ja laitan hiukseni päivittäin - paitsi jos olen päättänyt pysytellä poissa ihmisten ilmoilta. Joskus syyllistyn vartalonmyötäisten vaatteiden käyttöön. Pidin sitä kuitenkin tähän asti enemmän itseni kuin miesten miellyttämisenä. Kun on tyytyväinen peilikuvaansa, on paljon itsevarmempi olo eikä tule tarvetta kirjoittaa keskustelupalstalle kanssasisaria lyttääviä aloituksia. Lisäksi siihen kuuluu ammatillinen ulottuvuus. Kauneudenhoitoalalla olisi vaikeaa olla uskottava, ellei välittäisi lainkaan siitä miltä itse näyttää. Sisäpiirin tietona voin kertoa, että alalla ei itse asiassa edes työllistyisi kuin ryhtymällä yrittäjäksi, jos jättäisi edellä mainitut asiat tekemättä.

Ammatillinen ulottuvuus on myös se, että työhöni kuuluu vaihtaa pari ylimääräistä sanaa tuntemattomienkin miesten kanssa. Teen sitä toki vapaa-ajallakin, jos joku osoittaa olevansa halukas keskustelemaan ihan mistä tahansa. Eikä se ole edes sukupuolisidonnaista. Aivan samalla tavalla olen valmis vaihtamaan pari ylimääräistä sanaa tuntemattomien naistenkin kanssa. Sitä kutsuisin oikeasti mukavuudeksi. Keskusteluhalukkuus tuntemattomien miesten kanssa on toki mukavuutta, mutta se voi olla myös naamioitua tyrkyllä oloa, vaikka olisikin jättänyt ripsarit laittamatta, tukan harjaamatta ja valinnut vaatetuksekseen tuulipuvun.

Oikeastaan alkuperäisen mielipiteen otsikkona oli: Onko naisen tyrkyllisyys hyvä asia? Tunnen tulleeni huijatuksi, kun avasin keskusteluketjun päätyen miettimään jotain noinkin turhaa. Aina on plussaa, jos pitää itsestään huolen ja on lisäksi mukava. Sama pätee miehiinkin. Ne eivät todellakaan ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia enkä pidä miestäkään tyrkkynä vain siksi, ettei sillä ole kaljamahaa, epäsiistiä partaa ja hankkija-lippistä.

Mua siis oikeastaan kiinnostaisi enemmän se, että mitä se tyrkkynä oleminen sitten ihan oikeasti on? Kertoisitko, mikä sinun mielestäsi on tyrkkyä?

T niin kuin treffi-ilmoitus

Isännän paikka ei ole avoinna, vaikka ilmoituksen kirjoittamisesta voisi muuta päätellä. En etsi tyrannia ja päällepäsmäriä, jonka sana olisi laki. Jos jotain etsin, etsin ihmistä, joka pystyy kommunikoimaan vastavuoroisesti kuten aikuinen aikuiselle. Kärsivällisyyteni uhmaikäisten kanssa on rajoitettua huolimatta siitä oletko 28- vai 82-vuotias. Henkilökohtaiseksi toimintaterapeutiksi minulla ei myöskään ole mitään hinkua, joten olisi toivottavaa, että sinulla on jo elämässä riittävästi puuhaa niille hetkille, jolloin aikani ei riitä antamaan sinulle virikkeitä tai vähintäänkin osaat nauttia myös yksinolosta. Huomaathan, että sinulla saa olla omia harrastuksia, ystäviä ja menoja riippumatta minun menoistani. Marttyyria et minusta saa, vaan tulen aina kannustamaan sinua elämään ainoan elämäsi siten, että teet asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja iloiseksi – silloinkin, kun en itse kuulu niiden asioiden joukkoon.

Mikään edellä sanottu ei sulje pois sitä, ettemmekö voisi viettää aikaa myös yhdessä. Olisin enemmän kuin iloinen, jos pystyisimme vaihtamaan ajatuksia ja luottamaan toisiimme niinäkin hetkinä, kun rakkaus on pelkästään tahdonasia ja se tahto on hukassa. Niitäkin hetkiä varmasti tulee. Toisiimme tutustuminen edellyttää väkisin sitä, että harrastamme yhdessä muutakin kuin seksiä. Valitan, joudut ehkä viettämään aikaa kanssani edes silloin tällöin. Sinun kannaltasi olisi hyvä, jos pystyisit sanomaan muutakin kuin ”joo”, silloin kun puhumme keskenämme. Se osoittaisi, että osaat kuunnella ja että sinulla on omiakin mielipiteitä, mitä pidän erittäin tärkeänä ominaisuutena elämänkumppanissani. Jos joskus päätyisimme vieläpä muuttamaan yhteen, niin pyydän varautumaan siihen, että tulen kysymään mielipiteitäsi monessakin asiassa. Lupaathan, ettet ota silloin ”ihan sama” tai ”kyllä kulta, ihan miten haluat” –asennetta. Ellen arvostaisi sinua ja mielipidettäsi, en edes kysyisi sitä.

Yhdessä asumisen muita kääntöpuolia kanssani on, että oletan sinun osallistuvan arjen pyörittämiseen, kuten aikuiset yksinäänkin tekevät. Jos sinulla on nälkä, tee ruokaa äläkä marise, että sinulla on nälkä tai odota että tulen kotiin. Jos jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, käy kaupassa. Jos sinun tekee mieli juoda viikonloppuna olutta, juo sitä äläkä kysele lupaa siihen. En tule ottamaan vastuuta sinun ratkaisuistasi. Niin kauan kuin muistat, etten ole itsestäänselvyys lupaan rakastaa, arvostaa, huolehtia, kehua, huomioida, helliä ja silitellä. Parisuhdetta kutsutaan parisuhteeksi siitä syystä, että siinä on kaksi erillistä yksilöä, joilla on yhteinen päämäärä. Nauttia olostaan yhdessä ja erikseen, jotta on voimia selvitä karikkoisimmistakin hetkistä.

Jos luit tänne asti, niin ennen kuin edes harkitset vastaamista ilmoitukseeni, sinun on hyvä ottaa huomioon pari asiaa minusta. Olen 35-vuotias yksinhuoltajaäiti. (Siis ihan oikeasti yh - mene pois! Mene pois siitäkin huolimatta, että lakisääteinen velvollisuuteni huolehtia huollettavastani päättyy joulukuussa 2013.) Älä edes kuvittele, että voisit tyystin irtisanoutua omasta vastuustasi. Ei, sinun ei tarvitse kaivella lompakkoasi lapsen elatukseen, mutta edellytän sinun ottavan jonkinlaisen kasvatusvastuun kanssani. Ellet muuhun pysty, niin ainakin keskustelemaan kanssani vaihtoehtoisista toimintamalleista tilanteen vaatiessa toimenpiteitä.

Toinen lapsiin liittyvä asia on se, että saatan olla lapseni jo tehnyt. Mikäli et muutu prinssistä sammakoksi alta sekunnin murto-osan, olen valmis harkitsemaan lisääntymistä kanssasi. Myönteiseen päätökseen päätyminen kuitenkin edellyttää sitä, että voin luottaa sinuun täysin. En tarkoita, että minun olisi luotettava siihen, että emme koskaan eroa. Mutta minun on luotettava siihen, että mahdollisella lapsellamme on aikuiseen kommunikaatioon kykenevä isä myös siinä tilanteessa, että päättäisit olevasi onnellisempi jonkun toisen kanssa. Suurin toiveeni ei kuitenkaan ole päätyä yh-äidiksi, jolla on lapsia eri isien kanssa, joten sinun on oltava todella erityinen tämän esteen ylittääksesi.

Vielä yksi juttu. Olen yhtä hankala kuin ihanakin ihminen, joten jos sinulla on yhtään itsesuojeluvaistoa, et viitsi nähdä vaivaa ja vastata ilmoitukseeni. Jos kuitenkin päätät vastata, niin omalla vastuulla ja itse etsimääsi osoitteeseen.

T niin kuin tavis

Vihdoinkin miniloma. Neljä peräkkäistä päivää vapaata ja olen huvittanut itseäni aluksi Lenita Airiston eilisellä toteamuksella, joka kaikkien lehtien mukaan sai jälleen kansan tyrmistymään ja raivoihinsa. 

Jos joku ei vielä tiedä, niin Airisto avasi SuomiAreenan keskustelutilaisuuden aiheesta Onko Suomella pallo hallussa - globaali näkökulma menestykseen, työhön ja talouteen ytimekkäällä lausahduksella:

Tavis on nyt luuseri.

Suurin osahan meistä on taviksia, joten kai tässä pitäisi nauramisen sijasta alkaa itkeä ja kiukutella. Heittäytyä lattialle kiljumaan, kuinka en ole luuseri vaikka olenkin tavis. Enemmän mua jälleen huvittaa tämä ns. kansan reaktio. Takerrutaan yhteen lauseeseen miettimättä yhtään, mikä isompi ajatus sanojen takana on. Lenita on saattanut jopa selittää lauseen tarkoitusta tarkemmin, mutta kukaan ei ole enää pystynyt sitä kiukultaan kuulemaan.

Tarkoitus kai oli sanoa, että tarvitaan enemmän tekoja kuin tyhjää puhetta ja toisten paheksuntaa ja mollaamista. Oikeastaan siis sanoi juuri sen, mitä olen hiljaa mielessäni ajatellut, kun tuttavien työpaikat tuntuvat katoavan milloin mihinkin maailman kolkkaan.

En missään nimessä tarkoita, että olisin iloinen siitä, että kukaan menettää työnsä. Mutta koska se lähtee joka tapauksessa merten taa, niin siitä rutiseminen ei juurikaan muuta tilannetta. Rutiseminen aiheuttaa vain rutisijalle itselleen lisää pahaa mieltä. Tavis ruikuttaa ja antitavis alkaa miettiä ratkaisuja ongelmaan. Ratkaisua, jolla voisi oikeasti tehdä asioille jotain.

Mietitäänpä vaikka Nokiaa. Jotkut joutuu lähtemään sieltä pakon edessä, toiset on olleet ehkä jopa kaukaa viisaita ja lähteneet kehittämään jotain omaa (Nordic Id) tai lainattua (Jolla). Ellei keksi jotain ihan omaa, niin maailma ja Suomikin on täynnä patentteja, jotka odottavat ostajaansa ja kehittäjäänsä. Miksi, oi miksi, tavikset ei voisi alkaa käyttää osaamispääomaansa omaksi ja yhteiseksi edukseen?

Muistinko jo sanoa, että arvostan Lenitan kommenttia? Tarvittiin vain neljä sanaa ja melkein koko Suomi puhuu niistä. Pahimpien tyrskyjen laannuttua joku ehkä myös katsoo peiliin ja alkaa valittamisen ja moittimisen sijasta toimia.

Strippi on likinäköistenkin luettavissa klikkaamalla isommaksi. :)

T niin kuin takkutukka

Saako toivoa? Ei se mitään, toivon silti.

Hiusten ja hampaiden harjaamista ei pidä jättää väliin monen montaa kuukautta. En uskalla edes ajatella, kuinka suuren laskun hammaslääkäriltä saisi vastaavassa tilanteessa, mutta meillä tukanselvittämiseen, pesemiseen ja leikkaamiseen meni 2.5 tuntia ja työtä teki vuorotellen 5 kampaajaa. Tuntiveloituksella hintaa työlle tuli 135 euroa. Että repikää siitä ja miettikääpä vielä kerran kannattaako hiukset päästää rastoittumaan.

Niin, jos varataan tasausleikkaus tytölle puhelimitse, niin eihän me olla herranjestas osattu varautua siihen, että tytön hiuksia ei ole harjattu kertaakaan sitten viime vuoden toukokuun. Siitä seuraa se, että kampaaja vaihtuu muutaman kerran työn aikana, kun ainahan jollain on vaikutusaika menossa, jolloin voi jatkaa siitä mihin toinen jäi. Minä tosin ilmoitin tytölle, että jos hän olisi mun tenava, niin keritsisin hänet kuin lampaan sen sijaan, että tökin piikkikammalla takkuja auki. Onneksi tyttö ei ollut niin herkkää sorttia, että olisi alkanut itkemään lisää siitä syystä tai vaatinut äitiään pelastamaan itsensä pahalta kampaajatädiltä. Krokotiilin kyyneleitä toki vuodatettiin, koska se selvittäminen ihan varmasti sattui.

Jos tapahtuneesta haluaa keksiä jotain positiivista, niin meille tuli yllätyksenä, että luomurastat voidaan saada sittenkin pois muuta kuin leikkaamalla. Sitä en kuitenkaan vieläkään tajua, että kukaan ei ole oikeasti tarttunut harjaan yli vuoteen, ei edes tytön huoltajat. En oikein jaksa uskoa, että tarvitsee olla kampaaja hävetäkseen takkutukkaista jälkeläistään. Ihan oikeasti hei, opettakaa lapsenne a) harjaamaan hiuksensa vähintään kerran päivässä ja jos ne on pitkät niin mielellään ainakin kahdesti ja b) sama juttu hampaiden kanssa, vaikka olisi töpömmätkin hampaat.

T niin kuin totuus

Suomi24 vaikuttaa olevan ehtymätön kysymysten lähteeni. Tällä kertaa etusivun keskusteluksi on noussut kysymys siitä kumpi on ihmisen oikea luonne. Tuleeko totuus humalaisen suusta vai onko ihminen oma itsensä sittenkin selvinpäin?

Sitähän siis sanotaan, että totuus tulee (lapsen ja) humalaisen suusta.
Humalaisella ei ilmeisesti oo silloin rohkeutta sanoo selvinpäin asioita.
Ja tunnepuolen asioistahan useimmiten on kyse.

Hain netistä erilaisia lainauksia:
- humalassa sanottu on selvinpäin mietitty.
- humalassa tulee positiivisemmaksi ja tunteellisemmaksi.
- tulee esitettyä kiinnostunutta, vannottua rakkautta, suunniteltua tulevaisuutta jne.
- viina tuo esiin rakkauden kaipuun.

En ole tietoisesti asiaa tullut koskaan miettineeksi. Nyt tulin siihen tulokseen, että humala muuttaa ihmistä estottomammaksi ja siksi pidän mahdollisena, että kevyesti humalainen ihminen on aidoimmillaan. En kuitenkaan usko, että humala muuttaa ihmistä aina positiviiseen suuntaan, vaikka tunnepuolen asiat nousisivatkin pintaan.

Uskon, että monesti humalassa tulee sanottua asioita, jotka on jo selvinpäin valmiiksi miettinyt. Oma kokemukseni kuitenkin on, että pystyn sanomaan samat asiat riippumatta veren alkoholipitoisuudesta.   Mähän olin monta vuotta käytännössä lähes absolutisti. Se oli valinta, joka siinä elämäntilanteessa oli välttämätön. Kaikesta huolimatta niiden vuosien aikana opin tutkailemaan todellisia tunteitani myös selvinpäin, vaikka tietynlaista pehmenemistä onkin havaittavissa, kun alkoholia on veressä.

Joihinkin ihmisiin varmaan pätee myös kaksi viimeksi mainittua väitettä. En kuitenkaan muista yhtään sellaista tilannetta, että itse olisin esittänyt kiinnostunutta tai vannonut rakkautta humalassa. Rakkauden vannominen nyt tuottaa mulle muutenkin suuria vaikeuksia eikä siihen auta edes kuningas alkoholi. Ehkä tämä kohta on varattu niille ns. pelimiehille ja -naisille, jotka päästelee suustaan muutenkin juuri sen, minkä luulevat toisen haluavan kuulla.

Mihinkä tulokseen mä oikein tulin? Niin, kevyessä hiprakassa ihminen on aidoimmillaan ja minä myös täysin selvinpäin. Kuuden promillen kiinalaisella kyykkykännillä ei ole enää mitään tekemistä aitouden kanssa. Mitä mieltä sinä olet? Tarvitsetko alkoholia saadaksesi totuudet ulos suustasi?

Alcoholic World

T niin kuin taksonomia

Olen viime aikoina huomannut luokittelevani ihmisiä erilaisiin ryhmiin. Aion ehkä tehdä saman ihmisille kuin Linné teki kasveille. Ja sitten musta tulee rikas ja kuuluisa. (Linkki johtaa wikiin: Kasvien luokitus Linnén teennäisjärjestelmän mukaan)

Linnén luokittelu perustui kaksineuvoisuuteen, yksineuvoisuuteen tai neuvottomuuteen, joten se ei nyt ihan helpolla käänny ihmisiin. Koska neuvokkuuteen tai neuvottomuuteen perustuva luokittelu on vielä pahasti kesken, yritän sillä välin pärjätä jaolla kolmeen: nyt puhutaan siis sillonku, tässä ja nyt ja sitku-ihmisistä. Jako liittyy oikeastaan vain ja ainoastaan siihen, miten ihmiset näyttää mun silmissä kokevan onnen ja onnellisuuden.

Sillonku

Olen joskus epäillyt, että sillonku ihminen ei edes osaa hymyillä. Olen kuitenkin ollut väärässä, koska heidän muistaessaan tapahtuman jostain menneisyydestä heidän katseeseensa syttyy polte, joka ei jätä mitään arvailun varaan. Huuletkin vetävät hiukan hymyntapaiseen. Ainoa epäkohta on se, että he eivät välttämättä osaa johdattaa sinua sinne onnen hetkeen, koska eivät jotenkin vaan osaa kuvailla tilannetta tai sitten sortuvat siihen uskomukseen, että molemmat on kokeneet tapahtuneen täsmälleen samoin tuntein. Ja se hei oli niin upeaa. Kunpa vaan voisi palata siihen hetkeen ja jäädä sinne. Sitten voisi olla onnellinen.

Mä olisin mielelläni linnanneito jossain keskiajalla, vaikka tiedän, etten kestäisi siellä päivääkään. Eihän sillon ollut edes internettiä. Kuinka ne on voineet pärjätä ilman sitä?

Tässä ja nyt

Tämä on mun lemppariryhmä, vaikka jotkut pitäisi näitä lapsellisen sinisilmäisinä, naiiveina, ja vastuuntunnottomina hunsvotteina. Nämä tyypit tunnustaa eläneensä myös silloin ennen vanhaan sekä kertoilevat hauskoja tarinoita entisestä elämästään. Näillä tyypeillä on aavistus siitä, että on  olemassa mahdollisuus, etteivät huomenna ehkä heräisikään ja siksi ottavat elämästään ilon irti tässä ja nyt. Tänään.

Lapset ja teinit on tästä hyviä esimerkkejä, vaikka joiltain yksilöiltä puuttuukin myös sellainen tietty vastuuntunto, jota mä sit kuitenkin myös arvostan. Pieni lämmön aalto silti häilähti mielessä, kun oma teini oli aivan murheen murtama maya-kalenterin mentyä uusiksi. "Mä olen elänyt ihan turhaan täysillä, kun nyt mulla onkin 7000 vuotta aikaa." Voi toista!

Sitku

Sitku ihmisiä tuntuu olevan enemmän kuin mikään luonnonlaki määrää. Luonnonvalinta on jättänyt puuttumatta asiaan, koska se on toisaalta myös ominaisuus, mikä saa jotkut ihmiset kuitenkin tarttumaan haaveisiinsa ja tekemään asioille jotain. Vain ne sitku ihmiset nostaa ihon kananlihalle, jotka jäävät odottelemaan paikoilleen jotain hyvää tapahtuvaksi, että voisi olla onnellinen.

Sitku ihmiset on ihan kivoja, kun niiden kanssa ei tarvitse elää arkea 24/7/365. Silloin niillä on taipumus muuttua perherauhan säilyttämisen nimissä jämähtäneiksi jarruiksi. Siellä sitä pyöritetään arkea ja istutaan lauantaisin television ääressä, josko se lottovoitto nyt tulisi ja muuttaisi kaiken hyväksi. Elämää ja onnea ei jotenkin kannata laskea loton todennäköisyyden varaan. Todennäköisyys saada 7 oikein 39 numerostahan on... 15 380 937 (mahdollisesta laskuvirheestä voitte syyttää vain kirjoittajaa). Voi mennä muutama elämä ennen kuin onni osuu kohdalle.

Näillä puheilla olen sitä mieltä, että lähes täydellinen onnen kaava löytyy yhdistämällä kaikkia piirteitä sopivassa suhteessa. Olennaisinta on silti, että lakkaa tavoittelemasta sitä onnea. Sitä varten ei tarvitse kuin avata silmänsä ja oivaltaa se.

T niin kuin tervetuloa

Mä olen pitänyt jotenkin itsestäänselvyytenä, että ihmiset välittää itsestään ja omasta terveydestään. Nyt elämä on opettanut, ettei se nyt aivan niinkään mene. Ainakaan oma terveys ei joissain tilanteissa ole ollenkaan niin tärkeää. Kuten nyt esimerkiksi silloin, kun menen parvekkeelle ja sytytän sen tupakan. Mutta nyt ei kuitenkaan ollut kysymys senkaltaisesta itsensä tietoisesta vahingoittamisesta.

Tulee jos on tullakseen on toimiva lause. Se sopii moneen asiaan (käytän sitä itsekin, koska suunnitelmallisuus ei vaan ole monessakaan asiassa mua varten), mutta on olemassa myös sellaisia asioita, joihin ei vaan voi sanoa noin. Kuten nyt esimerkiksi mä en sanoisi, että HIV tulee jos on tullakseen. Olen kuitenkin kuullut näin sanottavan, toki ilman HIV alkua. Se on ihan mun oma lisäykseni. Jos mahdollinen pari, joka ei oikeasti tunne toisiaan päättää muutaman päivän/tunnin tuntemisen perusteella, että vauva saa tulla jos on tullakseen ja koittavat onneaan, niin tosiasiassa he toivottavat tervetulleiksi myös kaikki mahdolliset taudit, myös HIV:n. Parhaas Pahim  Parh Pahimmassa tapauksessa tulee molemmat: vauva ja tauti. Ja tautinen vauva.

Hiukan mua epäilyttää pelkästään se vauvan tuleminenkin (jos on tullakseen) hetken tuntemisen perusteella. Kai sillä vauvallakin jotain oikeuksia pitäisi olla? Tiedän kuitenkin myös, että joskus se vauvan tuleminen on parasta, mitä jollekin ihmiselle voi tapahtua. Ei sen mahdollisen parisuhteen kannalta vaan pelkästään siksi, että se pakottaa ainakin jotkut muuttamaan totaalisesti elämänsä suuntaa. Iso kiitos jollekin korkeammalle voimalle siitä, että itse sain vain vauvan. 

Niin ei mulla muuta. Jokainen päättää itse, mitä elämäänsä toivottaa tervetulleeksi. Kunhan nyt taas "nyhjään tyhjästä".

T niin kuin tunnustus

Kiitokset Tiinalle tunnustuksesta.

Ja myös sen mukanaan tuomista velvollisuuksista.

The Rules 

1. Nominate 15 fellow bloggers. 

2. Inform the bloggers of their nominations. 

3. Share 7 random facts about yourself. 

4. Thank the blogger who nominated you. 

5. Add the Versatile Blogger Award picture to your blog post.

Seitsemän faktaa on vielä pieni pala kakkua. Epäilen, ettei se silti ihan helppoa ole. Tunnustuksen jakaminen on enemmän haastavaa. Ei siksi, etteikö viittätoista tunnustuksen ansainnutta kanssabloggaria olisi ihan helppo nimetä, vaan siksi, että aika moni heistä on jo tunnustuksen itselleen napannut jossain vaiheessa. Siksi olen tylsimys ja jätän sen osan tehtävänannosta tekemättä. Kommenttilootaan ilmoittautuneet saavat sen itselleen pokata, jos ei omassa blogissa moista jo koreile ennestään.

Ai niitä satunnaisia faktoja minusta. Yritän keksiä jotain, mitä en ehkä ole vähään aikaan muistanut kertoa. Luotan siihen, että jos itse olen asian melkein unohtanut - myös lukijat ovat niin tehneet. Ja onhan ne aina uusia satunnaisille matkailijoille. Joo, joo. Mennään jo asiaan eikä jaaritella.

1. Juon kahvini melkein aina maidolla ja sokerilla. Moni on yrittänyt oppia sekoittamaan kaikkea sopivassa suhteessa mun täydelliseen kahviini, mutta juuri kukaan ei ole siihen oppinut. Jos joku sattuu tuomaan aamukahvin sänkyyni, siinä lempeyden puuskassani hyväksyn myös hyvän yrityksen. Ensi sunnuntaina siihen koettelemukseen (siis lempeyteen heti aamusta) saatetaan joutua jälleen.
2. Olen päättänyt perua kauan sitten tästä hetkestä noin kolmen viikon päähän sovitut treffit, koska en luota munasarjoihini enkä niiden lähettämiin viesteihin. Turha vaivautua kerta sydän ei ole mukana.
3. Kahdella prosentilla suomalaisista on sama ABO-veriryhmäjärjestelmän veriryhmä kuin minulla. (B-)
4. Olen asunut Suomessa viidellä eri paikkakunnalla pysyvästi. Yhdellä tilapäisesti.
5. Pelkkä pinaattikastikkeen ajatteleminen nostaa yökköreaktion. Muut pinaattiruoat eivät tuota samanlaista inhotusta.
6. Kuluvan vuoden odotetuin päivä tällä hetkellä on 3. heinäkuuta.
7. Olen ex-vaimona kierolla tavalla ilahtunut saamastani huomiosta. En olis tollasta ikinä uskonut omin silmin näkeväni. Heti piti ottaa kuvakaappaus, ettei se vaan ehdi poistaa todisteita, että on kerran sanonut noin. Saattoi kyllä tarkoittaa sitä toista ex-vaimoa, koska jos viilataan pilkkua, niin oikeastaan olen vielä vaimoihminen ilman etuliitettä ex.