P niin kuin parittomat

Laasanen aiheuttaa edelleen jutuillaan joskus nyökkäilyä ja joskus raivokasta vastarintaa. Yleensä raivokas vastarinta näyttäisi osuvan niihin osiin, jotka jollain tavalla osuu omaan nilkkaan. Onneksi passiivisen puolustuskannalle joutumisen kohdalla voi myös hetkeksi pysähtyä miettimään, että entä jos hän on oikeassa.

Luultavasti hän ei ole oikeassa, koska pohjalla täytyy koko ajan olla ajatus siitä, että kaikki ihmiset etsivät koko elämänsä parisuhdetta. Voi olla, että kaikki ihmiset jossain syvällä sisimmässään tai alitajuisesti parisuhdetta toivovat, mutten jaksa uskoa, että se voisi mitenkään olla kaikkien elämäntarkoitus. Tähän liittyy läheisesti tarve lisääntyä. Kaikki ihmisethän haluavat luonnollisesti pariutua ja saada geeniperimänsä eteenpäin. Itse toki tykkäisin lisääntymisen harjoittelemisesta, mutta en varsinaisesta lisääntymisestä enkä harjoittelustakaan ihan vaan harjoittelun vuoksi. En ole sellainen pullantuoksuinen äitihahmo (pullaa saa leipomosta) enkä juurikaan tykkää lapsista, vaikka olenkin yhden ihanan saanut silloin kun en vielä tiennyt, että minussa on hyvin vähän tai ei ollenkaan äidin stereotyyppisiä ominaisuuksia.

Tällä kertaa Laasanen kirjoittaa Terve-median blogissaan Parittomat tv-sarjan naisista. Saattaisin jopa linkittää kyseiseen sarjaan, vaan kun en tiedä mistä se löytyy (lue:en jaksanut availla Laasasen linkkejä) enkä jaksa etsiäkään. Eikä mulla ole edes tarkoitus ottaa kantaa juuri näihin naisiin, joten aivan sama, vaikka voisin heihin samaistuakin Henryn kuvailun perusteella. Minäkin taidan olla juuri sellainen nirso, omituinen, itsenäinen ja väärällä tavalla hankala nainen parisuhdeteoreetikon näkökulmasta. 

Jäin silti miettimään näitä sanoja:

Tuntuu siltä, että epätoivon puute ja omien ei-toivottavien ominaisuuksien glorifiointi toimivat jonkinsortin defenssinä oman markkina-arvon puutteita vastaan.

Markkina-arvo teoreetikolta voisi tietenkin odottaa muutakin kuin Tuntuu siltä -näkökulmia ja perusteluja, mutta ilman näyttöäkin asian todellisesta laidasta, tuossa saattaa olla pieni totuuden siemen. Minulta puuttuu tyystin epätoivo ja korostan omia ei-toivottavia ominaisuuksiani erityisesti silloin, kun on pelko joutua suhteeseen. Teoreettisesti minulla on varmasti markkina-arvon puutteita, mutta pohjimmiltaan tässä mennään metsään siitä syystä, että kaikki eivät oikeasti halua sitä mitä meidät on yritetty kasvattaa haluamaan - kunnon miestä ja perhettä. Muistan äitini käyttäneen joskus lausetta "et saa koskaan kunnon miestä, jos...". Äiti sai tuolloinkin vastakysymyksen: voi olla, että en saa, mutta entä jos en edes halua.

Entäs nyt sitten? Voisin alkaa suhteeseen jonkun maailman ihanimman ja kivan kanssa. Edellytys on, että hän on maailman ihanin ja kiva oikeasti eikä vain yritä muuttaa omia ei-toivottavia ominaisuuksiaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Mieluummin itsekkäästi oma itsensä kuin piilotellen ominaisuuksia, jotka ennemmin tai myöhemmin kuitenkin tulevat ilmi. Avioerotkin voisivat vähentyä merkittävästi, jos kukaan ei yrittäisi esittää mitään vain parantaakseen markkina-arvoaan. Luultavasti ainoa tapa löytää markkina-arvoltaan tasa-arvoinen kumppani on olla esittämättä mitään alun alkaenkaan.

A niin kuin avioliitto

Yllättävä tutkimustulos kyseenalaistaa koko avioliiton idean (Studio55)

Miksi jokaiseen otsikkoon on pakko tunkea jokin sellainen adjektiivi, joka ei pidä paikkaansa? Sana yllättävä, järkyttävä etc. tietenkin vetää puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä, mutta...

Siinä ei ole mitään yllättävää, että avioliitto ei takaa onnea eikä lisää sitoutumista. Se on yhteiskunnassa vallitseva ydinperheen ja parisuhteen malli, joka ei vain toimi. Mikään mikä alkaa muistuttaa pakkoa ei toimi, ei ainakaan enää 2000-luvulla. Tiedän kyllä, että on olemassa oikeasti onnellisia avioliittoja. On myös ihmisiä, jotka kokevat olonsa turvallisemmaksi, kun jokin ulkoinen asia on asettamassa heille rajoja. Ja ihmisiä, jotka mittaavat onneaan tietyllä statuksella. Ja loputtomasti muita poikkeuksia, jotka eivät ehkä uskalla myöntää edes itselleen, että voisivat olla onnellisempia ilman avioliittoa.

En silti suostu päästämään irti siitä, että vain vapaat onnelliset ihmiset voivat olla onnellisia toistensa kanssa. Vapaus ei ole yhtä kuin sitoutumattomuus. Vapauteen sisältyy tietenkin myös ajatus toisen huomioon ottamisesta, toisen rajojen tuntemisesta sekä aidosta välittämisestä. Vapaus ei ole vapautta loukata toista.

Sitähän se Santapukkikin artikkelissa sanoo:

Santapukki muistelee Iso-Britanniassa tehtyä tutkimusta, jonka mukaan parit, jotka eivät ole sitoutuneet toisiinsa avioliiton kautta, ovat yllättäen avioituneita onnellisempia suhteessaan. Aviottomilla pareilla oli jopa enemmän aikaa mahdollisille yhteisille lapsilleen.

– Kun ei olla sidoksissa pakolla, sitoutuminen on vapaaehtoista. He olivat sitoutuneempia kuin avioituneet, Santapukki perustelee. 

Nyt joku tietenkin on valmis väittämään, että ajattelen näin, koska mulla itselläni kävi niin huono tuuri avioliitossani ja siksi haluan tehdä kaiken päinvastoin kuin aikaisemmin - jopa ajatella. Mutta mun täytyy tuottaa pettymys. Mun avioliittoni oli hyvä tietyn aikaa. Sitten se ei enää ollutkaan sitä. Annettiin sille myös vuosien mahdollisuus kehittyä, mutta päädyttiin siihen pisteeseen, että toisessa roikkuminen avioliiton vuoksi ei olisi tehnyt kummastakaan onnellista. Tosin ilman laillista toisiimme kytkemistä, me oltaisiin varmasti nähty vähemmän vaivaa. Eikä mulla käynyt huono tuuri. En myöskään tehnyt virhearviointeja, koska tein päätöksen niillä tiedoilla, jotka mulla silloin oli saatavissa. En usko, että mikään mitä tapahtui olisi avioliiton syytä tai ansiota. Asioita tapahtuu riippumatta siitä, mikä siviilisääty on kyseessä.

Arvatkaas mitä? En aio väittää, etten koskaan enää mene naimisiin. Saattaahan sellainen ihme vieläkin tapahtua, että välitän toisesta ihmisestä niin paljon, että haluan antaa hänelle tärkeitä asioita. Oletan tietenkin, että tämä toinen ei kuitenkaan kuvittele, että "sitku me ollaan naimisissa, niin sit voidaan olla onnellisia" vaan avioliiton tärkeys perustellaan jollain järkevällä perustelulla.

L niin kuin laki

www.dangerousminds.net

Don't like gay marriage? Don't get one.

Don't like abortions? Don't get one.

Don't like drugs? Don't do them.

Don't like sex? Don't have it.

Don't like your rights taken away?

Don't take away anybody elses.

Yllä esitetty meemi elää netissä omaa elämäänsä. Melkein aina kommentoinnissa on mukana joku, joka haluaa vetää lait tähän mukaan. Asiat on kielletty laissa ja ovat siten vääriä. Höpö höpö, sanon minä. Laki on aina sidoksissa siihen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, jossa eletään ja kaikki yllä mainitut asiat ovat myös jossain päin maailmaa ainakin jollain tasolla sallittuja lakiin perustuen.

Sukupuolineutraali avioliittolaki

Suomessakin on viime aikoina ollut hyvin paljon tapetilla sukupuolineutraali avioliittolaki. En ota suuremmin kantaa siihen, kuka on oikeassa (minä tietenkin). Totean vaan, että lailla on kannattajansa ja vastustajansa - seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Ymmärtäisin kädenväännön aiheesta, jos homoseksuaalisuudesta oikeasti voisi olla esimerkiksi terveydellistä haittaa jollekulle ulkopuoliselle. Uskonto ei vaan kerta kaikkiaan riitä perusteeksi, jos mulle yrittää vakuuttaa jotain. Uskonnoissa on kaiken lisäksi se huono puoli, että ne vaahtoavat suvaitsevaisuudesta, mutta käytännössä eivät suvaitse itse lainkaan erilaisuutta. Kun jollain on osoittaa mulle tieteellisiä faktoja - ei mitään pilipalitutkimusta - asiasta, mä lupaan miettiä asiaa uudelleen.

Sukupuolineutraalit avioliitot ovat laillisia jo kymmenessä maassa sekä useammassa Yhdysvaltain osavaltiossa.

Aborttilaki

Koska abortti on Suomessa ollut sallittu jo pitkään ja raskauden keskeytykset sosiaalisista syistäkin jo vuodesta 1970 lähtien, sille tietenkin löytyy myös vastustajansa. Harva vastustaa aborttia, jos se tehdään muusta kuin sosiaalisesta perusteesta.

Itse hyväksyn abortit myös sosiaalisista syistä. Tottakai mua hiukan vaivaa ajatus, että miksei ehkäisystä ole pidetty huolta, jos kerran sosiaaliset syyt estää vanhemmuuden, mutta toisaalta ainoa 100 prosenttinen ehkäisykeinohan on olla harrastamatta seksiä, vaikka Raamattu muuta väittääkin. Ja toisaalta elämäntilanteetkin voi muuttua radikaalisti sekunneissa: syntymättömän lapsen isä voi vaikkapa menehtyä kolarissa tai kieltäytyy muuten kantamasta vastuutaan eikä äiti koe olevansa valmis vanhemmuuteen yksin. Eihän me voida tietää, mikä kenenkin todellinen motiivi abortin takana on. En jaksa uskoa, että monikaan tekee aborttia huvin vuoksi.

Huumelait

Huumeiden käyttö on pääasiassa laitonta, vaikka siihenkin liittyy poikkeuksensa, varsinkin kun puhutaan kannabiksesta.

Huumeilla voi helpolla pilata elämänsä. Jopa mun lähipiirissä on muutamia varoittavia esimerkkejä. Kannabiksen käyttö karkaa helpolla käsistä, kun mukaan tulee yhä kovemmat huumeet. Mutta lääkkeenä kivunhoidossa kannabis lienee yksi parhaimmista. Lääkekäytössä se on laillista jopa Suomessa.

Seksin kriminalisointi

Seksi  (pdf) itsessään ei varmasti ole laitonta missään. Seksin kriminalisointi liittyy lähinnä seksin myymiseen tai ostamiseen, lapsen hyväksikäyttöön tai seksiin pakottamiseen ja joissain maissa myös jo alussa mainittuun homoseksuaalisuuteen. Myös seksiäänistä saattaa jossain päin maailmaa saada tuomion. Saksassa puolestaan seksityöläiset maksavat veronsa parkkimittariin verrattavan automaatin kautta.

Tarinan opetus

Kaikilla asioilla on puolestapuhujansa sekä vastustajansa. Lakiin vetoaminen oman kannan puolustamisessa ei kuitenkaan ole kaikkein pitävin vaihtoehto, sillä aina jostain päin maailmaa löytyy maallistuneempi ja suvaitsevaisempi lainsäädäntö.

Yksi on kuitenkin ylitse muiden - kaikki yllämainitut asiat ovat Alankomaissa sallittuja. Jos haluaa puolustaa ihmisoikeuksia, niin aina kannattaa kääntyä Alankomaiden lainsäädännön puoleen.