O niin kuin oppimistyylit

Tarina päivässä: syrjällään

Epäilen, että syrjällään sana päätyi listaan, koska sydän oli syrjällään jostain. Päätin vain jättää sydämen pois, jotta kaikki saisivat keksiä sille ihan omat merkityksensä. Onneksi, koska mun maailma meni hiukan vinksalleen ja nyt se on ihan syrjällään. Minäpä kerron miksi.

Olen kerettiläisesti uskonut, että oppimistyylit (auditiivinen, visuaalinen, kinesteettinen) ovat totta. Sitten mulle ystävällisesti iltamyöhällä kerrottiin, että ne ovatkin myytti ja että olen ollut väärässä vuosikymmeniä. Väärässä oleminen on niin inhottavaa, että nukkumattikaan ei meinannut uskaltaa tulla. Se varmasti tiesi, että tästä en selviä edes nukkumalla yön yli. Aamulla kun heräisin, olisin edelleen väärässä enkä millään muotoa pystyisi kumoamaan asiasta tehtyjä  tutkimuksia. Niinhän se oli. Olen siis vuosikymmeniä kuvitellut olevani auditiivis-visuaalinen oppija (tai ehkä tärkeysjärjestyksessä päinvastoin visuaalis-auditiivinen), ja nyt voisinkin muka oppia ihan yhtä hyvin tekemällä. Toisin sanoen, ei ole mitään väliä kuinka asioita opetetaan, kunhan se tehdään hyvin.

Voisi tietenkin kysyä, miksi sain tästä(kin) kehitettyä itselleni elämää suuremman ongelman ja maailmani on aivan syrjällään. Mitä väliä sillä on, onko oppimistyylit vai ei? Käytännössähän sillä ei ole mitään väliä, paitsi... Paitsi jos minun pitäisi perustella, miksi hyvään esitykseen kuuluu sekä puhetta että powerpointteja (tai jotain muita näköaistiin perustuvia juttuja). Inhoan itse powerpointteja, joissa on tekstiä, tekstiä, tekstiä ja tekstiä. Usein vieläpä suoria ja piiiiiiitkiä lainauksia jostain kirjoista tai artikkeleista. Minusta niissä pitää olla joitain avainsanoja ja asiaa selventäviä kuvia, koska mun muistini painaa asiat nopeimmin mieleen kuvina, joista sitten voin alkaa poimimaan haluamiani juttuja ja käsitellä niitä edelleen. Avainsanat puolestaan puhutaan tai mielellään tarinoidaan auki eikä oleteta, että kun on tehty hieno irrallinen lainaus laajemmasta kokonaisuudesta, niin kaikki ymmärtävät ajatuksen. Se ei vaan mene niin eikä vähiten siksi, että mielenkiinto ja motivaatio ei jaksa riittää enää kumpaankaan - ei kuuntelemiseen eikä edes katsomiseen. Paitsi jos se tyyppi siellä edessä tekee vaikkapa käsillään jotain häiritsevää, kuten kaivaa nenäänsä tai pelaa taskubiljardia, niin sitten sitä on mukava seurata, muttei silloinkaan mitään opi. Uusia tapoja viimeisen vuoden aikana on ollut myös pyytää, että "älä tee tästä oikeusjuttua" ja tönäistä kevyesti etupuolelta olkapään tietämille (saat itse päätellä mikä ruumiinosa on kyseessä) tai napata pöydältä luentolehtiö ja pudotella sitä lattialle tarpeeksi monta kertaa saadakseen sen irtoamaan kansistaan. Siksi siis siirryin läppäriin, ja aivan varmasti tirvaisen takaisin, jos se otetaan samanlaiseen käsittelyyn.

Joka tapauksessa mä haluaisin nyt tietää, että miten sinä luulet oppivasi parhaiten? Ja jos mielestäsi hyvään esitykseen kuuluu sekä kuva, ääni että toiminta, niin miten muuten perustelisit sen kuin erilaisilla oppimistyyleillä? Riittääkö, että mä haluan, että siinä on ne kaikki?

serc.carleton.edu

***

Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.

L niin kuin läpi

Ilahduin kovasti huomatessani, että päivän sana on läpi. Päätin tulkita sen reiäksi, jonka kautta voin karata niin kauas aiheesta kuin ikinä haluan. Niinpä karkaan pakolliseen englanninkielen kurssiin ammattikorkeakoulussa. Karkaan, koska aamulla heräsin päänsärkyyn. Ja päänsärkyisenä ei voi tehdä mitään muuta kuin opiskella kieliä, jotka jo osaa kurssin vaatimassa laajuudessa.

Kurssin alkaessa painotettiin, että tavoitteena ei ole oppia englantia yleisesti vaan nimenomaan liike-elämän sanastoa ja käytäntöjä. Kyllä, kyllä, mutta...

Jos opiskelee liiketaloutta oppilaitoksessa, jonka kurssit ovat pitkälti muutenkin englanninkielisiä ja oma opintosuunnitelma varsinkin koostuu lähes täysin näistä vieraskielisistä opinnoista, niin eikö siinä muka opi jo väkisin liike-elämän sanastoa ja käytänteitä? En siis millään tahdo ymmärtää, miksi tälle tarvitaan erillinen kurssi, kun sen sisällöt voitaisiin hyvinkin integroida osaksi muuta kurssia. Jos pitää arvioida englanninkielistä esiintymistä, niin eikö kyseisen kielen opettaja voisi tulla arvioimaan esityksen jollekin toiselle kurssille, jossa kuitenkin esiinnytään englanniksi liiketalouteen liittyvistä aiheista? Henkilökohtaisesti ahdistun siis siitä, että minun oletetaan käyttävän erikseen aikaani asioihin, joita teen jo muualla. Ei minulla ole päänsärkyä niin usein, että tahtoisin välttämättä tuhlata aikaani erilliseen kurssiin.

Mitä tulee esimerkiksi työhakemusten ja CV:n kirjoittamiseen, niin niissä vaadittava osaaminen on sama ihan kaikilla kielillä. En ainakaan ole huomannut missään oppaassa muuta eroa kuin kielen, pitipä ne laatia ruotsiksi, englanniksi tai suomeksi. Tarvitseeko sitä varten oikeasti järjestää laajuudeltaan 5 opintopisteen (135 tuntia) pakollinen kurssi? Valinnaisena tai vapaasti valittavana siinä voisi olla jotain mieltäkin, koska silloin sinne oletettavasti hakeutuisivat ne, jotka kokevat tarvitsevansa oppia kyseisiin asioihin. Nämäkin voisi tietenkin hoitaa mieluummin kurssilla, jossa opetettaisiin vaikkapa työnhakua yleisesti. Tällainen kurssi saattaisi houkutella paikalle sellaisiakin, jotka osaavat kielen, mutta kaipaavat vinkkejä siihen, kuinka kirjoittaa erottuva työhakemus, vaikka noudattaakin annettuja kehyksiä.

Mä niin pal kauhiast ihmettelen, että eikö tutkintovaatimuksia voisi joiltain osin tarkistaa? Ymmärrän kyllä, että englanninkielen opetus on tärkeää niissä oppilaitoksissa, joissa opetuskieli on suomi. Mutta en vaan ymmärrä, miksi sitä on opiskeltava pakolla myös silloin, kun olet jo suorittanut 70 opintopistettä englanniksi muilla kursseilla. Totta on, että en ehkä valittaisi, jos olisin suorittanut englannin silloin kuin muutkin - ensimmäisenä opintovuotenani ennen kuin takana oli yhtään englanninkielistä kurssia. En vain usko, että kurssista oli hyötyä muillekaan opiskelijoille jatkon kannalta, koska työhakemuksen kirjoittaminen ei varsinaisesti ole se juttu, jota muissa ammattiopinnoissa opetetaan. Itse jätin kurssin roikkumaan, koska en löytänyt itsestäni mitään paloa sen suhteen. Olisihan se mennyt, ellei läsnäolopakko (85%) olisi ollut olemassa. Nyt en voi enää välttää sitä, koska muuten valmistumiseni viivästyy puolella vuodella jonkun tyhmän pakkoenglannin takia.

Vaihtoehtona olisi tietenkin aikaisemmin hankitun osaamisen tunnustaminen, mutta kun vertailin vaatimuksia, niin samat vaatimukset siinä on. Pitää osata kirjoittaa hakemus, CV ja puhua. Huoks. Tahtoisin mennä läpi sieltä missä on suurin reikä, mutta nyt ne lävet on aivan yhtä pieniä jokaisessa vaihtoehdossa. Mennään siis näin. Kesällä mulla on varmasti tosi voittaja olo tämän suhteen.

Räyh! Kiitos kun kuuntelit. Nyt jaksan taas jatkaa pakollisia ja suunnattoman turhauttavia harjoituksia.

***

Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.

K niin kuin kulti

Kevätväsymystä alkaa olla ilmassa. Näyttää siltä, että vaikka opintojen pitäisi olla kesälomalla ja mun töissä, niin ei se ehkä menekään ihan niin. Kovalevyn hajoaminen siirsi uskomattoman määrän tekemistä eteenpäin ja kesäkuukin menee niiden parissa puurtaessa. Nyt tiedän, mitä sanonta "ahneella on paskainen loppu" tarkoittaa. Jos haluaa valmistua 2,5 vuodessa, niin kovalevyn hajoamiselle ja kaikkien jo osittain tehtyjen töiden katoamiseen ei ole varaa. (Eikä muuten olisi ollut varaa tallentaa niitä vain kovalevylle. Tiedän!) Siksi olisin iloinen, jos sinä voisit hiukan auttaa.

Ei. En ole lähettämässä kenellekään mitään tehtävää tehtäväksi, vaan...

Kansantalouden kurssillahan meille annettiin lopputehtäväksi kehittää oma elintasoa mittaava mittari BKT:n rinnalle. Mun mittarini nimi on somasti ja hempeästi nimeltään KULTI eli valitut elementit ovat koulutusrakenne, ulosottovelka, lihavuus (BMI yli 30), työllisyys ja internet. Ajatuksena oli osoittaa freudilainen väite siitä, että mielenterveyttä on kyky tehdä työtä ja kyky rakastaa todeksi näiden elementtien kautta. Tosin oma lauseeni väittäisi, että hyvinvointia on kyky tehdä työtä ja kyky rakastaa.

Klikkaamalla isommaksi, you know

Miten valitut elementit sitten muka osoittaa yhtään mitään? Lyhyesti:

Koulutuksesta saattaa olla apua työllistymisessä. Ei se mitään takaa ja viime aikojen trendi on ollut, että kenkää tulee joka tapauksessa. Sitäpaitsi tilastot näyttää työtttömyysasteen suhteen kauniimmilta, kun ihmiset edes opiskelee.

Ulosottovelan vähyys kertoo, että ihmiset tulee toimeen ansaitsemillaan rahoilla. Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta ulosottovelka taatusti aiheuttaa ainakin työhaluttomuutta. Niin ja masennusta, perhesurmia etc.

Liikalihavuus on kiistämättä kansanterveydellinen ongelma, joka lisää riskiä sairastua ja menettää työkykynsä.

Työllisyysasteessa ja sen yhteydessä hyvinvointiin tuskin on kenellekään mitään epäselvää.

Internetin päivittäisen käytön yleisyyden kotitalouksissa olen vääntänyt ehkä jopa väkisin olemaan huono juttu, koska se vähentää ihmisten välistä "oikeaa" kanssakäymistä. Internetin käyttö vähentää myös liikuntaa ja lihottaa kansaa. Eihän ne tilastot käytön yleisyydestä tietenkään tosi asiassa sitä suoraan kerro, mutta kukaan ei ole pyytänyt mua takertumaan pikkuseikkoihin vaan vetämään mutkat suoriksi. Sen mä siis teen.

***

Tilastojen löytäminen rakkaasta kotimaastamme vuosina 2006-2010 ei ole ollut ongelma. Kuten kuvasta näkyy, niiden syöttäminen exceliin on ollut hiukan ongelmallisempaa. En kuitenkaan pyydä ketään myöskään täyttämään exceliä puolestani.

Tilastojen löytäminen muista valituista maista (Ranska, Saksa, Italia ja Unkari) on se ongelma, johon toivon apua. Suomessahan meillä on Tilastokeskus, jonka kautta löytyy mitä vaan. Käyttämäni vakoiluvälineet ovat kertoneet täällä vierailevan lukijoita yllämainituista maista. Olen myös taipuvainen vaihtamaan jonkin jo valituista maista toiseen, jos vaan jollakulla on tarjota mulle tilastoja esimerkiksi Ruotsista, Belgiasta, Virosta, Tanskasta, Alankomaista tai ihan mistä tahansa muualta. Onko teillä mahdollisuus ojentaa auttava käsi ja kertoa, mistä mun kannattaisi lähteä tietoja etsimään? Helpottaisi myös, jos löytyy tilasto väkiluvuista vuosina 2006-2010, koska en tässä vaiheessa edes oleta, että tiedot tupsahtaisivat mulle valmiiksi laskettuina. Suorat linkitkin olis ihan jees. :)

Kommenttilaatikko ja sähköposti aakkostarinat @ gmail.com odottavat melkein yhtä toiveikkaina kuin minäkin, että siellä ruudun takana olisi avulias ihminen, joka tietää täsmälleen mistä etsiä.

T niin kuin tahtoo

Mä olen vaikuttunut. Mä haluan. Tahdon. Ihan pakko saada. Se säästäisi niin paljon kaikkien aikaa ja hermoja. Pidemmällä juoksulla myös rahaa, kun meille jäisi aikaa tehdä sitä enemmän.

Mitä mä nyt sitten tahdon? Että perinteiset viivakoodit poistuu. Että kun meille saapuu tuhannen tuotteen erä, jotakin niin mun ei tarvitse laskea niitä yksi kerrallaan. Ja että mun ei jatkossakaan tarvitse inventoida sitä määrää perinteisillä menetelmillä. Paitsi että mä kyllä osaan jo delegoida. Voisinhan mä delegoida sittenkin jonkun käyttämään sitä laitetta.

Mä olen rakastunut: RFID-teknologiaan. Huoks!

Rakkauden huumassa on vaikea saada mitään järkevää tekstiä aikaiseksi. Tiedätte nyt kuitenkin, että mä löysin tänään sen oikean. Vanha tuttu, mutta aivan uudet sfäärit. Olipahan antoisa yritysvierailu. :D

U niin kuin ulkoistaminen

Tänään tuntuu siltä, että musta tulee isona opettaja, koska silloin voin ulkoistaa opetuksen opiskelijoille ja jatkaa sitten keskustelua aiheesta. Silti on myönnettävä, että niin työlästä kuin esityksen kokoaminen onkin, se on ollut koko opiskeluhistoriani tehokkain tapa oppia - ainakin se oma aihe tulee opittua läpikotaisin. Samoin esitysten jännittäminen on kadonnut kokonaan. Jos joka viikko seisoo kerran pari jonkin ryhmän edessä alttiina mokaamaan, niin siihen kyllä tottuu aika tehokkaasti.

Torstaiksi pitäisi raapaista kasaan esitys videoiden käytöstä sosiaalisessa mediassa ja niiden hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Sain nopeudellani kahmaistua miellyttävän aiheen, mutta suoraan power pointin tai prezin teko ei vaan oikein nyt suju ihan tältä istumalta. Kaikki sanottava tuntuu itsestäänselvältä enkä oikein tiedä, mikä on ryhmäläisten jo olemassa oleva tietotaso. Aloitusluennon perusteella tietopohjaa ei juurikaan ole, mutta toisaalta se saattaa johtua siitäkin, että tämä kyseinen porukka osallistui ensimmäistä kertaa englanniksi vedettävään kurssiin. Joskus on helpointa olla hiljaa tai ainakin kieltää osaavansa mitään kuin joutua kertomaan, mitä jo osaa. Mut ehkä mä lähden siitä, ettei ne muka tiedä mitään.

A niin kuin ahaa-elämys?

------------------------------------------------------------------------------------------------------------->

Tuolla nuolen päässä on kysely, jonka vastaukset on mulle just nyt aika tärkeitä. Taustalla on kansantalouden tehtävä, jossa pitää luoda oma hyvinvoinnin mittari. Siihen pitää valita viisi mitattavaa tekijää, jotka on mulle itselleni tärkeitä hyvinvoinnin luojia. Ei se ole ongelma eikä mikään keksiä viittä asiaa, jotka on mulle elämässä tärkeitä ja jotka mun mielestä lisää ihmisten hyvinvointia. Ongelmaksi taitaa muodostua se, että mun arvoja voi olla aika mahdoton mitata.

Mä olen kysellyt tehokkaasti joka paikassa, että mikä tekee just sut onnelliseksi. Vastausten perusteella ihmiset tekee onnelliseksi elämä. Se ihan oma elämä, oli siinä sitten ylä- tai alamäkiä. Oikeastaan jopa niin, että alamäet on elämän suola, koska hyvät hetket tuntuu vieläkin paremmilta niiden jälkeen. Mittaa tota nyt sitten jotenkin. :/

Kommenttilootaan saa toki vastata täälläkin samaan kysymykseen. Olisin jopa tosi iloinen niistä. Ja jos ujous iskee, niin ainahan voi tuolta profiilista käydä kurkkaamassa sähköpostiosoitteen (ota yhteyttä alla on linkki sähköpostiosoitteeseen) ja laittaa niitä ajatuksia meilillä.  Ne voi olla aiheuttamassa mulle sitä suurta ahaa-elämystä, jota nyt olen vailla.

Pliiisss, auttakee!

V niin kuin väsynyt

Juup! Kuten perjantaisin aina toukokuun loppuun asti, mä tulen näyttämään tältä. Joudun omasta valinnasta aloittamaan päiväni luennolla kello 8:30 alkaen. 

Sitä mä kuitenkin tulin sanomaan, että sain viestini perille ihan ilman tutkimustuloksia. Tapaaminen johti siihen, että neito sai ihan uuden psykologin ja seuraavat treffitkin on vasta toukokuussa. Mä siis luulen, että tämä uusi ymmärsi täsmälleen, mitä sanoin. Aikaisempi univaje on johtanut kaikkiin kuviteltavissa oleviin seurannaisiin. Se on kuitenkin mun tulkintani siitä, mikä on muuttunut ja mikä on tehnyt neitokaisesta itse päivänsäteen. Joten myös mä olen sitä mieltä, että hoitosuhdetta ei katkaista sen perusteella, että pari kuukautta on mennyt paremmin. Saattaa olla, että olin oikeassa. Saattaa myös olla, etten ollut. Mä kuitenkin puhun vain omasta kokemuksestani ja siitä, miten huonoksi ihmiseksi sitä itsensä tuntee ja kuinka merkityksetöntä elämästä tulee, kun tarpeeksi kauan keräilee univajetta.

O niin kuin omakehu

Omakehu haisee - vai kui se ny olika? Aivan sama, pakko avautua.

Olen juuri nyt hyvin hyvin hämilläni. Tein erään tehtävän todella huonolla motivaatiolla. Olin jo melkein päättänyt, että minähän en mitään väliraporttia edes tee ja että se on vaan ylitunnollisten opiskelijoiden kiusaamista edes vaatia sellaista. On se nyt älytöntä, ettei pelkkä loppuraportti riitä. Päätin silti kirjoittaa pikaisesti ja pitkin hampain suunnitelmistani. Pari sivullistahan tulee äkkiä, jos on selvillä mitä on tekemässä.

Tänään sain palautteen opettajalta.

HYVÄKSYTTY++

• Teksti tiivistä ja runsassisältöistä
• Mukana luova ote asioiden tutkimiseen ja suunnitteluun
• Olet käyttänyt taitavasti liitteitä tarkentamaan tehtävänantoon liittyneitä kysymyksiä
• Tekstistäsi lukee myös sen, että sinulla on ollut hauskaa tehdä näitä koulujuttuja.
• Saako tekstiäsi käyttää esimerkkinä muissa opiskelijaryhmissä?

Ehkä hämmennys kumpuaa juuri motivaation puutteesta. Tehtävä itsessään oli ja on edelleen kiva. Työn alla on siis nettisivut. Kaikki, mikä tavalla tai toisella liittyy viestintään, kirjoittamiseen, kuvittamiseen tms. jaksaa aina ilahduttaa. Se on jotain sellaista, minkä koen osaavani. Se on jotain, mikä ei ole tuskastuttavan työlästä. Ehkä mä siksi jaksan aina toisaalta olla imarreltu hyvästä palautteesta, mutta toisaalta hämmästyn joka kerta yhtä paljon. Miksi omia tuotoksiaan arvioi niin ankarasti? Miksi on aina olo, että jotain jäi puuttumaan tai jotain olisi kuitenkin voinut tehdä vielä paremmin?

Silti: syvä kumarrus, niiaus ja paljon kaikkia kevätjuhlaliikkeitä äänitehosteineen. Tällä jaksaa taas hetken. Jään todellakin tavaamaan tekemääni raporttia ja etsimään rivien väleistä niitä merkityksiä, joita en tiennyt sinne piilotelleeni. Virheistä voi oppia, mutta kait kehuistakin jotain oppii. Ainakin sen, että ärsyyntyminen ja kiukulla tekeminen saattaa tuottaa yllättävän lopputuloksen.

H niin kuin henkinen este

Aloitin tänään päiväni ilmoittamalla ryhmälle, että mulla on henkinen este ymmärtää koko smart data strategiaa, joten turha odottaa mitään ihmeitä. Valitettavasti sama henkinen este tuntui olevan kaikilla ryhmän jäsenillä. Tosi lupaavaa. Maanantaisesta presentaatiosta tulee varmasti erittäin antoisa. Oikein odotan yleisön kysymyksiä aiheesta. "Ööö, ööö, ööö. *relieved smile* There are other group members among audience. They can give you an example.*innocent smile*" Viattomalla hymyllä ja toisten liemeen saattamisella pääsee aina itse pinteestä.

Katoliset munkit väittivät, että kärsiessään ahdistuksesta, täydellisyyden tavoittelusta ja hämmennyksestä (ai yksi henkinen este - tuossahan on jo nippu niitä) henkilön mieliala on epävarma, riittämätön ja toivoton. Kyllä ne munkit tietää!

Harmi, että en ymmärrä kuinka voisin kampittaa henkiset esteeni ennen esitystä kokemalla pelkoa, hämmennystä ja kauhua. Ainakaan mulla ei ole mahdollisuutta kokea kyseisiä tunteita ennen varsinaista esitystä.

Nyt palaan aineistoni ääreen enkä tule takaisin ennen kuin olen sisäistänyt, mitä siellä sanotaan. Varmin tapa ylittää henkiset esteet on oppia asia ytimiään myöten. EPOS:tahan se vaan on.

Enterprise Performance Optimization Strategy. Höh, siinähän se nyt kaikessa yksinkertaisuudessaan seisoo. Eikun oppimaan.

Edward Munch: Huuto
Kuva: Munch-museet

G niin kuin grrrr

Tiedossa kontrolloimatonta vuotoa näppäimistöltä.

Kiitti, nyt mulle riitti opinnot tältä päivältä. Sinänsä hiukan huono, kun englanninkielisen esityksen yritysten viidestä kuolemansynnistä pitäisi olla esittämiskelpoinen torstaina. Diat on aika lailla valmiit, pitäisi enää keksiä mitä sanon ja miten sanon. Vaan ei siitä kuitenkaan enää tähän aikaan tulisi mitään järkevää, kun sanojen ymmärtäminen jopa tällä äidinkielellä tuntuu olevan aika huonossa jamassa.

Esiintyminen ei todellakaan ole mun suurin vahvuus, joten tuntuu aika huikealta suoritukselta, että viestinnän opettaja arvioi mun esiintymisen olevan erinomaista. Mussa on siis piilevä näyttelijä, joka astuu esiin, kun oma pokka ei riitä. Nyt kun vielä saisi sen kielillä puhumisen armolahjan, niin kaikki olisi aivan kunnossa. Oikeesti. Olen onnistunut valitsemaan sellaiset määrät kursseja, jotka vedetään täysin englanniksi, että kielillä puhuminen olisi oikeasti tervetullutta. Mä ymmärrän sujuvasti kaiken sanotun, mutta oman suun avaamisen kanssa tekee tiukkaa. Jos joku muu voi puhua mun puolestani, niin käytän sitä poikkeuksetta hyväkseni. Toisaalta ne kerrat, kun olen joutunut itse suuni avaamaan olen tullut täysin ymmärretyksi, joten este on enemmän henkinen.

Vaikka mä nyt ehkä jonkun mielestä pilkkasin armolahjoja, niin se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Mä en oikein usko mihinkään ja sitten vähän kaikkeen. Olen enemmän pakana kuin ateisti. Sen verran naiivi täytyy olla, että uskoo johonkin korkeampaan voimaan. Varsinkin silloin kun kaikki menee päin (sensuroitu), niin on hyvä olla joku jonka puoleen kääntyä. Muulloin sillä ei niin ole väliä.

Tämän postauksen tarkoitus on kuluttaa aikaa sillä välin, kun odottelen neitiä kotiin. Samalla yritän pitää mielessä, että itse muutin pois kotoa ollessani hänen ikäisensä. Paremminkin olisin voinut pärjätä, mutta ihan hyvin mä mun mielestä olen radikaaleista ratkaisuistani suoriutunut.

Tänään ollaan vaihdettu tekstareita sen verran, että neiti ilmoitti tulevansa kotiin illalla. Kymmenen jälkeen laitoin viestiä, että milloinkahan neidin ilta mahdollisesti on. Kuulemma viisi vaille 12. Meillä on totaalisen erilaiset aikakäsitykset!

Jospa nyt kuitenkin jätän tän tähän ja siirryn sänkyyn lueskelemaan jotain kivaa - ei siis koulujuttuja. Yöpöydällä olisi tarjolla Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja Paulo Coelhon Valkyriat.

V niin kuin vartti

Kyllä ihmisen täytyy olla jotenkin väärin ohjelmoitu.

Niska limassa se painaa töitä vuosikausia helpolla 8-10 tuntia päivässä. Sitten koittaa päivä, jolloin luentoja on ripoteltu pitkin päivää siten, että ensimmäinen alkaa varttia vaille yksitoista aamupäivällä ja viimeinen päättyy varttia vaille yhdeksän illalla. Teoriassa 10 tuntia, mutta väliin mahtuu kuitenkin vielä lounas ja täsmälleen tunnin pituinen hyppytunti. Käytännössä siis luentoja pitää kuunnella 8 tuntia. Vaan sehän se tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta.

Kysymys ei ole palkasta, koska aikuisopintotuen ja muiden valtion tarjoamien tukien muodossa mun tilille tupsahtaa aika lailla sama määrä rahaa kuin töissä ollessakin. Ei niinku mennyt se niska limassa töiden tekeminen tässä kohtaa hukkaan. Enemmänkin on ristiriitaista, että kun luentoja on tällä hetkellä kolmena päivänä viikossa, niin nekin tuntuu vaan häiritsevän mun arkea - paitsi ne kivat!

Kyllä mä käytän aikani opiskeluun. Mä en vaan malttaisi nostaa takamusta sohvalta ja lähteä tonne ulos talven keskelle. Hiukan lisää valoa ja lämpöä, niin tilanne voisi olla aivan toinen. Enkö mä vaan voisi käpertyä takaisin tonne peiton alle ja odottaa parempia aikoja. Lupaan sillä aikaa tehdä ne yhden käden sormilla laskettavat raportit, lukea talousuutisia sekä englanniksi, ruotsiksi että suomeksi ja kevät auringon loistaessa on ihan varmasti myös mun harjoitusnettisivutkin koodattu valmiiksi.

Koska mun mielenterveydelle on hyväksi nähdä myös muita ihmisiä kuin kaksi teiniä ja olen käyttänyt varttini hyvin kirjoittamalla ulos "ahdistukseni" tulevasta päivästä, voin hyvin mielin singahtaa suihkuun ja vetää sotamaalaukset kuntoon.

Voikaa hyvin!