R niin kuin reiluus

Luonnoksissa on roikkunut ties kauan valmis otsikko R niin kuin rehellisyys. Välillä olen vilkuillut sitä syrjäsilmällä, mutta jättänyt koskematta siihen ihmetellen, että mikä kumma on kun sellaisesta aiheesta ei lohkea mitään. Nyt mä olen ehkä oivaltanut, miksi kynnys on ollut niin äärettömän korkea.

Mulle - ja varmaan monelle muustakin teistä - on pienestä pitäen hoettu vanhan kansan viisautta: rehellisyys maan perii. Kuinka ne kehtas tehdä niin? Varsinaista myrkkyä!

Rehellisyys itsessään on hyvä, kun sillä tarkoitetaan vilpittömyyttä. Valitettavan usein sen nimissä tehdään paljon pahaa. Totuudentorvet suoltaa suustaan rehellisyyden nimissä asioita, jotka loukkaa toisia. Joskus taas rehellisyydellä halutaan puhdistaa pelkästään omaatuntoa ja osoittaa muka sitä kautta, että ollaan luottamuksen arvoisia.

Päätin siis muotoilla sanonnan uudelleen ja korvata sanan rehellisyys sanalla reiluus. Reiluuteen sisältyy ajatus siitä, että reilu toimii toisten ihmisten hyväksi. Reilu ihminen on luonnollisesti rehellinen, mutta kieltäytyy käyttämästä sitä pahaan ja on samaan aikaan oikeudenmukainen ja ymmärtäväinen. Reilu ihminen ei myöskään tee mitään sellaista, mikä hänen pitäisi rehellisyyden nimissä oksentaa toisen niskaan.

Rakennetaan esimerkki. Otetaan
1 Mari
1 Jari
1 Aviokriisi
1 Rehellisyys
1 Reiluus

Mari ja Jari on olleet naimisissa muutaman vuoden eikä kemiat lyö kipinää enää lainkaan samaan malliin kuin aiemmin. Voisi helpolla sanoa, että kotona asiat on täysin perseellään. Jari on ratkaissut omalta osaltaan ongelman olemalla mahdollisimman vähän kotona ylitöiden varjolla. Marille se sopii samasta syystä erittäin hyvin. Mari saattaa aavistaa jotain, mutta ei kysele, koska nauttii olostaan kotona yksin.

Joidenkin viikkojen päästä Marin kotiutuessa töistä Jari istuu sohvalla pitkissä kalsareissaan ja oluttölkki kädessä. Pöydällä on jo muutamia oluttölkkejä. Voimantunteessaan Jari on päättänyt olla rehellinen ja kertoo, että hänellä on ollut rinnakkaissuhde jo lähes kuukauden. Nyt Jari on sitä mieltä, että koska hän oli rehellisyyden nimissä kertonut totuuden, Marin pitäisi antaa hänelle anteeksi ja pitää häntä jatkossakin luotettavana.

Mari ei ole tyhmä. Mari osaa katsoa myös peiliin ja tietää, että olosuhteet kotona takuuvarmasti ajoivat toisen tekemään, mitä teki. Hän näkee asian siitä huolimatta toisin. Asiaa on salattu viikkoja, on suorastaan valehdeltu ylitöistä ja ehkä jopa muustakin. Miksi rehellisyys muka olisi osoitus luotettavuudesta? Samat olosuhteet Marillakin oli kotona eikä hän reiluuden nimissä mennyt tekemään mitään vastaavaa.

Pähkinänkuoressa:
Rehellinen on totuudentorvi, joka vähät välittää muista.
Reilu on myös rehellinen, mutta hän ennalta ehkäisee toisten loukkaamisen toimimalla oikein.

Tämä oli tietenkin vain yksi esimerkki siitä kuinka puhutaan niin totta kuin osataan. Maailmaan niitä mahtuu tuhansittain erilaisia. Mun mielestä mulla on silti oikeus olla vanhan kansan viisauksia vastaan. Mä haluan, että ihmiset on ennen kaikkea reiluja toisilleen.

Styledip

S niin kuin satuolento

Kimmeli julisti eilen olevansa ronkeli miesten suhteen. Koska mut on lainvoimaisesti määrätty harkitsemaan, niin olen leikitellyt ajatuksella siitä, millainen ihannekumppanin tulisi olla, jos oletetaan, että haluaisin sellaisen. Eihän siihen nyt mitään ihmeitä vaadita. Keksin vain pari ihan ehdotonta kriteeriä.

Ei mikään Peter Pan
Jo äiti opetti mulle, että pojat eivät koskaan kasva aikuisiksi. Mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä vastahakoisemmin mun on ollut alettava myöntämään, että kyllä äidit sittenkin joskus tietää mistä ne puhuu. Aikuisuus on siitä huolimatta ehdoton edellytys. Siitä ei tingitä, vaikka mun pitäisi elellä onnellisesti yksin koko lopun elämäni.

Mitä se aikuisuus sitten on?
Ainakaan sitä ei mitata iällä, mutta siitä voi olla apua. Se tuo sen verran katu-uskottavuutta, ettei tyrmäys ole välitön. Aikuisuus ei myöskään tarkoita ryppyotsaisuutta ja jatkuvaa huolissaan olemista. Päinvastoin hyväntuulisuus, tietty leikkimielisyys ja rentous ovat erittäin toivottuja ominaisuuksia. En mä tarkoita, etteikö hyvästä syystäkään saa mennä kulmat kurtulle vaan pelkästään sitä, ettei se saa olla perusilme. Vain teinit angstaa.
Aikuisuus on ennen kaikkea sitä, että ottaa vastuun omasta elämästään, hyvinvoinnistaan, teoistaan, sanoistaan tai niiden tekemättä jättämisestä. Siihen liittyy läheisesti itsetuntemus. Kun tuntee itsensä, halunsa ja rajansa osaten lisäksi viestiä niitä ympäristölle hyvässä hengessä, niin ollaan aika lähellä. Aikuinen mies ei voi saada selittämättömiä itkupotkukiukkuraivareita tai vetäytyä mököttämään.

Ei mikään jojo
(Jos et tiedä mikä jojo on, kurkkaa wikipediasta)
Toinen ehdoton edellytys on se, ettei aikuinen mies heittäydy jojoksi. Mikään ei saa mua enempää raivoihini kuin se, että joudun mahdollisesti katsomaan vierestä kun läheinen henkilö muuttaa käytöstään ja ajatuksiaan salamannopeasti aina seurasta riippuen. Ehkä vielä hiukan raivostuttavampaa on se, että jojoilee omassa parisuhteessa. Inhoan sitä, että näen miten höyry nousee toisen korvista, mutta silti sitä vaan kyllä-kullitellaan. Kaveri pyysi lähtemään lätkämatsiin ja liputkin oli jo ostettuna, mutta käskyn käytyä sankarimme päätyykin tyranninsa mukaan vaateostoksille makutuomariksi ja kasseja kantamaan.

Iltalomat anottu
Aikuinen mies ei anele iltalomia. Aikuinen mies ilmoittaa suorasanaisesti omat menonsa. Miksi yhdenkään aikuisen ihmisen pitäisi anoa toiselta aikuiselta lupaa elää omaa elämäänsä. En väitä etteikö toista pitäisi ottaa huomioon ja etteikö olisi kohteliasta ilmoittaa, jos menee myöhään. Eikä niitä aiemmin sovittuja yhteisiä menoja tietenkään ohiteta yksipuolisella ilmoituksella, mutta johan nyt on markkinat, jos aikuinen mies anelee ja selittelee omaa elämäänsä.

Mä haluan aikuisen miehen, en mitään satuolentoa. Vai onko ne muka yksi ja sama asia?

W as What if

Katsoin Yle Areenalta Aamusydämellä (esitysaikaa jäljellä 28.2.2012 klo 9:05 asti) ohjelman, jossa Milla Louhi ja Jessica Love kertoivat transsukupuolisuudestaan. Molemmat menisivät myös oikeassa elämässä aivan täysillä läpi, jos olisin heidät jossain kohdannut. Milla eli miehenä noin neljäkymmentä vuotta. Aivan täydellistä, että vihdoin saa olla oma itsensä. Niin ja Jessica myös.

Ja sitten katse kääntyikin omaan napaan. Mitä jos mun kuuluisikin olla mies?

Mä olin lapsena aivan varma siitä, että jonain päivänä musta vielä tulisi poika. Ei tullut. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että mä en juurikaan viihdy naisten seurassa. Mä en vaan jaksa niitä sosiaalisia pelejä, joita naisten kanssa tarvitsee hallita. Kyllä mä ne tarvittaessa osaan, mutta en vaan oikein jaksa panostaa niihin.

Yksi muisto lapsuudesta on piirtynyt hyvinkin tarkkaan mieleen. Vietin tosi paljon aikaa isäni kanssa. Kerran oltiin jossakin hänen kaverinsa mökillä ja miehet oli lähdössä kalastamaan. Mun odotettiin jäävän naisten kanssa sinne mökille. Kun sitkeästi yritin väittää, että mun pitää päästä mukaan, niin isä heitti ääliömäiseen tapaansa, että "otapa sitten housut pois ja todista, että sulla on munat". Itkuhan siinä tuli. Mutta pääsin mukaan miesten reissulle. Voitto taisi silloin tuntua aika laimealta, koska 30 vuoden takainen muisto on edelleen enemmän negatiivisesti sävyttynyt.

Jos aletaan miettiä kouluaikoja, niin mä olin taas se, joka pelasi mieluummin poikien kanssa jääkiekkoa kuin harjoitteli jotain älyttömiä temppuja tyttöjen kanssa. Osallistuin innokkaasti koulun tarjoamiin harrastuskerhoihin, kuten puutyökerhoon. Lisäksi mä harrastin jalkapalloa ja lentopalloa monia vuosia paikallisessa seurassa.

Myöhemmin mä menin töihin vartiointialalle ja hankin jopa ammattitutkinnon. Musta ei ollut mitenkään kummallista, että mä ajelin muiden äijien kanssa yöt piiriä. Eikä yksikään työkavereista tasan tarkkaan pitänyt mua hetkeäkään naisena. Kun vedin vartijan vermeet niskaan, mussa ei ollut mitään muuta naisellista kuin tissit.

Parisuhteet ei ole koskaan olleet mulle mitenkään helppoja. Suurin syy siihen on varmasti se, että mä en vastaa  monessakaan asiassa rooliodotuksia. En käyttäydy kovinkaan usein naisellisesti. Eikä se varmaan ole mikään ihme, että siitä syntyy riitoja.

Okei, mua ei ole vuosikausiin saanut lähtemään kotiovesta ilman meikkiä. Tiukkaa tekee nykyäänkin, mutta jos edes hiukset on laitettu, niin pystyn tekemään jonkin lyhyen piipahduksen ulkomaailmaan ilman meikkiä. Mutta harvassa on esimerkiksi ne vuodet tai kuukaudet jolloin mulla on ollut naisellinen hiusmalli.

Musta tuli myös äiti, 18-vuotiaana. Neiti on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut, mutta mun on lähes mahdotonta ajatella, että musta tulisi äiti uudelleen. Musta ei vaan kerta kaikkiaan löydy tarpeeksi naista.

Kaikesta huolimatta, mä olen ennen kaikkea nainen. Ehkä en sittenkään olisi halunnut sitä miehistä sukuelintä. Mä saatan olla luonteeltani aika äijä, mutta fyysisesti mä haluan olla nainen. Mitä jos mä olenkin molempia.

***

Jäljellä olisi todella herkullisia aakkosia: C, D, O, Q, Z, Å ja Ö. Nyt olis aihe-ehdotukset todellakin paikallaan.