M niin kuin menovinkki

Kun maas' on hanki ja Turussa Silakkamarkkinat, niin kello 19 alkaen taivaalle ammutaan ainakin 340 rakettia. Osana Sinisiä ajatuksia -kampanjaa Martinex on luvannut hankkia raketin jokaista kymmentä naamakirjassa mukaan ilmoittautunutta kohden.

"Sinisiä ajatuksia on kampanja, jolla suomalainen perheyritys tukee SOS-lapsikylän toimintaa. Kampanjalla kerätään hyvää tekeviä Sinisiä ajatuksia. Jaa oma Sininen ajatuksesi täällä: https://www.facebook.com/SinisiaAjatuksia"

"Lapsuudessa vesi ei ole koskaan liian kylmää uimiseen" JJS

"Pelkkä eläminen ei riitä; tarvitaan auringonpaistetta, vapautta ja pieni kukka." ST

Rakettimäärä alkaa olla sen verran huikea, että se ei todellakaan ole ilmaista lystiä. Rahat olisi toki voinut käyttää SOS-lapsikylän tukemiseen eikä raketteihin, mutta jos unohtaa maailmanparantaja asenteensa, voi ehkä mennä nauttimaan rakettien räiskeestä. Leikitään, että varat eivät menekään taivaan tuuliin. Sitä paitsi elämykset ja ilotulituksetkin on tärkeitä. Hyvä ilotulitus, kivampi mieli.

K niin kuin kotikoomikko

Olen tänään ollut vähällä repeillä nauruun jopa kesken luennon. Joka kerta kun olen muistanut aamuisen keskustelun teinineidin kanssa, niin on ollut lähellä tapahtua. Nyt onneksi enää hymyilyttää vinosti.

Aamulla heräsin kuudelta siihen, että jälkikasvu metelöi jotain. Kun nousin katsomaan mistä oli kysymys, neiti ilmoitti olevansa lähdössä seitsemältä alkavaan spinningiin. Miten meidän unikeko voi olla menossa siihen aikaan yhtään mihinkään? Tai miten siinä ikinä kävi niin, että suustani pääsi seuraavanlainen lausahdus: "Oota, mä tuun kanssa." Siis oikeasti kuuden jälkeen aamulla tämä ei todellakaan ole tavallista meidän perheessä. Toivottavasti tästä ei tule tapaa.

Ai se naurukohtaus? Kun tultiin kotiin ja laittauduin valmiiksi luennolle, niin tyttönen höpötteli mulle niitä näitä. Yhtäkkiä hän muisti, että hänellä on huomenna treenit rainerin kanssa ja sanoi:

Hikoilla saa, mutta haittaakse jos kuolaa?

Olin illalla esitellyt heidät toisilleen, kun käväistiin yhdessä jumpalla. Ilmeisesti raineri miellytti teinitytön(kin) silmää.

Kuva epärehellisin keinoin varastettu

ystävän fb-seinältä.

S niin kuin silmäpeli

"Tai ehkä ohikiitävän hetken silmäpeli jonkun tuntemattoman vastaantulijan kanssa riittäisi sekin."

Herkku kommentoi postausta R niin kuin rauhoittumisaika

Pahoittelen, että pitkästä kommentista poimin vain yhden irrallisen virkkeen. Se vain kolahti tosissaan, kun lauantainen muisto on vieläkin niin elävästi mielessä.

Meillä oli viime lauantaina tosi hiljainen päivä töissä (aurinko sateisena kesänä+DBTL=asiakaskato), joten ehkä siitäkin syystä muhun ei ollut mitenkään vaikeata tehdä vaikutusta. Tiedättehän, että kun tarjontaa työpäivän ratoksi on vain vähän, niin erottuakseen joukosta riittää, että on aikuinen eikä ole täysin tuppisuu. Puheenaiheillakaan ei väliä. Voin aivan hyvin jutella siitä kuinka monta a-kirjaimella alkavaa maata olympialaisiin osallistuu, jos joku vaan haluaa. Mutta tämä viehättävä vastakkaista sukupuolta edustava yksilö vieläpä onnistui saamaan mussa jonkun epätavallisen ujostus reaktion aikaan, koska katsekontaktin hakeminen toistuvasti oli niin ilmeistä. Miten ihmeessä satunnaisen parturinsa silmiinkatsomisestakin voi tehdä sellaista taidetta? Sen suuremmin ylistämättä voin sanoa, että ne olivat ilmeikkäimmät näkemäni silmät pitkiin pitkiin aikoihin. Siellä jossain asui salaperäinen elämänilo. Onko ihan pakko tunnustaa? Kyllä hän oli kaikinpuolin katseenkestävä ilmestys muutenkin, jos olisin kestänyt katsoa. Se ilmeikkyys ja hänestä huokuva ilo vaan olivat ne ominaisuudet, jotka tekivät vaikutuksen.

Koska tänään on jo keskiviikko ja yhä muistan lauantaisen asiakaskohtaamisen, niin olen valmis allekirjoittamaan Herkun kommentin täysin. Ohikiitävästä silmäpelistä tuntemattoman vastaantulijan kanssa voi ammentaa iloa pitkäksi aikaa eikä edes tarvitse alistua treffeille. Saati että tuntematon saisi koskaan tietää tehneensä mitään syvempää vaikutusta.

P niin kuin parisuhdekieli

En tiedä onko mulla enää paljon lisättävää tähän. Joskus video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Mutta ymmärrätte varmaan, että vaikka ne parisuhdeillat jotenkin kestäisi, niin Citymarketin hyllyjen välissä todellakin voi hävettää! Se on pahempaa kuin hammastahnatuubin tai sinappituubin rutistaminen väärästä kohdasta.

Ä niin kuin äitiys

Kaupan kassajono osaa joskus olla piinallinen paikka. Sitä yrittää kaikessa rauhassa silmäillä tarjolla olevien lehtien kansia ja sitten jokainen niistä huutaa kilpaa äitiyden tai yksinhuoltajuuden rankkuudesta. Paras vihanhallintakeino on kääntää katse pois ja jättää lehdet sinne kirkumaan jollekin muulle typeryyksiä.

Seiskan kannessa Tarja Smura tilittää, miten shokkieron myötä jäi yksin kolmen lapsen kanssa. Varmaan onkin ainut nainen, joka on jäänyt lasten kanssa yksin. Mikä muuten on shokkiero? Vahinko ei tule kello kaulassa, mutta eron merkit on monesti ilmassa jo pitkän aikaa. Koska pari on pysytellyt poissa julkisuudesta, niin se voi olla meille muille "shokki", mutta tuskin se heille itselleen sitä on. Enkä mä nyt ihan usko, että se mies haki eroa lapsistaan. Se ei niinku teknisesti ottaen edes ole mahdollista.

Me Naiset -lehden kannessa Emma Salokoski kertoo äitiyden olevan elämänsä rankin kokemus. En mä sitä itse helpoimmaksikaan luonnehtisi, mutten myöskään rankimmaksi. Tietenkin joku toinen saattaa kokea äitiyden eri tavalla ja jollekin se voi olla jopa rankkaa. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että se on loppujen lopuksi aika palkitsevaa myös. Vähän samalla tapaa kuin synnytystuskat unohtuu aika pian itse tapahtuman jälkeen, niin ne rankatkin ajat unohtuu, kun se pieni (tai vähemmän pieni) kömpii viereen silitettäväksi.

MindBodyGreen

"Ennen vauvan syntymää Emma oli vielä odottanut äitiyslomaa. Hän oli haaveillut kiireettömistä teehetkistä keittiön pöydän ääressä ja pianon soittamisesta vauvan päiväunien aikana. Hän oli ollut innoissaan ekologisista kestovaipoista ja imettämisestä." Me naiset

Ei muuten ole mikään ihme, jos on palanut loppuun tollasilla realistisilla odotuksilla tulevasta . :D

V niin kuin välitilinpäätös

Prinsessa soittaa eikä jätä mulle missään välissä suun vuoroa...

Mä en saanut sitä banaani Ben et Jerrysiä, mut se ei haittaa tieks miks? Siel oli kaks purkkia yhden hinnalla ja nyt mulla on litra jätskiä. Heippa!

Ollapa vielä tossa iässä. Se oli varmasti maailman tärkein asia soittaa äidille kesken kauppareissun. Joo, bussikorttirahat on siirretty. :D

P niin kuin pidennys

Turhamaisuuden huippu on nyt koettu. Tai ei ihan vielä, mutta melkein.

Käväisin töissä hipelöimässä pidennyshiuksia ja kohta mä pääsen kokeilemaan käytännössä enkelikiharoita. Niin, en vain hipelöinyt vaan valittiin myös oikeasti sävyt ja asianomaiset henkilöt on käskytetty tekemään tilaus. Olenhan mä ennenkin käyttänyt kasvatuksessa kepulikonsteja, mutta vain osittain. Tällä kertaa sieltä on tulossa hiukset koko pään pidennykseen. 

Järkytys oli ehkä suurin, kun tajusin, että musta tulee Christina Aguilera kopio. Mä peruisin koko jutun, ellei kontrasti olisi sittenkin hiukan...hmmm... no pehmeämpi.

Sitä paitsi mä tiedän jo valmiiksi, että vaikka kuinka suunnittelen aamuisin kihartelevani uusia hiuksiani, niin käytännössä mulle käy Cameron Diazit. Aukiharjatut kiharat ja poninhäntä. Kai sellaisen kanssa voi elää. Voihan? 

Mutta toivottavasti kärsivällisyyteni riittää edes tähän. Parilla pinnillähän eilisistä kiharoista tekee edes vähän laitetun näköisen. Se täytyy kuitenkin lisätä, että kuvahaku ohjasi mut johonkin hääfoorumille, jossa joku suunnitteli haluavansa alla olevan hääkampaukseksi. Toisille tietyt jutut on arkea ja toisille juhlaa.

K niin kuin kampaajalla

Mä koin tänään jotain uutta ja ihmeellistä. Kävin kampaajalla.

Mä tiedän, että se on ihan tavallista - suurin osa ihmisistä käy kampaajalla. Mutta ei se mulle ole sitä. Kuten ei sekään, että viime kerrasta oli yli 2 kuukautta. Mä olen tottunut siihen, että joku hoitaa työn, mutta ne ei tee mitään itsenäisiä päätöksiä. Ei tehnyt tämäkään, mutta ainakin ehdotteli kaikenlaisia kivoja pikku juttuja, jotka mä sitten hylkäsin. Pääasia oli, että edes ehdotti. Taidan alkaa oikeasti käymään jatkossakin vieraissa. Maksaahan se vähän enemmän (aika paljon enemmän, kun se kuuluu normaalisti työsuhteen etuihin), mutta on siitä kuitenkin muutama vuosi, kun on voinut olla oikeasti asiakkaan asemassa.

Parasta reissussa oli kuitenkin se, että mä voitin itseni. Kasvatusprojekti jatkuu.

Mikä oli paras asia, joka sulle sattui tänään?

E niin kuin Einstein

Mulle on valjennut tässä ihan lähiaikoina, että Einsteinin nerokkuus oli paljon muutakin kuin pelkkä suhteellisuusteoria. Jotkut Einstein lainaukset toimivat yhä hyvin, jotkut on auttamattomasti mennyttä tai on olleet jo syntyessään.  Vaikea sanoa, kun ei sitä aikaa ole itse kokenut.

Albert on esimerkiksi sanonut, että terve järki on kokoelma ennakkoluuloja, jotka ihminen hankkii ennen kahdeksantoista vuoden ikää. Nykyään tuntuu, että tervettä järkeä on vaikea löytää mistään eikä ainakaan kahdeksantoista vuotta täyttäneiltä.  Sen sijaan lausahdukset "Vaikein asia maailmassa on ymmärtää tulovero" tai "On kaksi tapaa elää: joko niin, ettei mikään ole ihmeellistä tai niin, että kaikki on ihmeellistä." pitää täysin kutinsa vielä tänäänkin ainakin mun ajatusmaailmassa.

Mun ehdoton suosikki Albertin lausahduksista on kuitenkin kuvassa oleva lainaus. Tosin mä typistäisin sen koskemaan vain ihmisiä, ellei kyse ole esineestä tai objektista, jota ei voi korvata samanlaisella tai samantyyppisellä myöhemmin. Jos se on isoisältä saatu taskukello tunnearvoineen, niin sitä on hiukan paha mennä korvaamaan myöhemmin. Mutta jos kysymys on vaikka tietystä automerkistä, niin ainahan niitä uusia autoja voi ostaa.

Mun mielestä varmin tapa tulla onnettomaksi on sitoa odotuksensa toisiin ihmisiin. Niin no, haluan sanoa, että ainakaan aikuiset ihmiset ei laske onneaan toisen ihmisen varaan. Toisten ihmisten toiveet, halut ja unelmat on niin arvaamattomia ja muuttuvia, että vaikka ne yhtenä hetkenä sopiikin yhteen, niin jo huomenna  tai jo parin tunnin päästä saattaa olla aivan toisin. Ihmiset muuttuu ja kehittyy eikä se tahti ole aina sama.

Eikä nyt ymmärretä väärin. Läheiset ihmiset on yksi osa elämän suolan reseptistä. Tietenkin toisista ihmisistä ja heidän seurastaan saa ja pitää nauttia, mutta pitää osata päästää myös irti. Eikä ole pakko päästää irti edes lopullisesti. Riittää, kun antaa toisille tilaa tehdä omia juttujaan. Mä sain katkottua välit yhteen ystävääni vuosikausiksi sen jälkeen, kun hän kirjoitti mulle kirjeen, että vietän liikaa aikaa muidenkin ystävieni kanssa. Siihen aikaan me oltiin kyseisen ystävän kanssa kuin paita ja peppu ja näin muita ehkä kahtena päivänä viikossa. Kirjeen ansiosta näin heitä jatkossa seitsemänä päivänä viikossa.

Pointti oli kuitenkin se, ettei pidä latoa mahdottomia odotuksia toiselle ihmiselle vaan elää omaa elämäänsä. Ihmissuhteet perustuu viime kädessä vapaaehtoisuuteen. Jos ne alkaa muistuttaa liikaa häkkiä, se toinen livahtaa ulos avoimesta ovesta tai ikkunasta heti tilaisuuden koittaessa.

P.S. Mun autoilla on kaikilla ollut nimet, joten olen ehkä myös kiintynyt niihin astetta enemmän. Ehkä ne on olleet jotain miehen korvikkeita, koska yksikään niistä ei ole saanut naisen nimeä. :D

I niin kuin ilo

Enimmäkseen harmittoman Tiinan blogista löytyi yksi maailman parhaimmista linkeistä: Just Little Things-blogi. Sieltä löytyy tällä hetkellä yli 600 pientä iloa tuottavaa asiaa. Kokosin sieltä muutaman suosikin.  Jotkut saattaa olla oman mielikuvituksen tuotetta. 

1. Tuoksu, joka tuo mieleen hyviä muistoja.
   Tuoksu voi olla melkein mikä vaan, kunhan se yhdistyy johonkin asiaan. Tässä joku aika sitten kauppakeskuksen käytävällä mun hajuaistini saavutti lapsuudesta tuttu tuoksu. Se toi mieleen kesät kummivanhempien kesämökillä. Siellä opin ajamaan traktorilla alle kouluikäisenä, kun irrotettiin kantoja tontilta. Siellä kiipesin kaikkien kauhuksi puuhun ja hyppäsin alas muka liian korkealta. Siellä olen tehnyt ensimmäistä "palkkatyötäni". Keräsin käpyjä 1 pennin kappalehintaan. Tienasin 10 markkaa.
2. Ihmisten silmien väri.
   Ellei se olisi niin kiusallista varsinkin tuntemattomille, niin voisin uppoutua kenen tahansa silmiin pitkiksi ajoiksi etsimään sieltä silmistä eri värisävyjä, jotka vaihtelevat valoisuuden mukaan. Joidenkin silmissä on jänniä pilkkuja, tai erilaisia värisekoituksia. Silmien väreihin ei voi kyllästyä ikinä. Miten montaa erisävyistä sinistä, ruskeaa, vihreää tai harmaata sitä onkaan olemassa.
3. Kävely paljain jaloin nurmikolla.
   Ollapa jo kesä, paljaat varpaat ja ehkä hieman kostea nurmikko.
4. Auringonpaiste meren pinnassa.
   Silmien lisäksi mä voisin tuijottaa merta tuntikausia.
5. Mukava, innostava keskustelu ventovieraan muukalaisen kanssa.
   Ventovieraiden kanssa keskustellessa löytää niin monia erilaisia näkökulmia asioihin, että kuka voisi olla innostumatta niistä.
6. Katsekontakti ihmisen kanssa, joka tietää täsmälleen mitä ajattelet ilman että sinun täytyy sanoa sitä.
   Taas ne silmät. Tämä vaatii jo hiukan läheisempää tuntemista. Jotkut tosin ei opi ikinä, toiset on perineet ymmärryksen geeneissä ja toiset oppii tosi nopeasti tuntemaan. Riippuu paljon siitä kuinka hyvin tuntee itsensä ja kuinka avoimesti itsestään ja ajatuksistaan puhuu. Kun toiset tietää, mitä yleensä ajattelee, niin katsekontakti monesti myöhemmin riittää joissain tilanteissa.
7. Kun huomaat ihmisten yrittävän olla hiljaa, koska he luulevat sinun nukkuvan.
   Teini ja vävypoikakokelas on tosi liikuttavia tässä. Silloin kun ne yrittää olla tosi hiljaa ja antaa mun nukkua, niistä lähtee eniten meteliä. Mutta koska ne samaan aikaan kuiskii, että pitää olla hiljaa, niin haluan pitää ne siinä uskossa, että on onnistuneet.
8. Täysikuu.
   Mikä siinä pallukassa oikein kiehtoo. Ainakaan se ei kiusaannu tuijottamisesta. Oikeastaan yötaivas täysikuulla tai ilman riittää.
9. Naurunkyyneleet.
   Yhtäkkiä ei haittaa yhtää, että joutuu korjailemaan meikkiä.
10. Hymyilevät ihmiset.
    Viime aikoina vastaan on tullut pelkästään hymyileviä ihmisiä. Ne saattaa näyttää ensin olevan täysin omissa maailmoissaan, mutta katseiden kohdatessa kasvoille nousee valloittava hymy. Hymyilevät ihmiset on niin kauniita.