V niin kuin verraton

Pakko käyttää hyväksi eilistä Tarina päivässä-haasteen aihetta, koska nämä kuvaan rakkaudella kerätyt hakusanat ovat ehdottoman verrattomia. Näinkö Google kuvailisi minua, jos saisi kirjoittaa profiilitekstin puolestani?

Olisin lisännyt kuvaan myös Ajatusmurusia blogin OTJAN maininnan siitä, että Neo on Nasan tutkimusohjelman mukaisesti myös Near Earth Object. Haluaisin uskoa, että se kuvaisi mua paljon enemmän kuin joku Hitlerin kylkiluu. Sen myönnän, että olen hänen aurinkoisen korkeutensa äiti.

V niin kuin valokeilassa Alf Rehn

Jos olen joskus jollekin teistä mennyt sanomaan, ettei mulla ole idoleita tai että en osaa fanittaa, niin mun on nyt pyydettävä anteeksi epärehellisyyttäni. Olen vain puhunut niin totta kuin osaan. Ei, en tarkoittanut fanittamista, koska sitä en vaan osaa. En tee kenestäkään lehtileikekansioita, en osta fanituotteita, en lähettele alusvaatteitani enkä tee mitään muutakaan ihailun kohteelle kiusallista. Siis ellei palvovaan sävyyn kirjoittamista lasketa.

Mitähän mä nyt hölisen? Siis ei mulla ole niitä idoleitakaan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska siihen liittyy juurikin kaikki palvonta ja ihailu olipa se ansaittua tai ei. Pikemminkin mulla on siis esikuvia, joiden tapa elää, toteuttaa itseään ja ajatuksiaan saa mut arvostamaan heitä. Esikuvia, joita voisi luonnehtia sanoilla great mind. Esikuvia, joita sopii avoimesti ihailla, koska he ovat hyviä siinä mitä tekevät, mutta ei säröttömiä. Ja esikuvia, joiden nimen paljastaessani moni jää leuka lattiassa ihmettelemään, että kuka se on.

Yksi heistä on Alf Rehn, jonka esitystä mulla oli tänään ilo seurata. Etukäteistietona esityksen aiheesta olin saanut sähköpostin, jossa mainittiin hänen puhuvan innovaatioista, uhrautumisesta, uskalluksesta ja uusiutumisesta. Olipa siinä mainittu myös popularistisesti sana paskanjauhanta. Toisaalta aihe olisi ollut yhdentekevä, koska olisin mennyt kuulemaan häntä, vaikka aiheeksi olisi ilmoitettu tieliikenneverkoston kehittyminen keskiajalta näihin päiviin - metsäpoluista moottoriteihin. Olin nimittäin antanut itseni ymmärtää, että hän osaa kirjoittamisen lisäksi ilmaista ajatuksiaan myös puhumalla.

Tässä kohtaa näyttäytyy fanittamiseni heikkous: en ole lukenut esimerkiksi Alfin kirjaa Dangerous Ideas, mutta vannon silti hänen ajatustensa olevan dynamiittia - suosittelen tutustumaan. Koska olen sentään lukenut muutamia hänen kirjoittamiaan artikkeleita (mm. Idea Sushi:sta), olen täysin pätevöitynyt puhumaan siitä, että Alfilla on mieli, joka kulkee omia teitään ja vieläpä hyvin vakuuttavalla tavalla. En siis aio palata esityksen sisältöön vaan lähinnä esiintymiseen.

Esitys täytti kaikki odotukseni. Eikun vedetään taas hiukan takaisin, koska täyttää verbi on aivan liian laimea. Korvatkaa täytti sana sanalla ylitti. Sitten tehdään pieni mielikuvaharjoitus. Kuvittele hetki, mitä sinulle tulee mieleen, jos yhdistetään sanat luento ja yrittäjyys? Aika tylsää, vai mitä?

Mulle syntyi mielikuva auditoriosta, jossa istuu kourallinen haukottelevia ihmisiä. Jokainen heistä on pakotettu paikalle uhkailemalla sillä, että jää ilman tutkintotodistusta. Kun luento ajankohtaistuu estradille astelee joku tyyppi, joka tietää kaikesta kaiken. Siltä varalta, että joku epäilee hänen asiantuntemustaan valkokankaalle heijastetaan aluksi otteita ansioluettelosta. Kun uskottavuus on "paperilla" hankittu, alkaa esiintyjä päästelemään suustaan lauseita, joita jokainen kuulija olisi voinut lukea kirjoistakin. Olisi voinut jäädä nukkumaan ja kääntää kylkeä. Paitsi että silloin olisi jäänyt tutkintotodistus saamatta.

Nyt kuvittele tilanne, jossa eteen astelee rennosti, mutta tyylikkäästi pukeutunut professori. Kaikki on kohdallaan: ulkoinen olemus, äänenkäyttö sekä ilmeet ja eleet. Esiintyminen alkaa sillä, että hän kertoo olevansa Alf Rehn, niin ja professori vaikka näyttääkin siltä kuin näyttää. Kun hän on kertonut, että professorit ovat vain arvostettuja paskiaisia, hän nostaa esiin toinen toistaan hullumpia bisnesideoita, jotka ovat kaikki omasta päänsisäisestä vastustuksestasi ja epäuskostasi huolimatta menestyneet tai menestyvät yhä. Tarinoiden lomassa hän muistaa pilkata itseään, omia valintojaan, epäonnistumisiaan ja virhearviointejaan. Häntä on kuulemassa muitakin kuin sinne pakotetut. Minäkin ajoin Turusta Saloon vain yhden tunnin tähden eikä kukaan edes pakottanut.

Kumpi heistä vakuuttaa? Kumpi antaa enemmän ajattelemisen aihetta ja ruokkii kuulijoiden mielikuvitusta? Kummalla on luontainen ulospäin huokuva oikeutus puhua innovaatioista? Vieressäni istunut kommentoi tilaisuutta sanomalla sen päätyttyä vain yhden sanan: vapauttavaa. Musta kommentti osoitti, että viesti oli mennyt perille sellaisena kuin sen pitikin.

Puheviestinnän oppien mukaan kuulijat muistavat jälkeenpäin esillä olleesta asiasta enintään 15 prosenttia. Uskallan väittää, että esiintymistaidon ihailun lisäksi onnistuin painamaan mieleeni myös sisällön lähes 100 prosenttisesti. En tosin osaisi kertoa tarinoita samalla tavalla ja yhtä hauskasti, kuulijoita kyyneleisiin asti naurattamalla, mutta pääkohdat ja esimerkit osaisin toistaa melkein ymmärrettävästi. Väitän, että en ole edes ainoa, joka muistaa paljon enemmän kuin esityksistä keskimäärin. Innostava puhuja, elävät persoonallisesti kerrotut tarinat ja kokemus - mitä muuta muka tarvitaan esitykseen, jossa kuulijat pysyvät hereillä ja muistavat kuulemansa? Jos mulla joskus oli jotain epäilyksiä Alfin kyvyistä, niin ei ole enää. En yhtään ihmettele, miten hän on päätynyt siihen asemaan, jossa on. Rispekt!

Jos sinulle koskaan tulee mahdollisuus päästä kuulemaan Rehniä, niin älä jätä välistä ilman pätevää syytä. Perhesyyt, kuten kuolemansairas lapsi tai omat hautajaiset voisivat olla riittävän painavia perusteita.

***

Ihan pakko lisätä kuva muistiinpanoistani tilaisuuden jälkeen.

Ei niin mitään tolkkua, mutta mulle aivan selkeä :D

Klik, klik. Kyllä se siitä suurenee.

V niin kuin valmis

Google on kyllä fiksu vempain.

Päivänä parina olen vilkuillut hakusanoja ja -lauseita sillä silmällä, että niistä saisi jotain irti. Ja saahan niistä, ainakin kertaalleen sain kunnon naurut. Vai mitä sanotte siitä, että haulla "top 5 tavis tissit" joku oikeasti päätyi blogiini. Kolmesti!

Tänään kuitenkin aloin epäillä, että Google ei sittenkään ole niin viisas, mutta taisin itse olla väärässä. Sehän on suorastaan nerokasta ohjata hakija tänne, kun hakulause on "kun ei yritä mitään niin ei tule pettymään". Se on satavarma, että tästä blogista ei löydy ainuttakaan tekstiä, jossa näin sanottaisiin. Sen sijaan täältä löytyy varmasti tuhannella ja yhdellä eri tavalla sanottuna, että aina kannattaa yrittää, koska ellei edes yritä, ei myöskään koskaan saa mitään. Google osaa siis myös ohjata ihmisiä positiivisempaan suuntaan. Hieno piirre hakukoneessa.

Eipä tuo hakulausekaan tietenkään väärin ole. Onhan se ihan totta, että jos ei edes yritä, niin ei myöskään pety. Jotkut vaan tykkää mieluummin pettyä kuin jämähtää paikoilleen. Mistä tuli mieleen Irinan uusi jatkuvasti radiossa soiva kappale. Oletteko kuulleet sen Koko kuvan? Siitä tuli kertosäkeen alkaessa mun yksi inhokeista. Jos ottaa asenteen, ettei pysty, niin ei varmasti pystykään.

Ymmärräthän varmasti, että tässä on kaikki mihin tuun koskaan pystymään? Tekemällä musta ei saa mitään parempaa, jalompaa.

Siis oikeesti. Ei kukaan voi laulaa tosissaan noin. Eihän? Ei kenenkään tarvitse muuttua siksi, että joku toinen niin haluaa, mutta on hiukan tyhmää takertua johonkin niin, ettei anna itselleen edes mahdollisuutta. Pitää olla valmis muuttumaan ja muuttamaan asioita tilanteen niin vaatiessa. Sanoista tulee vain mielikuva pienestä nyrkkejä heiluttelevasta tyttösestä, joka tahtoo uhota olevansa mikä on. Ihan vaan sen takia, että se on jotenkin muka hienompaa olla kova ja itsepäinen.

Helsingin Sanomat listasi ärsyttävimpiä sanoja, mutta listataan me lauluja. Onko olemassa joku laulu, jonka olisit valmis kadottamaan maailmankartalta silmää räpäyttämättä? Onko siihen jokin erityinen syy?

Irinan Koko kuvan lisäksi olisin itse valmis hävittämään kaikki tallenteet Erinin Vanhasta naisesta hunningolla. Se ei vaan millään sovi mun arvomaailmaan. Jos se sattuu olemaan jonkun teidän lemppari, niin haluaisitko kertoa miksi?

***

Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.

V niin kuin viimeistä viedään

Viimeistä viedään ja silloinhan kuuluu katsella haikeana menneeseen. Tai en ehkä ihan niin haikeana, koska nyt on hyvä ja tulevasta en tiedä, vaikka toiveita asioiden kehittymisestä tiettyyn suuntaan olisikin. Menneen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja silti ei kai oikein mitään suurta ja uutta.

Tammikuu

• Vuosi alkoi ensimmäisen avioerohakemuksen jättämisellä. Ero ei tullut tai sen ei olisi pitänyt tulla kummallekaan mitenkään puun takaa, koska liitolle oli annettu tekohengitystä jo pitkään. Eikä meillä ollut edes samaa osoitetta enää, joten paperin kiikuttaminen käräjäoikeuteen oli oikeastaan aika luonnollinen seuraus kaikesta. Parisuhdeterapiatkin oli käytynä ja sen päättymisestäkin oli jo yli vuosi. Ei se siis liittoa pelastanut, mutta antoi ainakin itselle paljon ajattelemisen aihetta ja eväitä tulevaan.
• Aloitin myös opintovapaani vuoden vaihteessa. Syksyinen työ-opiskelukombo vähine unineen, migreeneineen ja kohonneine verenpaineineen jäi historiaan. Onneksi on Koulutusrahasto ja aikuiskoulutustuki. Muuten olisin joutunut valitsemaan toisin.
• Aakkostarinat saivat myös alkunsa. Vanha blogi jäi aluksi elämään ja odottamaan paluutani, mutta melko nopeasti ymmärsin, että paluuta vanhaan ei ole senkään osalta. Nykyään ne kirjoitukset ovat lukkojen takana, mutta tallessa.

Helmikuu

• Vanha ystäväni Herra Fibro aktivoitui muistuttamaan minua itsestään. Lääkäri taisi aikanaan olla oikeassa siinä, että hänellä on sekä hyviä että huonoja uutisia. Huonoina uutisina hän piti sitä, että en koskaan tulisi paranemaan. Pidän sen mielessä, mutta vuosien myötä olen huomannut, että kaveri saa niskalenkin vain silloin, jos ilmassa olisi masennuksen aineksia. Näin ollen sellaiset täytyy pitää poissa keinolla millä hyvänsä. Minulla toimii lepo ja liikunta. Olen siis onnekas, kun edes pystyn liikkumaan.

Maaliskuu

• Mies oli tavannut jonkun ihanan ja halusi päättää harkinta-aikamme just nyt heti. Minua ei haitannut, etenkään kun olin päättänyt olevani moraalinen voittaja. Tämä tapaaminen oli kuitenkin merkittävä, koska silloin sanottiin ääneen se, mitä oli jo vuosia yritetty välttää sanomasta.
• Tyhjensin kuukauden aikana viiniarkkuni sisällön.
• Tutustuin yhteen elämäni tärkeimmistä.

Huhtikuu

• Asetin itseni alttiiksi hiustenpidennyskoukkuuntumiselle. Oli hetki jolloin oli kaksi vaihtoehtoa: leikata epäsiisti ylikasvanut pehko pois tai auttaa kasvatusprojektia laittamalla pidennys. Valitsin jälkimmäisen.
• Kävin myös ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kampaajalla värjäyttämässä hiukseni. Vaikka työkaverini ovat myös kampaajia, niin heitähän ei lasketa oikeiksi kampaajiksi, koska huomioivat liikaa ammattini.
• Tietokoneen kovalevy sanoi sopimuksensa irti keskellä kiireisintä deadline sumaa.

Toukokuu

• Jotenkin mitäänsanomaton kuukausi. Olen ilmeisesti joutunut keskittymään pelkästään opintoihin ja paikkaamaan urakalla kovalevyn hajoamisen aiheuttamaa aikataulutusongelmaa.

Kesäkuu

• Myin melkein tyttäreni mallimaailmalle, koska tyttö halusi. Onneksi tuli järkiinsä.
• Aloin miettiä uutta vapaata identiteettiäni ja mahdollista sukunimeni muuttamista. Päädyin valitsemaan äitini tyttönimen, vaikka se olikin kaikkein kallein vaihtoehto.

Heinäkuu

• Vihdoinkin avioeronhakemus numero 2. Käräjäoikeuden kansliassa istui nuiva täti, joka katsoi aiheelliseksi arvostella sitä, että kiikutin hakemuksen sinne heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä tunti kanslian avautumisen jälkeen. En tiennyt, että siinä pitää vielä esittää vähemmän innokasta, kun päätös on jo tehty kauan sitten. Töissä tarjoiltiin tytöille avioerokakkua. Nam. Viisi vuotta eikä suotta. Opin liitosta sen, että ihmiset, jotka tuovat esiin itsestäni sellaiset piirteet, joita vihaan ylikaiken itsessäni, täytyy pitää riittävän etäällä.

Elokuu

• Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni miesgynellä eikä se ollutkaan niin kauheaa kuin luulin. Nyt voin jo myöntää, että tämä gyne on ja pysyy, vaikka sillä väärät vehkeet jalkojen välissä onkin.
• Maistraatista tuli tieto, että nimilautakunta vai mikä se nyt lie, on päättänyt nimilain sen ja sen pykälän perusteella, että saamme alkaa käyttää tyttäreni kanssa äitini tyttönimeä.
• Päätin ottaa maksetun miehen (personal trainer) vielä hetkiseksi. 

Syyskuu

• Tyttäreni siittänyt mies kuoli itsehankittujen sairauksiensa väsyttämänä.
• Luottohenkilökohtainen reenaajani ilmoitti saaneensa uuden työpaikan, ja laittoi valitsemaan työnsä jatkajan. Suoritimme arvonnan ilman virallista valvojaa. Koin, että arpaonni ei suosinut, koska kohdalleni osui se maineeltaan kaikkein natsein.

Lokakuu

• Tyttäreni siittänyt mies haudattiin. Surullista, mutta aloitti täysin uuden aikakauden. Meillä on monia uusia sukulaisia, jotka pitävät ja joihin pidetään säännöllisesti yhteyttä. Tyttäreni on saanut vihdoin tutustua myös sen puolen ukkiin, mummiin, tätiinsä ja serkkuihinsa.
• Olin päättänyt haluta työharjoitteluun yritykseen, jonka käänteitä olin jo seurannut jonkun aikaa. Hakeuduin pomon juttusille ja tammikuussa se sitten alkaa. Jee!

Marraskuu

• Sain tietää, että musta on tulossa mummo ja osallistua ensimmäiseen äitiysneuvola käyntiinkin.
• Päätin pitää natsin vielä jonkin aikaa, vaikka en vieläkään ollut oikein sinut rääkkääjän vaihtumisen kanssa. Ehkä juuri siksi halusin antaa mahdollisuuden. Ja koska tiesin, että suurin ongelma oli omien korvieni välissä. 

Joulukuu

• Blogipikkujoulut Tampereella. Läsnä olivat Artio, Celia, Kukkis (ja Kukkiksen nuori mies), Ohari ja Tiina. Meillä oli ruokaa, juomaa ja kivaa. Tuntui kuin oltaisiin tunnettu aina, vaikka ensimmäistä kertaa kasvokkain kohdattiinkin. Ja tämän sanomiseen multa meni kokonainen kuukausi, mutta kiitos kaikille mukana olijoille kivasta illasta. Pakko ottaa uusiksi.
• Älkää kertoko rainerille, mutta mun arpaonni ei ollut sittenkään niin huono kuin miltä jonkun viikon vaikutti. Se tietää mitä se tekee. Ja mikä hölmöintä, meillä taitaa vihdoin olla yhteisiä tavoitteita, kuten se rantakunto 2013.
• Näin meidän uuden pikkuisen ultrassa. Lääkärin mukaan se muuttaa masuasukista maailmaan heinäkuussa.

Ei taida olla tarvetta toivoa parempaa uutta vuotta. Elämä on hyvää näinkin. Kiitos kuluneesta vuodesta lukijoille, ottakaa uusi vuosi vastaan ilolla ja turvallisesti. Nauruntäyteistä ja mukavaa uutta vuotta kaikille.

V niin kuin väliaika

"Palkinnon kultaisen voi ainoastaan lunastaa, jos sydämestään haluaa."

Niin että tulin kertomaan palaavani linjoille tiistain jälkeen, kun syyslukukauden hommat on laitettu pakettiin.

V niin kuin väkivallan uhka

Yhdellä lempistalkattavistani on ongelma. Me emme voi auttaa häntä, koska tiedän, ettei monikaan teistä tunnusta stalkkaavansa häntä myös (ja joo, moni ei oikeastikaan stalkkaa). Se on toisaalta ymmärrettävää, koska se on joissain määrin verrattavissa sosiaaliseen itsemurhaan. Tai stalkkailu vielä menettelee, mutta että olisi vielä samaa mieltäkin asioista. Eri mieltä oleminenkin on riskaabelia hommaa, koska joukosta löytyy aina joku, joka on päättänyt pystyvänsä muuttamaan koko kansakunnan ja ehkä jopa maapallon ihmisten mielipiteet yhteneväisiksi kanssaan käyttämällä toisia halveksuvaa ja lyttäävää kieltä. Valitettavan usein nämä kaikkein innokkaimmat puolestapuhujat ovat niitä, jotka tekevät alkuperäiselle puhujalle eniten hallaa. Ja innokkaimmat vastustajat puolestaan antavat vaan lisää buustia sekä vakuuttavat alkuperäisen mielipiteen olevan sittenkin parempi. Näin päädytäänkin siihen ongelmaan. Tuija Saresma on naistutkimuspäivien esitelmän tiivistelmässään kirjoittanut, että "Laasasen blogien keskustelulle on leimallista...pinnan alla vellova väkivallan uhka."

Mikä on pinnan alla vellovaa väkivallan uhkaa? Luin muutamia Henryn aikaisempia postauksia kiinnittäen erityisesti huomioni keskusteluun. Valtaosa kommentoijista on miehiä, joten mutu-tuntuma sanoo, että heidän sormenpäistään saattaa joskus tihkua sen verran testosteronia näppäimistölle, että löytyvät ne sanat, jotka joku voi tulkita väkivallan uhaksi. Kun Uuden Suomen palvelut eivät vaatineet rekisteröitymistä ja kommentoimista jollakin tunnistettavalla tavalla, kommenteista huokui ehkä vieläkin enemmän sellainen äijämentaliteetti kuin nykyään. Toki siellä myös on joukossa naisia, jotka pyrkivät vaikuttamaan toisiin vihjailemalla, milloin epäilyksistään Laasasen mielenterveyttä kohtaan ja milloin hänen kyvykkyydestään miehenä. Mutta väitän, että vaikka Laasanen itse ei oikeasti mielestäni käy mainitunlaista keskustelua, niin joukkoon mahtuu niitä, jotka luovat väkivaltaiseksi tulkittavan ilmapiirin. Me naiset varsinkin ollaan joskus kovin herkkiä aistimaan tunnelmaa ja ilmapiiriä.

Jos oikeasti haluaisi ymmärtää mistä on kysymys, pitäisi varmasti määritellä ensin väkivalta. Monillehan väkivaltaa on vain se, että otetaan pesäpallomaila ja mennään nuijimaan oikeasti eri mieltä oleva. Väkivalta käsittää kuitenkin aika paljon enemmän kuin pelkät fyysiset toisen koskemattomuutta loukkaavat teot. Sekin, että jotkut päättävät mennä henkilökohtaisuuksiin (viittaus esimerkiksi narsismiin kohdistettuna Laasaseen) voidaan tulkita väkivallaksi. Joten kyllä, jotkut kommentoijat sukupuolesta riippumatta luovat keskusteluun väkivallan uhan ilmapiiriä. Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa. Toisaalta käyttämällä esimerkiksi sanoja tai sanontoja 'v*tunmoinen, kiero huora, juokse siis vaikka suohon jne' luodaan aggressiivista, uhkaavaa ilmapiiriä olipa sanojana kuka hyvänsä ja kohdistuipa se keneen tahansa - ja vaikkei valtaosa keskustelijoista vajoaisikaan samalle tasolle.

Uhka sana viittaa pelkoon. Pelkohan on oikeasti tunne, jolla ei ole välttämättä mitään kosketuspintaa todellisuuteen. Se on tunne, jota vain harvoin pystyy selittämään järjellä. Eräs ystäväni pelkää perhosia. En ole koskaan ymmärtänyt miksi. Minä sentään pelkään ampiaisia, jotka oikeasti voisivat väärässä paikassa hyökätessään jopa tappaa.  Näin se menee kaikessa pelkäämisessä: toisen pelolle on olemassa peruste, jonka ainakin joku voi ymmärtää ja toisen pelko on jotenkin vain täysin irrationaalista. Molempien pelot ovat silti olemassa siitä riippumatta kiistääkö joku ne vai ei.

Mä välillä odotan oikein kovasti sitä, että sekä feministit että maskulistit keskittyisivät omien asioidensa edistämiseen eikä toistensa mollaamiseen. Uskon, että silloin niille tärkeille asioille saattaisi oikeasti tapahtua jotain. Isien asema huoltajuuskiistoissa paranisi ja naiset saisivat enemmän palkkaa tai mikä heidän huolensa nyt milloinkin sattuu olemaan. Feministeillä tuskin on valtaa vaikuttaa niiihin asioihin, joita maskulistit haluavat muuttaa ja päinvastoin. Päädyin kuitenkin taas siihen, että yksi mätä omena voi pilata koko sadon asiassa kuin asiassa. Sanonnan keksijä ansaitsisi ehdottomasti jonkun kunniamerkin.

V niin kuin voittajafiilis

Olen jännittänyt kohta kaksi viikkoa uuden personal trainerini kohtaamista ja ensitreenejä. Se tarkoittaa myös sitä, että mulla on ollut kaksi viikkoa aikaa tarkkailla häntä ja hänen edesottamuksiaan salilla. Tyttäreni, joka siis käy samalla salilla, ilmoitti joku aika sitten tarkkailtuaan tyyppiä juoksumatolta, että "äiti, sehän on kauhea natsi". Oma mielipiteeni oli jotain siltä väliltä, koska olin nähnyt hänen myös osaavan olla hyvinkin joustava ja kiltti - ainakin vanhemmille rouville. Ilmeisesti minä en ole tarpeeksi vanha rouva.

Tänään meillä oli ensimmäiset yhteiset treenit. Nyt toivon salaa, että kuten muutkin rainerini tähän asti, niin tämäkin saa uuden paremman työpaikan mahdollisimman nopeasti. Ja toisaalta pelkään kuollakseni, ettei hänelle ole edes mitään hinkua saada uutta työpaikkaa, koska taitaa tykätä ihan liikaa työstään ja ihmisten kiduttamisesta. Nyt ei taida olla enää puhettakaan siitä, että treenit jatkuisivat leppoisan mukavissa merkeissä ja täysin mun ehdoilla. Ei, vaikka kerroin hänelle jo heti kättelyssä, että luulen tämän olevan viimeinen päiväni hänestä saatujen pohjatietojen perusteella. Vastaukseksi sain valloittavan hymyn ja lausahduksen: "Olet niin oikeassa. Tämä on vanhan elämäsi viimeinen päivä."

Vielä tunti sitten olin aivan varma siitä, että uusi elämä ei ehdi alkaa, koska kuolen tänään oikeasti. Nyt alkaa jo näyttää hiukan valoisammalta. Olen siis arpaonnellani valinnut uudeksi raineriksi tyypin, joka muistuttaa paljon enemmän rainerin stereotypiaa. Sekään ei huutanut vierellä, että jaksaa jaksaa, vaan tuijotti sekuntikelloa ja ilmoitti, että mulla on esimerkiksi vielä 45 sekuntia aikaa tehdä 20 vatsaa ja ellen ehdi, niin se on sitten vain mun palautumishetkestäni pois. Jäihän mulle kaikki 5 sekuntia palautumiseen, kun olisin tarvinnut edes pari minuuttia. Luultavasti tulen jatkossakin olemaan varma siitä, että kuolen. Onpahan ainakin voittajafiilis siinä vaiheessa, kun tajuaa jälleen jäävänsä henkiin.

En ole vielä päättänyt onko tämä nyt hyvä vai huono juttu. Uskon, että tulen kallistumaan hyvän kannalle, kunhan muutosvastarinta hiukan kevenee.

P.S. Mä sain sovittua alustavasti työharjoittelusta tilaisuudessa, josta aiemmin mainitsin tuolla. 

V niin kuin vieraannuttaminen

Voihan pyhä Sylvi, mitä sitä voi yhtäkkiä muistaa ja sitten etsiä sitä raivokkaasti jostain nykyään suojatusta blogista. Lainaan vain osan silloin 26. joulukuuta 2009 kirjoitetusta.

"Viimeisin hra Heinäladon yhteydenotto olikin sitten jo astetta "syyllistävämpi". Kertoi käyneensä lääkärillä, joka oli antanut hänelle enää 5 vuotta elinaikaa. Olen tässä miettinyt, että onko se ihan fakta vaiko vain taas yksi tapa yrittää saada huomiota? Mene ja tiedä. Tarina ei kuitenkaan tehonnut minuun, ja varsin tylysti ilmoitin asian, jonka olen jo tuhannesti hänelle kertonut: en halua hänen soittelevan minulle tarpeettomasti. Ja koska nyt on mustaa valkoisella siitä, että sosiaaliviranomaiset ovat suosittaneet tapaamisoikeuden purkua kokonaisuudessaan, niin kaikki puhelut ovat tarpeettomia. Lapsi ottaa yhteyttä, jos joskus kokee tarpeelliseksi."

Ei meidän tarvitse kummankaan kantaa mitään syyllisyyttä tapahtuneesta tai liian myöhäisestä. Meillä on musta valkoisella siitä, että tarkkaan mennyttä ja nykyhetkeä tutkittuaan sosiaaliviranomaisten suositus oli purkaa tapaamisoikeus kokonaisuudessaan. Isälle annettiin ohjeeksi kirjoittaa tyttärelleen säännöllisesti kirjeitä, joissa kertoo elämästään ja ehkä näiden myötä tyttö haluaa joskus tavatakin. Hänen piti siis kirjoittaa siitäkin huolimatta, että ei saisi vastausta. Yhtään kirjettä ei tullut. Synttärikortteja rahan kera kyllä.

Tietyllä tavalla tuntuu pahalta lukea tekstiä, jossa kuolemansairaudenkin edessä olen sitkeästi pitänyt kiinni kannastani. Olenko todella noin kylmä ihminen? Mutta toisaalta: jos ihminen on pyhittänyt elämänsä toisen järjestelmälliselle kiusaamiselle, niin ei se mikään automaattianteeksianto ja -unohdus kone ole. Hänen perusluonteensa pysyi samana loppuun asti. Tieto siitä, että hänellä on sairaus, johon kuolee viiden vuoden sisällä, ei tehnyt hänestä yhtään muita huomioonottavampaa ja kiltimpää ihmistä.

Eilen 45 minuuttia ohjelmassa oli puhetta toisen vanhemman tahallisesta vieraannuttamisesta. Haluttaisiin laki, jonka myötä lähivanhempi voisi saada rangaistuksen rikoksesta, vieraannuttaessaan lapsen toisesta vanhemmastaan. Koska on olemassa tilanteita, joissa toinen omalla käytöksellään oikeasti aiheuttaa vieraannuttamisen, niin sellainen laki toteutuessaan mahdollistaisi samalla myös lähivanhemman tahallisen piinaamisen. Pelottavaa ajatellakin sellaista vaihtoehtoa.

Meillä käytiin oikeutta useimmiten siitä syystä, että estin isän mukaan häntä tapaamasta lastaan. Aina ratkaisu oli sama. Jos isä osaisi lukea kalenteria ja kelloa, mitään estämistä ei tapahtuisi. Kuuluu olla noutamassa lastaan sovittuna aikana eikä satunnaisena päivänä satunnaiseen kellonaikaan tai ainakin sopia poikkeuksesta toisen vanhemman kanssa ennen kuin kylään tupsahtaa. Lapsen tapaamisoikeus ei myöskään tarkoita sitä, että toisella vanhemmalla on oikeus tulla lapsen kotiin milloin sattuu huvittamaan ja muina aikoina uhkailla toista vanhempaa milloin milläkin. Jos siis kaikesta huolimatta löysin itseni toistuvasti käräjäoikeudesta puolustamasta itseäni, niin laki, joka kieltää vieraannuttamasta lasta aiheuttaa mun näkökulmasta vain tilanteen, että toisella vanhemmalla on vain lisää lyömäaseita, joilla voi kiusata.

Mutta en silti kiistä sitä, etteikö olisi olemassa sellaisiakin tapauksissa, joissa oikeasti lasta käytetään lyömäaseena. Uskallan silti epäillä, että laki muuttaisi tilanteen vain huonommaksi. Tai ainakin voitaisiin samalla säätää laki, joka velvoittaa etävanhemman tapaamaan lapsensa sovittuina aikoina sekä olemaan aikuinen. Olisi sitten molemmilla osapuolilla sopivassa ja tasa-arvoisessa suhteessa niitä lyömäaseita.

V niin kuin valintaperuste

Jos olisit menossa sokkotreffeille, mutta et saisi tietää hänestä mitään muuta kuin ammatin, niin mikä olisi mielestäsi kiinnostavin ammatti. Sanokaa myös perusteluja, mikä on kyseisessä ammatissa hyvää ja huonoa. Seksikkäin ammatti esille. (Suomi24)

Valinnanvapautta oli ikävästi rajoitettu, mutta vaihtoehdot olivat seuraavat:

1. Poliisi

2. Investointipankkiiri

3. Fyysikko (Tutkijatohtorina yliopistolla)

4. Lentäjä

5. Diplomi-insinööri

6. Sähkömies

7. Palomies

8. Lääkäri

Olen itseasiassa niin tylsä, että en lähtisi sokkotreffeille laisinkaan enkä varsinkaan pelkkään ammattitietoon nojaten. Elämä on opettanut, että jos pidän diplomi-insinöörejä tylsinä ja kuivina tyyppeinä, niin seuraavana hetkenä kivoja ja hauskoja dippainssejä marssii jonossa elämääni. Samalla tavalla annetuista vastauksista oli nähtävissä, miten stereotyyppisesti ammatit luokitellaan. Jos olet investointipankkiiri, niin taloutesi on luultavasti kunnossa, mutta arvomaailmasi niin kova, että kukaan ei voi tulla 10 metriä lähemmäs sinua. Jos taas olet lääkäri, olet sosiaalinen, ihmisläheinen ja omaat pehmeät arvot. Mun mielestä on aika käheetä, jos on ammatti. Enkä todellakaan usko, että ammatin perusteella voi määritellä ne arvot, joita toinen edustaa yksityiselämässään.

Mutta koska Suomi24 oli muotoillut kysymyksen tarkoittamaan seksikkäintä ammattia, niin vaihtoehtoisista ammateista valitsen ehdottomasti palomiehen. En vain lähtisi hänen kanssaan välttämättä treffeille, koska valinta perustuisi ulkokuoreltaan seksikkään palomiehen (Oulu Fire Fighters ry - kuvagalleria) stereotypiaan.

Riittäisikö tieto sokkotreffikaverin ammatista sinulle? Vai viettäisitkö mieluummin lopun elämääsi yksin kuin menisit tuntemattoman fyysikon kanssa treffeille?

V niin kuin vinkki

Me ollaan melkein salaa kaikilta puuhailtu sellaista hyvää juttua. Vintti sen aloitti haikailemalla menneisiin aikoihin ja blogistanian yhteisöllisyyteen. Muistattehan te muutkin blogistanian muinaisjäännökset, köh siis jalokivet esimerkiksi millaisia Ihanat naiset oli. Ja sitten me muut (Herkku, Marika, Mymskä , niin ja tietysti minä, mutta tehän olette jo täällä) innostuttiin ideasta niin, että tänään se on vihdoin ilmestynyt - ensimmäinen tumma paahto by Vintti.

Tulkaahan kahvitauolle meidän kanssa. Tulkaa jo!

V niin kuin voodoo

Näkisikö joku...

"Ex poikaystäväni on käyttänyt voodoota jotakin tyyppiä kohden. Tunsin että joku kosketteli minu yöllä eromme jälkeen. Näin painajaisia hänestä. Tekikö hän voodoota minua kohtaan sinä yönä?" 

marsu243567823456

Köh, köh! Jäin mielenkiinnolla odottamaan josko joku näkisi, mitä sinä yönä oikeasti tapahtui. Ja jos näin olisi tapahtunut, niin mitä kysyjä aikoo sillä tiedolla tehdä. Mennä tekemään rikosilmoituksen seksuaalisesta häirinnästä tai raiskauksesta poliisille? Mutta ei sinne ketään näkijää ilmestynyt. Vain sellaisia, jotka kehottivat pysymään erossa ihmisistä, jotka tällaisia juttuja käyttävät.

Itselleni tuli pikemminkin tunne, että nyt joku on katsonut liikaa elokuvia. Niissähän shamanistista rituaalia käytetään yleisesti toisten ihmisten kiduttamiseen, kun halutaan kostaa muka joku vääryys. Niissä uskonnoissa, joissa voodoota oikeasti käytetään osana rituaalia, pyrkimys on pääsääntöisesti hyvään, kuten sairauksien parantamiseen.

Olen siis oikeastaan samaa mieltä niiden kanssa, jotka kysymykseen vastasivat, vaikka rivien välistä nousikin vahva tunne siitä, että vastaajat olivat ehkä jonkun toisen uskonnon uhreja. Tosin tyttöhän puhui entisestä poikaystävästään, joten hiukan menee hukkaan neuvot pysyä erossa voodoota käyttävästä poikaystävästä. Täytyykin muistaa liittää haastattelupatteristoon kysymys siitä käyttääkö tai onko tyyppi koskaan käyttänyt voodoota keneenkään. Jos vastaus on kyllä, niin haluaisin myös tietää, kuinka tuloksellinen tämä sessio on ollut. Siis uskooko tämä kyseinen ihminen oikeasti pystyneensä vaikuttamaan toisen ihmisen elämään tai hyvinvointiin pistelemällä tai palottelemalla nukkea. Jos vastaus olisi jälleen myönteinen, alkaisin miettiä tosissani, mitä niin pahaa olen elämässäni tehnyt, että maailmankaikkeus on ohjannut minut treffeille kyseisen ihmisen kanssa.

Nyt täytyy silti lopuksi myöntää, että jos voodoo on koskettelua, niin välillä olisi oikein kiva, jos joku käyttäisi voodoota minua kohtaan. Ei haittaisi, vaikka sitä sattuisi keskellä kirkasta päivääkin.

V niin kuin vanhenemisaika

Halla-aho on kuulemma sitä mieltä, että yli 4 vuotta sitten kirjoitetut blogikirjoitukset ovat vanhentuneita eikä niille siksi pidä laittaa kovin suurta painoarvoa. Hän myös irtisanoutuu joistain 2 vuotta sitten kirjoittamistaan blogikirjoituksista.  (Milloin blogikirjoitus vanhenee? Linkki johtaa Laasasen blogiin, joten teitä jotka ette kestä sanaakaan, mitä hän on päästänyt näppäimistöltään, kehoitetaan jättämään linkki klikkaamatta ;p )

Ajattelen, että nämä oli Halla-ahon viimeisiä oljenkorsia. Mutta jos ihan tosissaan käy läpi omia vanhoja kirjoituksia blogissa ja muualla, niin jotkin ajatukset on varmasti muuttuneetkin, mutta ei aikuisiällä ihan hirvittävän radikaaleja ajatussuuntien muutoksia ehkä enää ole odotettavissa.

Koska mulla oli lystiä käydä vanhoja juttuja läpi, niin tässä teillekin pieniä katkelmia vuosien varrelta.

1. syyskuuta 2009
"Teini! Äiti ei suutu, jos sä välillä viet vaihtamasi vessapaperirullan hylsyn roskiin. Sä saat kyllä tehdä niin. Ei äiti ihan oikeesti suutu."

Maailma on muuttunut. Nykyään sen saisi huuhdella alas wc-pöntöstä. Mutta ei se oikein suju sittenkään.

20. lokakuuta 2009

"Mun naisen logiikka ei ihan pysty käsittämään kuinka ½-vuotias auto onkin yhtäkkiä vuoden ikäinen. Eihän mun teinikään ole kuustoista, vaikka se jollekin väittäs niin."

Voi Eugen, kuinka se vanhenee edelleen nopeammin kuin pitäisi.

24. marraskuuta 2009

"Viikon toiseksi suurin tapahtuma oli luultavasti se, kun havaitsin raparperien pukkaavan uutta lehteä maasta. Haloo, kohta on jo joulukuu!!!"

Oikeesti, mä niin muistan ne raparperit lopun ikääni.

10. joulukuuta 2009

"Huomenna on sitten se päivä, mitä olen jännityksellä odottanut. Teini lähtee kaverinsa kanssa illalla leffaan ja sen jälkeen kaverinsa luokse yökylään. Kohta se varmaan raahaa jonkun kollin meille yöksi. Ääääääääääääh!"

Onneksi äääääääääh-reaktioon meni vielä vuosi.

19. tammikuuta 2010

"Näyttääkää mulle tyytyväinen feministi, niin mä näytän teille Jari Sillanpään tyttöystävän."

Ellei Halme olisi ehtinyt sanoa tätä, niin mä olisin ihan varmasti keksinyt sen itse. :D 

2. maaliskuuta 2010

"Tänä aamuna kylppäristä kuului sen päiväistä kiroilua. Siellä oli mukana ainakin vitun tyhmä kynä."

Teinityttö opettelee piirtämään itselleen manga-kulmakarvoja.

7. huhtikuuta 2010

"-Sanotko sä nyt, että olit tulossa myöhässä kotiin, mutta sitten aloitkin seurustella matkalla?
- Tajuatko sä äiti yhtään, miten tyhmältä toi kuulostaa?

- Niinpä. Mietipä sitä."

Tämä kolli ei meillä vielä yöpynyt kertaakaan. Seuraava joulukuussa kuvioihin tullut lähes asuu meillä vieläkin.

23. helmikuuta 2011

"Tähän pisteeseen päästäkseen oli koettava pieni kuolema. Henkiin herääminen on vaan kestänyt mun mittapuussa hiukka liian kauan."

Väittäisin, jotta oli hiukan rankkoja aikoja henkilökohtaisessa elämässä takana. Mut hei, tänään jäljellä 19 ja life is good!

6. syyskuuta 2011

"Tämä on nyt seurausta siitä, että lapsemme katsoivat Teletappeja alle 3-vuotiaina."

Mun teoria siitä, miksi teinit menee keskenään naimisiin tai rekisteröityyn parisuhteeseen. Aittoniemen Suti oli huolissaan lastemme mielenterveydestä vuonna 1998 ja teki lakialoitteenkin Teletappien kieltämiseksi. Nyt teinit menevät naimisiin. Onhan siinä nyt suora yhteys. Ai niin, ne tekevät sen saadakseen täyden opintotuen. Riittää, että on naimisissa. Ei tarvitse edes asua yhdessä.

Kyllä se nyt vaan niin on, että ei ne tekstit mitään vanhentuneita ole. Tilanteen vaatiessa tulen irtisanoutumaan kirjoituksistani. Mitä "isot" edellä, sitä pienet perässä.

Vanheneeko teidän blogitekstit millä aikataululla?

V niin kuin vihamielinen

Unohdetaan se klamuuri sitten ihan alkutekijöihinsä. Ihmisten kusettaminenkin on sen verran taitolaji, että voisivat edes sen tehdä huolella. Mitenkähän voi kertoa sivistyneesti tulleensa tituleeratuksi vittumaiseksi ja vihamieliseksi naiseksi?

Koekuvauksissa oltiin torstaina ja sovittiin, että sunnuntaina käytäisiin tekemässä se mallikansio. Kovasti sovittiin maksuista yms. ja luvattiin lähettää paperit sähköpostitse vielä tarkistettaviksi. Eilen laitoin toimistolle viksun ja vilmaattisen sähköpostin, että odotan yhä sovittuja asioita. Sain aamulla vastauksen, että sunnuntaina tavataan ja mukana pitää olla juhla- ja sporttihepenet. Eks kuse mua! Nyt puhutaan kuitenkin sen verran monesta satasesta, että mä haluan vittu mustaa valkoisella kaupan ehdoista ja muista sovituista asioista!

Ilmoitin siis ystävällisesti tekstiviestillä, että emme aio tehdä yhteistyötä heidän kanssaan, koska mistään puhutusta ei ole pidetty kiinni. Eikö se tätsy vastaa soittamalla mulle ja alkamalla puhumaan sunnuntain ohjelmasta. Tottakai se soittaa ja yritän nätisti sanoa väliin, että sait varmasti äskettäin viestin, ettei sunnuntaina ole meidän osalta mitään ohjelmaa. Alkaa sen päiväinen selittely, että he ovat kyllä lähettäneet sovitun sähköpostin sekä mun että tytön osoitteeseen, mutta ei yhtään tiedä miksi ei olla sitä saatu. Jatkaa vielä, että peruutukset on tehtävä kaksi päivää aikaisemmin tai siitä seuraa sakkoa. Mikä peruutus? Eihän mulla ole edes pienintäkään vahvistusta siitä, että jotain olisi sovittu. Eikä muuten ole heilläkään. Ilmoitin siis kylmän rauhallisesti, että jos me lähdetään taistelemaan jostain peruutusmaksuista, niin he tulevat niin häviämään sen taiston, koska heillä ei ole mitään näytettävää syntyneestä sopimuksesta. Tunkekoon sakkonsa sinne minne aurinko ei paista.

Seuraavaksi tätsy veti esiin "mutta kun tyttö on niin kaunis"-kortin ja kuvissa olisi sitten sitä klamuuriakin ja niiden avulla voisi saada tosi hyviä töitä. Mitähän tohon nyt sanoisi? Tytön äiti sattuu olemaan kampaaja-meikkaaja, joka tuntee sen verran monta ammattivalokuvaajaa ja stylistia, ettei kunnon kansion tekeminen ole edes pakollista tohon hintaan. Enemmänkin kysymys oli siitä, että tytsy saisi kerrankin nähdä jotain muuta. Ja niin, onhan noita toimistoja täällä kotikaupungissakin, jotka eivät muuten todellakaan ole veloittamassa mitään tytöltä, jonka oikeasti haluavat listoilleen. Mä en oikeasti maksa siitä mahdollisuudesta, että he mahdollisesti sitten suosittelevat tyttöä asiakkailleen. Tuskin ne sitäkään muistavat tehdä. Autoin siis tätsyä muistamaan, että puhuu nyt kauneudenhoitoalan ammattilaisen kanssa eikä jonkun muotialasta mitään tietämättömän pystymetsäläisen kanssa, joten voisi olla hyvä aika lopettaa toi vedätys. Sain siis kuulla olevani sen verran vihamielinen ja vittumainen, että on heidänkin kannaltaan parempi, kun ei edes aloiteta yhteistyötä. Vihdoinkin oltiin yhtä mieltä. Paitsi ehkä tosta vittumaisuudesta. Mä olen sellainen vain tarvittaessa.

Miten joillekin voi tehdä niin tiukkaa myöntää, etteivät voi millään selityksillä ja lässytyksillä enää pelastaa kasvojaan? Aargh. Saatan ehkä olla hiukan ärsyyntynyt.

PS. Siinä vaiheessa, kun se peruutusmaksu kuitenkin kolahtaa postiluukusta, olen valmis paljastamaan myös toimiston nimen. Siitähän löytyykin kuukkeloimalla muutenkin jo niin paljon hyvää. :/

V niin kuin väärässä

Nainen ei ole koskaan väärässä on yksi suosituimmista hakulauseista. Olen saattanut jopa sellaisen kuvan julkaista jossain vaiheessa, jossa näin väitetään. Olen silti pahoillani siskot: kyllä tekin olette väärässä! Me kaikki ollaan sitä joskus, sukupuolesta riippumatta. Joissain tilanteissa väärässä olemista voi pitää jopa maailman parhaana lahjana.

Olen monessakin paikassa esittänyt filosofisen kysymyksen siitä, että...

Ei liene epäselvää, että naisten mielestä ainoa oikea vastaus oli: Tietenkin on!

Inhottaa myöntää, mutta en tässä kohtaa ole nainen. Mulla on täysin yhtä suuri mahdollisuus olla väärässä kuin miehelläkin.  Mun väärässä oleminen korreloi suoraan sen kanssa, miten älykäs ja keskustelutaitoinen mies on kysymyksessä. Joidenkin miesten kohdalla sitä on aina oikeassa, toisten kohdalla väärässä oleminen on tasapainossa ja kolmansien kohdalla olen aina väärässä. Eniten tykkään tasapainossa olemisen tilasta. Inhoan sitä, kun joku nostaa mut jalustalle ja antaa aina olla oikeassa. En millään voi olla niin täydellinen, että olisin aina oikeassa. Lisäksi samaa mieltä oleminen on tylsää, kun se ei juurikaan herätä keskustelua. Pelkkää nyökkäilyä ja komppaamista ei kestä kukaan - tai ainakaan mä en kestä. Inhoan sitäkin, että pidetään kiinni jääräpäisesti jostain, vaikka oma kanta olisi täysin kaikkien fysiikan lakien vastainen.

Näettehän te nyt itsekin, että väitteessä "olen oikeassa, koska olen nainen", ei ole mitään logiikkaa. Oikeassa olemistaan ei voi perustella sukupuolella kukaan muu kuin nainen. Joskus melkein hävettää olla yksi heistä, naisista siis. :D

EYV niin kuin ensimmäiset yksitoista vastausta

Taas joku kristillinen pyhä, jonka takia koko maailma on kiinni. Ehkä mä just kestän sen.

Koska olen tänään tyhjäpää, niin keskityn vastailemaan haasteisiin. Tai ainakin yhteen tänään ja toiseen huomenna tai joku toinen päivä. Kiitos Nollis ja Minttu.

Olette varmaan melkein kaikki jo huomanneet, että Blogistaniassa kiertää hauska meemi, joka ei kai pääty koskaan. Kun saat yhdet kysymykset vastattua ja keksittyä omat kysymyksesi, niin johan sieltä pukkaa uutta settiä. Kenenkään ei tietenkään ole pakko haasteeseen tarttua, mutta muistutan, että nämähän on oikeasti hauskoja etenkin tyhjäpää päivinä.

Haaste on kolmivaiheinen:

1. Vastaa yhteentoista sinulle esitettyyn kysymykseen

2. Kysy itse kehittämäsi kysymykset

3. Haasta kanssabloggareita vastaamaan kysymyksiin

Nyt pitää varmaan heittää kruunaa ja klaavaa siitä kumman haasteeseen tartun ensin. Tai ehkä vaan tartun niihin, jotka vaativat tällä hetkellä vähiten aivotoimintaa. Itseä koskeviin kysymyksiin on helppo vastata, kun vastausten muotoa ole rajattu. Nolliksen haaste pakottaa valitsemaan vain yhden jokaista, joten tänään vastaillaan Mintulle, jonka kysymykset antaa mahdollisuuden vastata joustavammin. :)

Vastaa

1. Mikä luonteenpiirteesi on sinussa vahvimpana arjessa?
   
   
   Luulot pois heti alkuun kysymys. Se ei taida olla edes luonteenpiirre, mutta luottamus siihen, että elämä kohtelee mua hyvin ja oikeudenmukaisesti. Ja toisaalta se, että voin omilla valinnoilla kuitenkin vaikuttaa siihen, mitä tuleman pitää.
   
   
2. Mikä viisu tai runo (tai loru tai poru) kuvaa sinua parhaiten?
   
   
   Jukka sanoi sen parhaiten jo kauan sitten. Mä palaan kerta toisensa jälkeen noihin sanoihin. Puhui tietenkin itsestään, mutta vahingossa tuli puhuneeksi myös monen muun suulla.
   
   
   "Tämän verran olen oppinut itsestäni...
   Tarvitsen ihmistä,
   jolle osoittaa
   miten hyvä ja rakastava olen.
   Eikä minua oikeastaan kiinnosta tietää,
   haluaako hän hyvyyttäni tai rakkauttani.
   Minun on vain jaettava tämä tunne sisältäni,
   jotta itse tulisin täydeksi."
   
   
3. Mikä on paheesi?
   
   
   No se tupakka. Tänään olen huomannut, että aloittamisen vaikeus on myös yksi, johon pitäisi pystyä tässä vaiheessa kevättä tehokkaammin puuttumaan. Ehkä parilla eilen nautitulla punaviinilasillisella on osuutta asiaan myös. Pitäisi niinku pakottaa itsensä kirjoittamaan raportteja eikä vaan vastailla kysymyksiin. Pidetään tätä luovana taukona. ;)
   
   
4. Mistä tahtoisit jäädä ihmisten mieleen?
   
   
   Negaation kautta on helppo käsitellä asioita, joihin ei löydä yksiselitteistä vastausta. En ainakaan haluaisi olla veemäinen, epäoikeudenmukainen ja huumorintajuton nipottaja. En myöskään haluaisi olla yksikään BB:n julkisuushakuisista pöljistä. Esimerkiksi yks Henna sano Roman Schatzin haastattelussa, että vanhoilla julkkiksilla oli joku taito, jonka vuoksi niistä tuli julkkiksia, mutta nuori polvi tekee senkin toisin. Ensin ne hakee julkisuutta BB:stä ja ehkä sitten vielä jossain vaiheessa keksii sen taidonkin, jonka myötä ihmiset voisi niitä arvostaa. Yksin mä en pysty maailmaa pelastamaan, mutta pieni teko kerrallaan. Ehkä.
   
   
5. Montako kertaa koko elämäsi aikana olet muuttanut?
   
   
   Multa uhkasi loppua sormet kesken. Tai loppuikin. Otin varpaat avuksi. Kahdesta ensimmäisestä muutosta mulla ei ole mitään mielikuvaa. Ainoa tieto on, että muutettu on. Luvuksi tuli 13.
   Nykyinen kodin piti olla tilapäisratkaisu. Huomaan viihtyneeni täällä välillä paremmin ja  välillä huonommin 3 vuotta. Tai sitten muuttaminen alkaa vaan puuduttaa.
   
   
6. Millainen olet kun suutut?
   
   
   Tulta ja tappuraa. Hetken aikaa. Riippuu hiukan siitä mistä suutun. Asioille "suuttuminen" on hiukan turhaa, kun ne ei edes sano vastaan - ei tosin sovittelekaan. Ihmisille suuttumisen nopeus vihasta nauruun riippuu siitä kuinka toinen suhtautuu suuttumukseen. Tai kuinka aiheellista se suuttuminen loppujen lopuksi on.
   
   
7. Milloin viimeksi olet suuttunut?
   
   
   
   Siitä on kauan. Eiku nyt mä muistan. Helmikuussa, koska lupauksia ei pidetty. Suutuin varmaan eniten itselleni, kun olin edes uskotellut itselleni, että voisi käydä toisin.
   
   Teinille nyt tulee suutahdeltua vähän väliä, mutta ei sitä oikeasti voi edes oikeaksi suuttumukseksi sanoa, kun samaan aikaan joutuu peittelemään naurua. Se on huono puoli siinä, että on nuori äiti. Muistaa liian hyvin kaikki ne tuhannet selitykset.
   
   
8. Mieluisin tapasi viettää aikaa?
   
   
   Mieluisin tapa riippuu niin paljon mielentilasta. Joskus parhautta on käpertyä sohvan nurkkaan lukemaan kirjaa, joskus taas seinät uhkaa kaatua päälle ja on pakko lähteä ulos. Joskus kaipaa toisia ihmisiä ja hyvää seuraa, joskus taas olisi kaikkein mieluiten yksin.
   
   
9. Milloin viimeksi olet koskettanut (elävää) puuta (et niinku huonekaluja tms. ei lasketa! ;) kädelläsi, halannut sellaista ja painanut posken vasten kaarnaa?
   
   
   Kädellä olen koskettanut puuta viikon sisään. Jalalla kosketan hyvin suomalaista puulajia, akasiaa, tälläkin hetkellä, mutta sitä ei laskettu kun olikin huonekalu. Halailusta ja posken painamisesta vasten kaarnaa on jo aika paljon aikaa. Pitää korjata tämä asia, kun koivut lakkaa kiusaamasta mua.
   
   
10. Mikä olisi mielestäsi ihanin/mieluisin lahja, jonka voisit saada läheiseltäsi?
    
    
    Oonko mä tylsä, jos vastaan, että aika? Vastaan silti! Kaikkea muuta mä voin hankkia ihan itsekin, jos on tarve, mutta toisen aikaa on vaikea ostaa tai pakolla ottaa - etenkään jos sen ajan pitäisi olla vielä jollain tapaa laadukasta ja läsnäolevaa.
    
    
11. Mitä tahtoisit/voisit kysyä minulta?
    
    Jos tahtoisin tai siis voisin kysyä, niin kysyisin Mintulta, että mikä susta nyt tulikaan isona? Siis sitä uutta ammattia tarkoitin. 

Kysy & haasta. Tämän osuuden säästän Nolliksen kysymyksiin vastaamisen yhteyteen. Olette varoitetut!

Ihan kaikessa ei kannata olla samis. :)

V niin kuin välitilinpäätös

Prinsessa soittaa eikä jätä mulle missään välissä suun vuoroa...

Mä en saanut sitä banaani Ben et Jerrysiä, mut se ei haittaa tieks miks? Siel oli kaks purkkia yhden hinnalla ja nyt mulla on litra jätskiä. Heippa!

Ollapa vielä tossa iässä. Se oli varmasti maailman tärkein asia soittaa äidille kesken kauppareissun. Joo, bussikorttirahat on siirretty. :D

V niin kuin valinta

Mitä tulee ottaa huomioon puolisoa valittaessa?

Vinkki: On muuten helpommin luettavissa toi, kun klikkailee isommaksi.

Siinä sanotaan kutakuinkin niin, että Obaman mielestä miehen pitää valita itseään parempi nainen.
Ja Iltalehti haluaa tietää tarvitaanko muutakin kuin rakkaus.

Ennen kuin käyn läpi yhtään keskustelussa esiin tullutta ominaisuutta, mun on pakko ihmetellä, miksi useimmat miehet (tai ainakin mä luulen, että ne oli miehiä) ajattelee, että heidän on tyydyttävä siihen mitä saavat. Toy ota, ellet muuta saa. Valinnanvapaus on keskustelun mukaan vain naisilla ja miesten pienellä eliitillä. Ehkä ajatuksella on kuitenkin itseään toteuttava vaikutus.

Toinen valinnanvapauteen liittyvä kysymys oli se, että joidenkin mielestä kohtalo on se, joka päättää eikä ihmiset oikeasti valitse puolisoaan. Jumantsuka sentään, ainahan voi valita sen, että elää mieluummin yksikseen. Vanha kansa on ihan oikeasti päästellyt suustaan sellaisia sammakoita, ettei mitään rajaa. Aatelkaa nyt sitäkin "parempi tossun alla kuin taivasalla". Sit nää luulee, että niiden on mentävä sinne tossun alle, koska se on kohtalo. Sitäpaitsi silloinkin se oli varmasti paljon enemmän naisten kuin miesten pakko. Jos piti tulla toimeen, niin oli parempi vaan synnytellä lisää lapsia ja elää toisen ehdoilla. Niissä oloissa musta olisi varmaan tullut Minna Canth.

Alkuperäinen kysymys oli, että tarvitaanko muutakin kuin rakkaus. Aika hyvin koko rakkaus tuli torpattua. Se ei ollut ollenkaan niin tärkeää kuin varallisuus, kemia, koulutustaso, sivistys, kommunikointitaidot, huumorintaju ja oikeanlainen luonne. Ihmiset on sittenkin aika laskelmoivia puolisoa valitessaan. Niin vastenmielistä kuin se onkin, niin mun on pakko allekirjoittaa melkein kaikki noista.

Vastenmielisin mulle on varallisuuskohta. Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä ja toisaalta sillä on kaikki merkitys. Loppujen lopuksi tärkeintä on se, että elää sen mukaan, mihin on varaa. Sillä pärjää aika pitkälle. Mä olen sen kantapään kautta kokenut niin moneen kertaan. Mullakin on taipumusta ostella joskus juttuja, jotka ei olisi välttämättömiä, mutten mä mitään silti ilman laskelmia osta. Kellään ei varmasti ole niin tarkkoja henkilökohtaisia budjetteja kuin mulla. Jos näyttää siltä, ettei rahat riitä, niin sitten se turhuus jää saamatta sillä erää.

Mielenkiintoisin naisnäkökulma oli se, että on tärkeää nähdä, kuinka mies kohtelee äitiään. Se sisältää harvinaisen paljon viisautta. Jos se mies kohtelee äitiään tai muita läheisiään huonosti ja vihamielisesti, niin sulla on ihan takuuvarmasti sama kohtalo, kun suhde etenee pidemmälle.

V niin kuin viisi virkettä

Joskus tulee hetkiä, kun viiden virkkeenkin tuottaminen on työn ja tuskan takana.
Usein siihen liittyy lämmin auringonpaiste ja sisäinen hyvä fiilis.
Kaukaa menneisyydestä muistan, että tällaisia päiviä on ollut ennenkin.
Kaukaa menneisyydessä maailma oli yhtä kaunis kuin tänään.
Aamulla mielessä pyöri kysymyksiä ilman vastauksia: mikä on totta ja mikä tarua?

V niin kuin vieraisiin

Väitetään, että suutarin lapsella ei ole kenkiä. Olen myös kuullut, ettei terveydenhoitajan lapsella ole laastaria tai särkylääkettä. Olen itse kokenut, että kokin lapsella ei ole kuin mikropizzoja (onneksi tämä asia on nykyään paremmin, silloin kun vaivautuu kokin patojen ääreen). Olen myös nähnyt todeksi, että kampaajan lapsella on ajoittain hillitön tyvikasvu ja parturin miehellä on epäsiisti kuontalo.

Puolustuksen puheenvuoro

Bisneksen ideahan on aina tuottaa voittoa omistajilleen. Perheenjäsenten - oli ne lapsia tai aikuisia - pitäminen siistinä ei tuota ainakaan mulle edes sitä surullisen kuuluisaa lisäarvoa. Asiakaskunnan rakentamisen kannalta olisi tietysti hienoa, jos ihmiset kyselisi mun läheisiltäni, missä ne käy hoitamassa "päänsä", koska ne näyttää niin upeilta jälleen kerran, mutta... Niin kauan kuin se tarkoittaa sitä, että mun tuoli täyttyisi teini-ikäisistä, niin ei kiitos! Sitä paitsi erityisesti lapsen tyvikasvun piilottaminen näkyy poikkeuksetta mun tiliotteella miinusmerkkisenä (me ei saada niitä aineita ilmaiseksi, tuliko yllätyksenä?). Ja se mies taas, jos sillä on laaja kaveri- ja tuttavapiiri, niin voidaan ottaa harkintaan uhrata hiukan vapaa-aikaa.

Toinen juttu on se, että monesti nämä perheenjäsenet odottaa kyseistä palvelua suoritettavaksi kotona. Ja mä itse olen poikkeuksetta vapaalla silloin. Ei kai kukaan oikeasti rakasta työtään niin paljon, että ensin tekee täyden päivän töissä ja sitten jatkaa samaa kotona - ilmaiseksi! Vilautapa seteleitä, niin johan saattaa yhtäkkiä myös kotona olla välineet siihen hiustenleikkuuseen. Mulla ei ole maksupäätettä kotona, niin vain käteinen käy. Mikään luontaisetuhan hiustenleikkuu ei ole. Käykää siis vieraissa tai varatkaa aika mulle, mutta älkää valittako, että taas on ihan liian pitkät hiukset. Aikuiset ihmiset!

Talouselämä: Pomo ja Väisänen

V niin kuin varpaillaan

Mä olen täällä(kin) jankuttanut, että inhoan epäluuloisuutta. Nyt löydän itsestäni hitusen samaa vaivaa. Omaksi puolustuksekseni haluan sanoa, että kysymys on enemmän itsesuojeluvaistosta ja varovaisuudesta kuin hillittömästä tarpeesta osoittaa epäilykseni tosiksi. Totuudellisuudella ei tässä ole niin suurta merkitystä kuin sillä, että tarvitsen reilun välimatkan.

Mä otan väkisin muutaman askeleen pakkia, kun joku alkaa vakuuttelemaan mulle verbaalisesti hyvyyttään, hyviä aikeitaan tai ehdotonta läpi elämän kestävää ystävyyttään. Ne on ominaisuuksia, jotka näkyy enemmän teoissa kuin sanoissa. Ne on myös ominaisuuksia, jotka tulee vain luonnostaan, ei pakottamalla. Jos ollaan ihan rehellisiä, niin en mä ota vain muutamaa askelta, mä kasvatan oikein kunnon kuilun siihen väliin. Varmuuden vuoksi.

En tiedä onko mun ajatuksilla todellisuuspohjaa tai ei. Musta vaan tuntuu, että erityisesti tilanteissa, joissa viha tai edes vihaisuus olisivat ns. normaaleja reaktioita, hyväntahtoisuuden vakuuttelu kertoo pelkästään piilotetusta vihasta. Vielä vahvempi tunne piilotetusta vihasta syntyy, kun kuulee kireän äänen. Voi melkein nähdä sielunsa silmin kuinka leuanseutu kiristyy ja kädet puristuvat nyrkkiin tai jonkin lähellä olevan esineen ympärille. Silmien välähdyksenkin voi melkein nähdä. Eniten siinä pelottaa mitä mahdollisesti tapahtuu, kun kuppi lopulta menee nurin. Niin kuitenkin tulee käymään ennemmin tai myöhemmin. Keneenkään ei mahdu vihaa niin paljoa, etteikö se purkautuisi jossain vaiheessa. Eikä se silloin välttämättä ole enää mitenkään hallittua.

Mä toisaalta ymmärrän myös pyrkimykset ystävyyteen. Kyllähän te nyt tiedätte, että mä haluan olla kaikkien kaveri oli se yhteinen historia sitten millainen tahansa. Mutta ei se mikään automaatio ole. Sen lopullisen muodon hakemiseen menee aikansa eikä sitä todellakaan voi pakottaa. Ainoa, mitä voidaan oikeasti sopia on, että ei haluta jarrutella toisen oman elämän rakentamista, ja myös pitää sanansa. Loppu tulee joko itsestään tai jää tulematta.