P niin kuin pääsiäinen

Se on kuulkaas sillä tavalla, että koska ulkona paistaa aurinko niin päätin pääsiäisen kunniaksi kirjailla yhteenvedon pikakelauksella siitä missä oltiin ja mihin on tultu. Joo, joo, normaalisti ihmiset ryntää näillä leveysasteilla ulos nauttimaan kauniista päivästä, kun kerran sellainen kohdalle osuu, mutta oletko vilkaissut päivän siitepölytilannetta. Ei, ei ole mitään asiaa ulos mulla ainakaan ihan vaan olemisen ilosta.

Silmäilin ihan viimeisimmät postaukseni läpi ja totesin, että viimeksi olen ollut sairaslomalla erityisen rankan viikon jäljiltä, johon mahtui sekä kuolemaa että kuoleman uhkaa. Ei siitä sen enempää, koska melkein vuosi kaiken jälkeen mun on pakko myöntää, että kaikessa karmeudessaan se on yksi elämäni parhaimmista koettelemuksista seurauksineen. Siinä tohinassa asettui asiat kunnolla tärkeysjärjestykseen.

Seuraavaksi syntyi vauva. Eikä tietenkään mikä tahansa vauva vaan maailman kaunein ja ihanin ja kerta kaikkiaan maailman ykkösvauva. Sanon tämän siksi, että moni varmaan muistaa, että minä en tykkää vauvoista. Ne huutaa, kuolaa ja kakkaa eikä anna nukkua. Tämäkin kuolaa hampaita tehdessään mutta vaan hillitysti ja kakkaakin aina välillä, mutta huutamista ja nukkumisen estämistä vauva ei ole harrastanut juuri lainkaan, vaikka asuttiin sentään saman katon alla hänen ihanuutensa kanssa 8 ensimmäistä kuukautta. Jaa, että kuulostaa siltä, että maailmassa on taas yksi totaalisen hurahtanut isoäiti lisää? Sellainen, joka kaivaa kännykän taskustaan ja alkaa esitellä prinsessan valokuvia kaikille, ketä vaan vähänkään kiinnostaa vaikkapa vaan kohteliaisuussyistä. On se vaan mummun pieni suuri rakkaus. <3

Niin mitäs nyt sitten? Muutin lopulta pois vauvan vaikutuspiiristä ja opettelen asumaan ihan yksin ensi kertaa elämässäni. Elämässä on valoa ja varjoja, mutta suuressa mittakaavassa kaikki on erittäin hyvin. Mitä siitä, jos joudun ramppaamaan tutkimuksissa ammattitautiepäilyn vuoksi. Eihän se nyt yllätyksenä tullut, vaikka vielä mielessäni pistänkin vastaan, että lääkärin täytyy olla väärässä. Allergia ja astma ei nyt vaan mitenkään voi olla saman kolikon eri puolia. Mä olisin ihan terve, ellei välillä pitäisi tehdä töitäkin. Joka tapauksessa tässäkin urakassa ollaan jo voiton puolella ja edessä lienee enää pari tutkimusta, jonka jälkeen voidaan todeta, että sain tehdä maailman kivointa työtä aikani, mutta nyt on aika siirtyä toisille laitumille.

Niin että oikeastaan sitä kait aioin sanoa, että kun nyt kerta olen melkein asettunut taloksi ja mulla on ihan omaakin aikaa, niin taidanpa varovasti aktivoitua myös blogia päivittämään. Sitä en vielä osaa sanoa, että jäänkö tähän rajoittavaksi luomaani konseptiin, jossa otsikotkin on määrätty tiettyyn muotoon vai muutanko blogini johonkin naapuriin, mutta jätän kyllä osoitteenmuutoskortin, jos se ajankohtaistuu.

Ihanan rentouttavia pääsiäisen pyhiä Sinulle!

M niin kuin mittauksia

Nyt, kun mulla on kerrankin loma, niin ollaan sitten lomalla ihan kunnolla. Kirjoittamisestakaan ei tahdo tulla mitään, kun on kaikenlaista pientä kivaa.

Eilen oltiin esimerkiksi ultrassa vakoilemassa meidän uutta tulokasta. Sillä oli iso pää ja pieni sydän, joka löi 171 kertaa minuutissa. Sen kädet näyttivät ihan räpylöiltä, mutta lääkärin mukaan on hyvät mahdollisuudet, että siitä kehittyy ihminen eikä joku vesinokkaeläin. Mä en kestä. Musta on tulossa kovaa vauhtia höperö mummo.

***

Vauvan syke jotenkin ohjasi laskemaan omaa maksimisykettä, joka laskutavasta riippuen olisi jotain 175 ja 185 välillä. Pitäisi varmaan testauttaa se, koska esimerkiksi eilisen treenin keskisyke oli synkassa vauvan kanssa. Se tarkoittaisi, että syketaso olisi ollut 92-97 prosenttia maksimisykkeestä ja olisin vetänyt tunnin treenin maksimitehoalueella. Luulenpa, että väsy ja kuolo olisi tullut hyvinkin lyhyessä ajassa. Ei loppunut happi, ei tullut kipeitä lihaksia tai uupumusta, joten jokin tässä ei nyt kohtaa. Mä nimittäin olisin ihan helpolla pystynyt puhumaan puuskuttamatta, jos juttukaveri olisi ollut saatavilla.

Mä olen vannonut ja vakuuttanut, että vaa'alle en mene kuin käskystä (enkä viime keskiviikkona mennyt edes käskystä), mutta niinpä vain tein sen virheen omatoimisesti sunnuntaina. Siinä ei ollut mitään järkeä, koska reilu viikko lusmuilua ja mässäilyä näkyy väistämättä lukemissa ja sai vetäisemään aika hätäisesti treenikamppeet niskaan jo sunnuntaina. Se on nimittäin niin, että ellen saa korjattua tilannetta yhtään, kohtaan keskiviikkona rainerin vihan, ristiinnaulitsemisen ja helvetin tulet. Helvetin tulet on odotettavissa joka tapauksessa, joten en mä niistä, mutta kaikesta muusta tuskasta voin mielelläni luopua, joten eilisen kontrollin lopputulema oli, että tänään on vielä rutistettava vähän.

***

Aamulla suoritin muitakin punnituksia. Kaivelin eilen kaappeja ja löysin itselleni hyödyttömiä kultaesineitä reilun 10 gramman edestä. Joukossa oli muun muassa tälläinen (kuva), joka muuten luultavasti teki suurimman osan kokonaispainosta. Mikähän se kullan arvo tällä hetkellä on? Voisihan tosta varmaan saada jonkun roposen, vai?

Lähde: Kultajousi