P niin kuin preferenssit

Leikitään, että haussa on Herra Se Ainoa Oikea toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.

Mitattavissa olevat ominaisuudet, kuten ikä, kengännumero, lasten lukumäärä, leposyke, pankkitilin saldo, pituus ja tatuointien määrä, ovat mielestäni äärettömän huonoja mittareita toimivalle ja ehkä jopa läpi elämän kantavalle kemialle. Annan silti tällä kertaa hiukan siimaa, koska totuus on, että minäkin olen niitä salaa mielessäni pyöritellyt. Ne eivät silti ole mitään ehdottomia totuuksia, pelkästään suuntaviivoja ja uskomuksia siitä, mitä tällä elämänkokemuksella tällä nimenomaisella hetkellä pidän toisia parempina ominaisuuksina.

Ikä

Vielä keväällä kaikessa jaloudessani olin sitä mieltä, että sopiva ikähaitari on 20 vuotta, 10 molempiin suuntiin, mutta alaspäin vain poikkeustilanteissa. Totuus on, että kyllähän ne nuoret pojat miellyttää silmää, mutta siinä se heidän vetovoimansa kutakuinkin on. Niiden kanssa on olemassa myös riski, että haluavat jossain kohtaa elämässään oikeasti lisääntyä. Ihanteellista olisi, jos prinssi Rohkea olisi vähintään 5 vuotta vanhempi ja jokainen kauemmin eletty vuosi tiettyyn rajaan asti (max. 15 v) tuo lisäpisteitä. Toki edellyttäen, että ne vuodet ovat opettaneet jotain joko omista tai toisten virheistä.

Kysymys on pohjimmiltaan enemmän henkisestä iästä kuin todellisista vuosista. Aikuinen tietää, milloin on aika iloita ja nauraa ja milloin on parempi pitää nassu edes hiukan näkkärillä (kunhan ei ole näkkärillä siksi, että mulla on mahdollisesti huono päivä tai mikä vielä pahempi, koska mulla on hyvä päivä ja hänellä ei). Kaikelle on hetkensä.

Lasten lukumäärä

Toistan itseäni: minä en tykkää lapsista, vaikka sellainen myös itseltäni löytyy. Jos niitä lapsia nyt kuitenkin olisi olemassa, niin ei se luultavasti olisi este. Kunhan olisivat edes koulu yläaste lukio-/ammattikouluikäisiä, niin voisin tulla niiden kanssa jotenkin toimeen. Lasten lukumäärä ei ole se juttu vaan pikemminkin lasten ikä. En kai mä nyt ala vaippoja vaihtelemaan kenenkään toisen kakaroille tai pyyhkimään toisten tenavien takamuksia, jos kaikin tavoin pyrin ennaltaehkäisemään sellaisen omankin nyytin saamista. Yhteisten lasten lukumäärästä on vaikea sanoa mitään, koska isäehdokkaan olisi oltava aivan mieletön, jotta haluaisin luopua "lapsivapaudestani".

Leposyke

Pulssi on näistä kaikkein tärkein preferenssi. Verta pumppaava sydän on aina plussaa. Mutta mieluusti leposyke saisi olla normaalin rajoissa (max. 80/min). Ai miksikö? Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että leposyke antaa kuvan kandidaatin fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä. Se, että rakastaa itseään tarpeeksi pitääkseen itsestään huolta on kovin tärkeää. Leskeksi tai mielenterveyshoitajaksi en halua.

Pankkitilin saldo

Riittää, että se ei ole aina miinuksella. Muuten on toivottavaa, että molemmat pitää huolen omista pankkitilin saldoistaan.

Pituus

Minulla on teoria pienistä vihaisista tai vaihtoehtoisesti pienistä pellemiehistä. Joskus nämä ominaisuudet kulkevat tilanteen mukaan myös käsi kädessä. Tarkkaa pituusrajaa pienille vihaisille miehille on vaikea antaa, mutta se menee jossain alle 170-173 senttimetrin välillä. Todellisuudessa kysymys on terveestä itsetunnosta. Olen vain kokenut, että moni tapaamani oman mittapuuni mukaan lyhyt mies on korostuneen aggressiivinen tai tekee itsestään pellen. Pääsääntöisesti heillä on tarve korostaa itseään minun mielestäni liikaa ja väärällä tavalla. Tästä syystä tämä lienee yksi niistä mittareista, joilla voi pulssin lisäksi olla merkitystä.

Tatuointien lukumäärä

Taivas varjele, en minä tiedä, mikä olisi sopiva määrä tatuointeja. Ehkä puhdas nolla. Paitsi, jos on joku sellainen kuva, jolla on hyvä tarina ja sitä kautta merkitystä kantajalleen. Mikään tarina ei kuitenkaan ole riittävän hyvä, että ihosta ei löydy värittämätöntä kohtaa.

T niin kuin treffi-ilmoitus

Isännän paikka ei ole avoinna, vaikka ilmoituksen kirjoittamisesta voisi muuta päätellä. En etsi tyrannia ja päällepäsmäriä, jonka sana olisi laki. Jos jotain etsin, etsin ihmistä, joka pystyy kommunikoimaan vastavuoroisesti kuten aikuinen aikuiselle. Kärsivällisyyteni uhmaikäisten kanssa on rajoitettua huolimatta siitä oletko 28- vai 82-vuotias. Henkilökohtaiseksi toimintaterapeutiksi minulla ei myöskään ole mitään hinkua, joten olisi toivottavaa, että sinulla on jo elämässä riittävästi puuhaa niille hetkille, jolloin aikani ei riitä antamaan sinulle virikkeitä tai vähintäänkin osaat nauttia myös yksinolosta. Huomaathan, että sinulla saa olla omia harrastuksia, ystäviä ja menoja riippumatta minun menoistani. Marttyyria et minusta saa, vaan tulen aina kannustamaan sinua elämään ainoan elämäsi siten, että teet asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi ja iloiseksi – silloinkin, kun en itse kuulu niiden asioiden joukkoon.

Mikään edellä sanottu ei sulje pois sitä, ettemmekö voisi viettää aikaa myös yhdessä. Olisin enemmän kuin iloinen, jos pystyisimme vaihtamaan ajatuksia ja luottamaan toisiimme niinäkin hetkinä, kun rakkaus on pelkästään tahdonasia ja se tahto on hukassa. Niitäkin hetkiä varmasti tulee. Toisiimme tutustuminen edellyttää väkisin sitä, että harrastamme yhdessä muutakin kuin seksiä. Valitan, joudut ehkä viettämään aikaa kanssani edes silloin tällöin. Sinun kannaltasi olisi hyvä, jos pystyisit sanomaan muutakin kuin ”joo”, silloin kun puhumme keskenämme. Se osoittaisi, että osaat kuunnella ja että sinulla on omiakin mielipiteitä, mitä pidän erittäin tärkeänä ominaisuutena elämänkumppanissani. Jos joskus päätyisimme vieläpä muuttamaan yhteen, niin pyydän varautumaan siihen, että tulen kysymään mielipiteitäsi monessakin asiassa. Lupaathan, ettet ota silloin ”ihan sama” tai ”kyllä kulta, ihan miten haluat” –asennetta. Ellen arvostaisi sinua ja mielipidettäsi, en edes kysyisi sitä.

Yhdessä asumisen muita kääntöpuolia kanssani on, että oletan sinun osallistuvan arjen pyörittämiseen, kuten aikuiset yksinäänkin tekevät. Jos sinulla on nälkä, tee ruokaa äläkä marise, että sinulla on nälkä tai odota että tulen kotiin. Jos jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, käy kaupassa. Jos sinun tekee mieli juoda viikonloppuna olutta, juo sitä äläkä kysele lupaa siihen. En tule ottamaan vastuuta sinun ratkaisuistasi. Niin kauan kuin muistat, etten ole itsestäänselvyys lupaan rakastaa, arvostaa, huolehtia, kehua, huomioida, helliä ja silitellä. Parisuhdetta kutsutaan parisuhteeksi siitä syystä, että siinä on kaksi erillistä yksilöä, joilla on yhteinen päämäärä. Nauttia olostaan yhdessä ja erikseen, jotta on voimia selvitä karikkoisimmistakin hetkistä.

Jos luit tänne asti, niin ennen kuin edes harkitset vastaamista ilmoitukseeni, sinun on hyvä ottaa huomioon pari asiaa minusta. Olen 35-vuotias yksinhuoltajaäiti. (Siis ihan oikeasti yh - mene pois! Mene pois siitäkin huolimatta, että lakisääteinen velvollisuuteni huolehtia huollettavastani päättyy joulukuussa 2013.) Älä edes kuvittele, että voisit tyystin irtisanoutua omasta vastuustasi. Ei, sinun ei tarvitse kaivella lompakkoasi lapsen elatukseen, mutta edellytän sinun ottavan jonkinlaisen kasvatusvastuun kanssani. Ellet muuhun pysty, niin ainakin keskustelemaan kanssani vaihtoehtoisista toimintamalleista tilanteen vaatiessa toimenpiteitä.

Toinen lapsiin liittyvä asia on se, että saatan olla lapseni jo tehnyt. Mikäli et muutu prinssistä sammakoksi alta sekunnin murto-osan, olen valmis harkitsemaan lisääntymistä kanssasi. Myönteiseen päätökseen päätyminen kuitenkin edellyttää sitä, että voin luottaa sinuun täysin. En tarkoita, että minun olisi luotettava siihen, että emme koskaan eroa. Mutta minun on luotettava siihen, että mahdollisella lapsellamme on aikuiseen kommunikaatioon kykenevä isä myös siinä tilanteessa, että päättäisit olevasi onnellisempi jonkun toisen kanssa. Suurin toiveeni ei kuitenkaan ole päätyä yh-äidiksi, jolla on lapsia eri isien kanssa, joten sinun on oltava todella erityinen tämän esteen ylittääksesi.

Vielä yksi juttu. Olen yhtä hankala kuin ihanakin ihminen, joten jos sinulla on yhtään itsesuojeluvaistoa, et viitsi nähdä vaivaa ja vastata ilmoitukseeni. Jos kuitenkin päätät vastata, niin omalla vastuulla ja itse etsimääsi osoitteeseen.