Mä en pääse millään yli siitä, että mun blogiin on tultu
hakulauseella:
Odotan, että S jättää vaimonsa
Mä en nyt oikein ymmärrä, että millaista tietoa tolla haetaan. Ei kai kukaan odota oikeasti googlen kertovan siitä jättääkö joku vaimonsa vai ei. Mä oon kuitenkin sitä mieltä, että eipä paljon kannata odotella.
Ensinnäkään mä en tajua, että miksi viritellä mitään suhteita ukkomiehiin. Ymmärtäisin tietenkin, jos kysymys olisi enemmän siitä, että haluaa lasillisen maitoa eikä halua ostaa koko lehmää. Mutta jos kuitenkin haluaisi koko lehmän, niin ehkä kannattaisi etsiä käsiinsä joku sinkku.
Joillekkin nimenomaan ukkomies on varteenotettava vaihtoehto. Sitä ei tarvitse hyysätä nurkissaan kuin joskus ja jouluna. Yhdessä vietetty aika on jatkuvasti sitä laatuaikaa, koska se on kortilla ja älyttömien erikoisjärjestelyjen takana. Mä olen seurannut vierestä tällaista suhdetta jo pari vuosikymmentä. Ja se todella sopii asianomaisille henkilöille, koska tämä toinen nainen ei ole milloinkaan odottanut eikä edes toivonut miehen jättävän vaimoaan. Päinvastoin myös kakkossuhde saattaisi karahtaa karille sillä sekunnilla, kun mies päättäisi jättää vaimonsa.
Sitten on tietenkin ne naiset, jotka ehdoin tahdoin haluaa viedä jotain toisen omaa. Mä en näe siinä järjen hiventäkään. Tietty se mies voi vannoa ja vakuutella, että jättää vaimonsa sitku. Sitku joulu on ohi. Sitku lasten synttärit on vietetty. Sitku sitä ja tätä. Sitä sitkua ei vaan koskaan tule. Se mies saattaa myös kertoa kuinka häntä kohdellaan kaltoin kotona, mutten mä oikein uskoisi siihenkään. Olisihan se ottanut eron jo ennen rinnakkaissuhdettaan, jos se niin kamalaa olisi. Jos se ero sitten tuleekin, kun mies narahtaa vaimolleen tästä rinnakkaissuhteesta, niin päätyy onnekkaasti laastarin asemaan. Kuka itseään kunnioittava nainen haluaa olla laastari? Ja toisaalta, jos suhde alkoi vaimon pettämisellä, niin mikä takaa sen, etteikö se ihana ukkomies sinut saatuaan taas löytäisi jonkun uuden höynäytettävän?
Niin, oikeastaan mä halusin sanoa, että voisko alkaa elää tässä ja nyt. Se parannuksen tehnyt paloittelusurmaaja Late sanoi Suomi Popille tehdyssä haastattelussa, että koskaan ei saa unohtaa sitä mistä on tullut, vaikka kuinka olisi tehnyt parannuksen. Mä lisäisin, että koskaan ei myöskään pidä odottaa sitä jotain parempaa päivää siellä tulevaisuudessa. Kun elää tässä ja nyt, jää paljon parempia muistoja sinne menneeseen, josta on tullut.
Ehkä S on säännön vahvistava poikkeus. Eihän sitä koskaan tiedä...