perjantai 18. huhtikuuta 2014

P niin kuin pääsiäinen

Se on kuulkaas sillä tavalla, että koska ulkona paistaa aurinko niin päätin pääsiäisen kunniaksi kirjailla yhteenvedon pikakelauksella siitä missä oltiin ja mihin on tultu. Joo, joo, normaalisti ihmiset ryntää näillä leveysasteilla ulos nauttimaan kauniista päivästä, kun kerran sellainen kohdalle osuu, mutta oletko vilkaissut päivän siitepölytilannetta. Ei, ei ole mitään asiaa ulos mulla ainakaan ihan vaan olemisen ilosta.

Silmäilin ihan viimeisimmät postaukseni läpi ja totesin, että viimeksi olen ollut sairaslomalla erityisen rankan viikon jäljiltä, johon mahtui sekä kuolemaa että kuoleman uhkaa. Ei siitä sen enempää, koska melkein vuosi kaiken jälkeen mun on pakko myöntää, että kaikessa karmeudessaan se on yksi elämäni parhaimmista koettelemuksista seurauksineen. Siinä tohinassa asettui asiat kunnolla tärkeysjärjestykseen.

Seuraavaksi syntyi vauva. Eikä tietenkään mikä tahansa vauva vaan maailman kaunein ja ihanin ja kerta kaikkiaan maailman ykkösvauva. Sanon tämän siksi, että moni varmaan muistaa, että minä en tykkää vauvoista. Ne huutaa, kuolaa ja kakkaa eikä anna nukkua. Tämäkin kuolaa hampaita tehdessään mutta vaan hillitysti ja kakkaakin aina välillä, mutta huutamista ja nukkumisen estämistä vauva ei ole harrastanut juuri lainkaan, vaikka asuttiin sentään saman katon alla hänen ihanuutensa kanssa 8 ensimmäistä kuukautta. Jaa, että kuulostaa siltä, että maailmassa on taas yksi totaalisen hurahtanut isoäiti lisää? Sellainen, joka kaivaa kännykän taskustaan ja alkaa esitellä prinsessan valokuvia kaikille, ketä vaan vähänkään kiinnostaa vaikkapa vaan kohteliaisuussyistä. On se vaan mummun pieni suuri rakkaus. <3

Niin mitäs nyt sitten? Muutin lopulta pois vauvan vaikutuspiiristä ja opettelen asumaan ihan yksin ensi kertaa elämässäni. Elämässä on valoa ja varjoja, mutta suuressa mittakaavassa kaikki on erittäin hyvin. Mitä siitä, jos joudun ramppaamaan tutkimuksissa ammattitautiepäilyn vuoksi. Eihän se nyt yllätyksenä tullut, vaikka vielä mielessäni pistänkin vastaan, että lääkärin täytyy olla väärässä. Allergia ja astma ei nyt vaan mitenkään voi olla saman kolikon eri puolia. Mä olisin ihan terve, ellei välillä pitäisi tehdä töitäkin. Joka tapauksessa tässäkin urakassa ollaan jo voiton puolella ja edessä lienee enää pari tutkimusta, jonka jälkeen voidaan todeta, että sain tehdä maailman kivointa työtä aikani, mutta nyt on aika siirtyä toisille laitumille.

Niin että oikeastaan sitä kait aioin sanoa, että kun nyt kerta olen melkein asettunut taloksi ja mulla on ihan omaakin aikaa, niin taidanpa varovasti aktivoitua myös blogia päivittämään. Sitä en vielä osaa sanoa, että jäänkö tähän rajoittavaksi luomaani konseptiin, jossa otsikotkin on määrätty tiettyyn muotoon vai muutanko blogini johonkin naapuriin, mutta jätän kyllä osoitteenmuutoskortin, jos se ajankohtaistuu.

Ihanan rentouttavia pääsiäisen pyhiä Sinulle!


6 kommenttia:

  1. Onpa mainiota kuulla susta, Neo!

    Elämään mahtuu näemmä ylä- ja alamäkiä, mutta sä käännät ne taatusti voitoksi. Ammattitautihommelit ei koskaan ole mitään läpihuutojuttuja, joten voimia sulle toden totta toivottelen.

    Ja ihanaa, jos tulit "jäädäksesi" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta on mainiota olla tässä tilanteessa!

      Traagisinta kuitenkin on ollut se, että olen allerginen kanelille. Siitä en tahdo päästä yli enkä ympäri, koska mun yksi suosikeista on riisiuunipuuro maidolla ja kanelilla. Niin ja entä korvapuustit tai omenapiirakka tai... :D

      Niin, kyllä mä olen ihan tosissani ajatellut tulla jäädäkseni. En nyt sentään uskalla luvata joka päivä täällä notkuvani, mutta kerran viikossa nyt ainakin aluksi. Polte olisi kyllä silti muuttaa blogikin muualle ja jättää tänne vain Tarina päivässä osuus.

      Kivaa kun otit lämmöllä vastaan. Ja vielä ihanampaa huomata, ettet ole kadonnut mihinkään. <3

      Poista
  2. Olipa kiva kun kirjoitit! Elämä on just tämmöstä ja tommosta.

    Täällä meillä ei ole tänään paistanut aurinko ollenkaan, joten on aivan hyvällä omallatunnolla voinut urheilla sisätiloissa ja lukea blogeja. Blogin kirjoittaminen ei multa oikein suju. Ehkä taas joku päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö, yllätin itsenikin! Elämä on...

      Vähänkö sulla oli onnea kelien suhteen, ettei tarvinnut potea syyllisyyttä sisällä möllöttämisestä. Paitsi no, salilla tuskin möllötit.

      Joo, mä uskon suhun ja blogin uuteen tulemiseen. Joku päivä.

      Poista
  3. Sä oot tullu takas! Ihanaa!! Tervetuloa! :)

    Mukavaa, että elämä voittaa vähitellen ja vielä mukavampaa, että jaksat vähän postaillakin taas. Uskon, että "mummoilu" vie juuri niin paljon aikaa kuin vain haluaa käyttää. ;)

    Mutta, siis mitäs mä tässä horisen sen enempää. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos S! Kiva tulla takaisin. :)

      Niin mummoilu. Viehän se hurjasti aikaa etenkin jos asutaan saman katon alla. Nyt kun ei enää, niin vietetään yksi päivä viikosta kahden söpiksen kanssa, toinen koko porukalla ja sitten tulee muutenkin vierailtua siellä melko tiuhaan. Vielä ei kuitenkaan ole sanottu, ettei saisi tulla :D

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...