Väittävät että uskottomuus olisi nousussa ja miettivät, kuinka salarakkaasta pääsee parhaiten eroon. En minä tiedä, kun en tiedä edes sitä, mistä sellaisen salarakkaan saisi. Julkirakkaan puuttuminen (ei, ei tarvitse lupautua sellaiseksi) tietenkin hiukan vaikeuttaa asiaa myös. Turhaa pohtia sellaista ongelmaa, jota ei omalle kohdalle kaiketi voisi edes syntyä. Sana kaiketi piti ympätä väliin siksi, että liika varmuus yleensä tarkoittaa sitä, että löytää itsensä hetken päästä tilanteesta, jota ei koskaan voinut kuvitella edes mahdolliseksi. Kuten monesti aiemminkin on tullut todettua, niin maailmankaikkeudella on huono huumorintaju.
Onko uskottomuuden nousu fakta vai puhutaanko siitäkin nykyään avoimemmin? Jos uskottomuutta on enemmän kuin ennen, kuvitellaanko sen olevan hyväksyttävämpää, koska kaikki muutkin tekevät niin? Minulla on uutinen: mikään ei muutu moraalisesti hyväksyttäväksi vain siksi, että muut tekevät niin.
Miksi rakastaan haluaa satuttaa jollain niin jäätävällä tavalla? Joo, joo. Olen kuullut sen selityksen, että "ei se halunnut satuttaa". Selitykset sivulle seitsemän, koska jos ei halunnut satuttaa, niin sitten ei edes harkitse salasuhdetta. Jos on epävarma siitä voiko joku teko satuttaa toista, niin voi pysähtyä miettimään tilannetta päinvastaiseksi: satuttaisiko salasuhde minua? Jos vastaus on kyllä, niin älä missään olosuhteissa tee sitä. Jos vastaus on ei, niin kannattaa ehkä sittenkin vielä tarkistaa kumppanilta, ajatteleeko tämä samoin. Aika harvalle taitaa olla yhdentekevää, jos kumppanilla on niin paljon rakkautta, että jakaa sitä kaikille. (Tämä ei siis koske polyamoriaa ja avoimen suhteen kannattajia, koska silloinhan puuttuu kokonaan etuliite sala. Vaikka minun on vaikea ymmärtää sitäkään, koska minulle yhdenkin rakastamisessa on joskus liikaa, niin ainakin pelaavat avoimin kortein.)
Se ei siis halunnut satuttaa eikä voinut itselleen mitään, koska tilanne vei ja se tuntui hyvältä. Anteeksi vaan, mutta tilanteet ei todellakaan vie ketään yhtään mihinkään. Kysymys on joka kerta itse tehdystä valinnasta. Haluttiin, että tuntuu hyvälle, mutta ei mietitty hetkeäkään kuinka hyvälle siinä vaiheessa tuntuu, kun jää kiinni. Se ei ollut sen hetken ongelma. Siitä tulee ongelma vasta, kun se ei niin salainen kumppani päättää suhteen. Tosin en usko, että pettäjän kipuilu on koskaan verrattavissa siihen maanjäristykseen, jonka se aiheuttaa toisessa.
Monet yrittävät vielä uskottomuuden jälkeenkin palata yhteen. Harva siinä kuitenkaan onnistuu, koska itseään ruokkiva noidankehä on syntynyt. Petetty osapuoli ei luota ja pettäjä oikeuttaa seuraavat tekonsa sillä, ettei petetty kuitenkaan luota. Saattaa vielä miettiä sitäkin, että teko ei voinut olla niin vakava, jos kerran toinen antoi anteeksi. Ihan kuin se anteeksianto olisi tapahtunut arvioimalla teon vakavuutta. Anteeksi annetaan luultavasti siitä syystä, että yhä rakastetaan pettänyttä ja toivotaan, että on ottanut opikseen virheistään. Ja koska huonostakin suhteesta on joskus kovin vaikeaa päästää irti.
Monessa asiassa minusta on vuosien myötä tullut hyväksyvämpi ja vähemmän tuomitseva, mutta uskottomuus ja salasuhteilu ei kuulu niiden joukkoon. Siinä se on laaki ja vainaa.
onko uskottomuus muuttunut hyväksyttäväksi ja myös jonkinlaiseksi itsestäänselvyydeksi?
VastaaPoistaNyt, pikkujouluaikana, lööpit tirsuilevat pikkujoulubileiden syrjähypyistä ja vastaavista: ne ikään kuin kuuluvat asiaan.
Aika surullista: tällä elämän osa-alueella ollaan siirrytty kertakäyttökulttuuriin, vaikka muualla ajetaan kovastikin kestävän kehityksen asiaa.
Jotenkin näin pikkujouluaikaan uskottomuus nousee aina enemmän tai vähemmän tapetille. Monet edelleen tuomitsevat uskottomuuden, mutta jotenkin tuntuu (varmaa tietoahan mulla ei ole, koska iltapäivälehdet eivät ole sitä), että asenteet on muuttuneet sitä hyväksyvämmiksi, mitä enemmän korostetaan yksilön vapautta olla oma itsensä ja sitä, että meillä jokaisella on vain yksi elämä, joka pitää saada elää onnellisena eikä toisille uhrautuen. Kannatan itsekin näitä ajatuksia, mutta toisten ihmisten satuttaminen ei tee ainakaan mua millään tasolla onnelliseksi.
PoistaJoo, voi sitä kutsua ihan hyvin kertakäyttökulttuuriksi. :(
Olen ajatellut, että kukin taaplaa tyylillään. Olen minä ajatellut tästä paljon muutakin. Aina päädyn kuitenkin siihen, että minun suhteessani olisi tungosta, jos siinä olisi useampia kuin kaksi.
VastaaPoistaTotta. Kukin taaplaa tyylillään, kunhan taaplaa keskenään tai jonkun muun kuin minun kanssani. Minun suhteessani ei olisi tungosta, koska sitä ei enää olisi, jos yritettäisiin ottaa mukaan useampia osapuolia.
PoistaUskottomuus ja salasuhteilu on kyllä ehdottomasti poissa meikäläisenkin valikoimista. Mutta olen pohtinut samaa kuin sinä, että onko se lisääntynyt vai kerrotaanko siitä vain avoimemmin? En tiedä enkä oikeastaan välitä. Ja olen samaa mieltä, että yleistyminen ei tee siitä hyväksyttävää tai moraalisesti oikeutettua.
VastaaPoistaMinä olen usein ehdoton mielipiteissäni ja tässä olen jyrkän ehdoton. Se on laaki ja vainaa. Kerran pettäjä, aina pettäjä. Se on nähty tuttavapiirissä ihan omakohtaisesti.
Enpä tiedä minäkään oikeaa vastausta kysymykseen, eikä sillä ole niin väliä. Se mua kuitenkin harmittaa, että jotkut oikeasti tulkitsevat yleistymisen tehneen siitä jotenkin oikeutettua. Tietenkin jokainen tekee omat valintansa, mutta elää sitten myös seurausten kanssa ruikuttamatta. Ei ne varmasti yllätyksenä voi tulla.
PoistaTämä on tosiaan yksi niistä harvoista asioista, joista on turha yrittää edes neuvotella mun kanssa. Luulisin sen olevan vain tuuli, joka puhaltelee ja ujeltaa nurkissa.
Vaikea aihe, en pysty kommentoimaan asiakokonaisuutta.
VastaaPoistaYhtenä ilmiön osatekijänä voi olla lehdistön paisuttelu ja tavoite kasvattaa lukijamääriä. Otsikot ja jutut tehdään niin vetäviksi, että ne myyvät. Muuhun en sano yhtään mittään, paitsi että tuomitsen jyrkästi ja puistattaa semmonen.
Ymmärrän. Eikä tarvitsekaan.
PoistaOlet varmasti oikeassa siinä, että mediallakin on sormensa pelissä. Mulle on fine, jos lehti myy näillä otsikoilla. Mutta enpä haluaisi sen silti tarkoittavan sitä, että siitä vedetään johtopäätös, että se olisi hyväksyttävää ja oikein.
Olen yhden naisen mies ja vaadin ehdotonta uskollisuutta myös vastakkaiselta sukupuolelta.En ole koskaan hyväksynyt enkä tule hyväksymään, maailma voi muuttua mutta mielipiteeni eivät. Käräjäoikeuden tuomari on kerran sanonut minulle että humalatila ei ole peruste, joten siihen ei kannata vedota. Samaa mieltä, se oli hyvin sanottu. Kaksi kertaa mut on petetty ja ne naikkoset ovat olleet mulle sen jälkeen "kuolleita ihmisiä".
VastaaPoistaSiinä sitä on oikeaa miehen puhetta. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä ja suvaita, vaikka maailmassa taphtuisi mitä.
PoistaSe oli kyllä viisas tuomari. Olen niin samaa mieltä. Humalatilan hankkiminenkin on pitkälti oma valinta, vaikkei kaikille ihan helppoa valita toisinkaan, mutta mitä mä sitä sulle kertomaan. Tiedät kyllä. :)
Mutta niin, kuten sanottu: laaki ja vainaa. Ei ole enää mitään puhuttavaa.
Totta, en kanna varsinaisesti kaunaa sillä mulla ei ole yksinkertaisesti pettäjiä kohtaan mitään tunteita. En edes reagoisi vaikka ne olisivat kuoleman kielissä jossain onnettomuudessa. Tästä täydellisestä tunteettomuudesta tulee juurikin tuo nimitys "kuolleet ihmiset".
PoistaMun täytyy kyllä sanoa, että olen sen verran pehmompi, että en pystyisi kääntämään selkää tai kävelemään ohi, jos voisin jotenkin auttaa. Siis onnettomuustilanteessa, johon sattuisin paikalle, mutta niin tekisin kenelle tahansa apua tarvitsevalle.
PoistaEntä jos se toinen osapuoli herkeää antamasta? Jos on ne Kotiteollisuudenkin biisistä tutut auto ja asuntolaina, koira ja kakarat, eikä haluaisi kuitenkaan perhettä hajottaa, mutta seksiä ei vaan ole. Onko silloin parempi, että äkäinen ja turhautunut osapuoli pyörii uskollisena nurkissa vai että se käy joskus purkamassa paineitaan vieraissa ja jaksaa sitten kotona olla hyväntuulisempi itsensä?
VastaaPoistaEn ainakaan usko, että yllä mainitsemassani tilaisuudessa se antamaton osapuoli hyväksyisi kuitenkaan vieraissa käymistä, niin että siitä voitaisiin yhteisinä pelisääntöinä sopia.
Vaikka me tämmöisinä nuor(ehko)ina tyttönaisina (vrt. poikamies) olemmekin tietysti sitä mieltä, että vika on miehessä/parisuhteessa, jos nainen ei halua, mutta kyllä seksittömät parisuhteet on tosi asia. Toki syy varmaan on parisuhteen dynamiikassa, mutta toisaalta en itse aivan ymmärrä sitä, miten se voi olla niin vaikeaa hetkeksi avata ne haarat sille omalle miehelle. Edes kerran kuussa.
No joo. En silti omalle kohdalleni haluaisi osuvan pettämistä, mutta toisaalta en osaa olla täysin ehdotonkaan asian suhteen. Älkää lyökö. ;)
*pidättäydyn virtuaalilyömisestä* Kuinka sä julkeat esittää eriävän mielipiteen? ;D
PoistaMinäkin ajattelin itse asiassa noin joskus. Sitten muutin mieleni. Jos se menisikin niin, että vieraissa käyminen muuttaisi toisen takaisin omaksi hyväntuuliseksi itsekseen, mutta kun ei niin ei. Sitten se on omantunnon tuskissaan kierivä ja entistä huonotuulisempi tai poissaolevampi. Jos se sitten ajattelee helpottaa omaa oloaan vielä kertomalla seikkailuistaan, niin sitten on piru irti. Joten ei, mieluummin omaisuus jakoon kuin ymmärtäisin pettäjää vain sen kulissin vuoksi.
Aina se vieraissa juokseminen ei todellakaan myöskään johdu siitä, ettei toinen auo haarojaan ja joillekin kerran kuussa tai useamman kerran viikossa saman kumppanin kanssa ei vaan riitä. Vika harvoin on yksin toisessa parisuhteen osapuolessa, mutta kyllä siinä parisuhteessa ihan varmasti on vikaa, jos vieraisiin tekee mieli. Huono ratkaisu se pettäminen siinä kohtaa kaiken kaikkiaan, jos kuitenkin toivoo vielä joskus saavansa kotonakin.
Minusta on siis tullut ehdoton nuori tyttönainen. Parempi taivas alla kuin tautisen itsetuntoaan pönkittävän kumppanin kanssa. ;)
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että (läheskään) aina pettämisen syy ei ole se, että toinen ei vaan anna. Niitä on vielä vaikeampi käsittää. Tai siis, miksei voisi vaan laittaa suhdetta poikki, jos kiinnostaa naiskennella sinne ja tänne.
PoistaEhkä kotona on hyvä ruoka ja pyykkihuolto. Niin ja on kiva, kun on edes joku, jonka luokse voi aina tulla. Mene ja tiedä. Edelleen olen sitä mieltä, että jos kiinnostaa naiskennella sinne ja tänne, oli selitys mikä hyvänsä, niin voisi vaan laittaa suhteen poikki. ;)
PoistaSeksittömässä suhteessa mikään ei ole niin vastenmielistä kuin säälipanot. Silloin kun rakastellaan, siinä pitää olla myös tunnetta mukana - molemmin puolin. Typeriä vertauksia käyttääkseni sama kuin söisi tulematta kylläiseksi, kävisi uimassa ilman että tuntisi virkistäytyneensä. Sellaisia ovat säälipanot, tai olisiko tässä yhteydessä paremminkin puhuttava aviovelvollisuuden täyttämisestä? Mitä sekin on? Onko sitä muka annettava toiselle velvollisuudesta? No ei kun kyse täytyy olla siitä että molemmat haluavat tuottaa ja tuntea mielihyvää. En hyväksy tässäkään tapauksessa pettämistä, jos liitto ei toimi tällä tasolla niin sitten se ei toimi muutenkaan. Ilman rakkautta ja rakastelua liitto on kuin kahden ihmisen pyörittämä pikku firma, tehdään päivät duunia ja mennään illalla nukkumaan. No way.
PoistaMitenkähän tämän muotoilisi? Siinä vaiheessa, kun tietää kumppaninsa pettäneen ja miettii, että olisi niin kiva säilyttää tilava rivarin päätyasunto ym. kulissit, kuten reissut sinne ja tänne sviitteineen ja porealtaineen, niin haarojaan aukoessaan sitä tulee väistämättä miettineeksi, kuinka alas ja halvaksi sitä on itsensä asettanut. Siinä tulee itku eikä nautinnosta ole tietoakaan. Joten olen samaa mieltä siitä, että mikään ei ole niin vastenmielistä kuin aviovelvollisuuksien täyttäminen kyseisessä tilanteessa. Pitäkää vaan pikkumaisena ja lapsellisena, mutta mä haluan sittenkin säilyttää uskoni aitoon rakkauteen.
PoistaEikä sitä uskoa kannata menettää, sillä aitoa ja pyyteetöntä rakkautta on. Minä tiedän sen omakohtaisesti.
PoistaKiva kun on olemassa uskonvahvistaja. :)
PoistaEnsinnäkin sanon, etten hyväksy pettämistä. Ihan omakohtaisista syistä, aikoinaan kundikaveri jäi kiinni kun minä kävin gynellä..
VastaaPoistaToiseksi sanon, että olen joutunut valitsemaan teenkö päätökseni sydämellä (jolloin koko perhe olisi kärsinyt) vai järjellä (jolloin vain itse kärsin). Osaltaan päätökseen auttoi se, etten halunnut rikkoa kenenkään liittoa, vaikka hänkin olisi ollut valmis suhteeseen.
Silloin tällöin kirpaisee. Olemme edelleen puheväleissä.
Ensinnäkin sanon, että varsin veemäinen tapa saada selville kundikaverin uskottomuus...
PoistaToiseksi sanon, että tilanteet ei vie, jos antaa järjelle ratkaisuvallan. Antaa vallan sitten kummalle tahansa, niin itse ne seuraukset pitää kantaa ja kestää, joten ei olisi haitaksi, jos edes miettisi vaihtoehtoja. Mitä useampi osapuoli asiaan liittyy, sitä enemmän ihmisiä pitäisi ottaa huomioon. Uskon, että teit moraalisesti oikean ratkaisun, vaikka välillä kirpaiseekin.
Kolmanneksi, enpä olisi halunnut olla tilanteessasi.
Kiitos
PoistaOle hyvä. :)
PoistaPettäjä on hedonisti ja ainoastaan itsekäs luuseri, joka ei ajattele muita kuin itseään. Kenties trendin(yakh) tekee juurikin mainittu iltapäivälehtien lööpit ja alkava pikkujouluaika ja tosiaankin, hyväksyttävää asiasta ei tee mikään ikinä missään tilanteessa.
VastaaPoistaHihuli-Lotta ja kaikki loput muutkin minät vastustavat kaikkea epärehellisyyttä, tahallista satuttamista ja ääliöilyä. Ei vaan voi mennä ajatuskammioon se, että joku suhteessa ollessaan lähtisi vieraisiin. Lähtisi mieluummin pois suhteesta.
Kannatan ja fanitan täysillä Hihuli-Lotan ja muiden minien (miten minä taipuu oikeasti?) lausuntoa kokonaisuudessaan. Ei mahdu näinkään pieniin aivoihin, miksi toisten pitäisi saada kaikki, kun voisi yhtä hyvin lähteä suhteesta. Ehkäpä hitunen itsekunnioitustakin säilyisi, jos toimisi toisin. Mutta lukemattomat ovat pettäjien selitykset.
Poista