lauantai 25. helmikuuta 2012

O niin kuin onni

Eipä tiennyt Lipposen Antti, kuinka hyvin ja huolellisesti onnistui valitsemaan muka viimeisen biisin. Mutta jos tarvitsette lahjakasta ja monipuolista miestä (mökki)kitaransa kanssa, suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä Bändikauppaan. Ja ellette usko mua, niin bongatkaa hänet ensin jostain keikalta.



Pahin onnen este on aina ja iankaikkisesti epäileväiset mielet. En mä väitä, ettenkö itse olisi koskaan sortunut moiseen. Mutta ainakin mä tiedostan ongelman ja pyrin siihen, että se epäileväinen mieli saa vallan vain ja ainoastaan silloin, kun se on oikeutettua tai mulla on edes jotain todisteita sen aiheellisuudesta. Kysymys on taas siitä peruslähtökohdasta, että ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Mutta sillä todistelullakin pitää olla rajansa. Sitä ei aleta kaivelemaan niitä todisteita entisestä elämästä, jos nykyisestä yhteisestä elämästä ei löydy mitään sontaa. Se, että olen 20 vuotta sitten tehnyt jotain jopa moraalitonta ei tarkoita, etteikö mulla olisi kykyä oppia virheistäni. Ja jos se yhteinen elämä todellakin on niin vaikeaa ja epäilyttävän epävarmaa, että on tarve kaivella kaapeista luurankoja, niin eikö kuitenkin olisi helpompi vaan lyödä kantapäät yhteen ja lähteä eri suuntiin?

Ihminen (lue: Neo) on onnellinen silloin, kun se on vapaa ja itsenäinen. Se vaan tuntuu olevan mahdoton yhtälö, vaikka kysymys on enemmän teoreettisesta mahdollisuudesta vapauteen ja itsenäisyyteen kuin siitä, että tekisin täsmälleen mitä huvittaa välittämättä pisaraakaan siitä loukkaanko toisia teoillani. Ja toisaalta on mahdotonta olla aina loukkaamatta toisia. Niin kiltti mäkään en ole (enää), että luopuisin kaikista omista ajatuksistani ja tavoistani vain siksi, että joku kertoo mun loukkaavan häntä teoillani tai ajatuksillani. Jotkut asiat on vaan sellaisia, että se toinen saa ihan rauhassa loukkaantua, koska tämä on mun elämä eikä sitä ole tarkoitus elää niin, että satuttaa mieluummin itseään kuin toisia. Jotkut asiat on sellaisia, että ne on sille toiselle kasvun paikka, koska mitään todellista loukkausta ei ole tapahtunut, vaan loukkaus on enemmän siellä toisen mielikuvituksessa. Kun kumartaa yhdelle, pyllistää toiselle. Ei voi mitään.

Kysymys on luottamuksesta. Perusluottamus syntyy sitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa. Luottamus tarvitsee ehkä ansaita, mutta se on täysi mahdottomuus, ellei toinen luota ensin itseensä. Mä sanon "ehkä ansaita", koska en mä oikeasti usko siihen. Mä pystyn ymmärtämään, että jotkut on luonteeltaan epäluuloisempia kuin toiset, mutta... Ihmisen on luotettava siihen, että on itse tarpeeksi hyvä. Ja toisaalta  myös uskottava ehkä jopa naiivin sinisilmäisesti, että ihmisillä on taipumus pyrkiä hyvään. Jos itsellä on taipumusta sääntöjen rikkomiseen ja pahan tekoon, niin kai sitä sitten myös uskoo, että muut ihmiset on myös sellaisia. Kaikkihan me peilataan tätä maailmaa oman maailmankuvamme ja arvojemme läpi.

Ihminen (lue: Neo) on onnellinen silloin, kun sen ei tarvitse koko ajan olla hyökkäys- tai puolustusasemissa suhteessa toisiin ihmisiin. Jos näin on, ympärillä ei todellakaan ole ystäviä vaan jotain ihan muuta - ja niistä tuhoavista suhteista on syytä päästä irti. Ystävyyteen toki kuuluu myös kriittisyys, mutta ei se ole itse tarkoitus. Ystävän pitää pystyä sanomaan näkemyksensä, jos ollaan menossa täysin harhaan nykyhetkessä, mutta ystävyys ei ole 24/7/365 kriittisyyttä. Eikä kriittisyys automaattisesti tarkoita sitä, että ystävä on oikeassa. Tasapaino pysyy, kun hyviä hetkiä on enemmän kuin haastavia. Onnellisuus säilyy, kun mukana on myös haastavia hetkiä. Sitä osaa arvostaa hyviä hetkiä paljon enemmän, kun mukana on myös joitain vastoinkäymisiä. 

Summa summarum: onni on todelliset ystävät. Sellaiset, jotka ymmärtää, miksi ihmisellä on kaksi korvaa ja vain yksi suu ihan tietystä syystä. Sellaiset, jotka siis ymmärtävät, että kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Ja että kuuleminen ja kuunteleminen on kaksi eri asiaa. Jälkimmäiseen sisältyy ymmärrys siitä, mitä on kuullut. Sellaiset, jotka ymmärtävät, että Alanis oli oikeilla jäljillä straitjacketissaan.

Ei mitään lisättävää yllä olevaan kuvaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...