sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

V niin kuin vaaka

Meillä ei ole kotona henkilövaakaa eikä meille sellaista myöskään tule. Kaikkein tehokkain tapa välttyä kaikenmaailman syömishäiriöiltä ja epäterveiltä ajatuksilta omasta painosta on olla omistamatta vaakaa. Hyvinvointi ei silloin perustu vaa'an näyttämiin lukuihin vaan siihen miltä tuntuu ja onko peilikuva tyydyttävä.

Siitä huolimatta mä rikoin itseäni vastaan ja kävin vaa'alla eilen äitini luona. Pitihän se uusi vaaka testata ja edellisestä punnituksesta onkin aikaa jo ainakin vuosi. Viimeksi mut pakotti vaa'alle personal trainerini, joka halusi tietää onko hänen käyttämänsä metodit tuottaneet oikean suuntaista tulosta. Ei häntä niinkään kiinnostanut kilomäärä vaan niiden prosentuaaliset osuudet. Suunta oli oikea ja jatkettiin samalla tiellä, kunnes mun kaikella rakkaudella kehitelty suhde häneen katkesi kuin kananlento. Toinen personal trainer soitti ja ilmoitti, että X on ottanut lopputilin ja vaihtanut alaa. Eipä silti, me tultiin ihan hyvin juttuun sen uudenkin tyypin kanssa.

Meidän käyttämät metodit olivat karppaus sekä lihasvoiman ja kestävyyden lisääminen. Karppaus oli jotain aivan ihmeellistä. Yhtäkkiä mua ei sattunut enää mihinkään eikä varsinkaan vatsaan, peilikuva näytti hoikistuneen ja mulla oli energiaa kuin pienellä kylällä. Mä olin tosi tarkka siitä, mitä pistin suuhuni joitain kuukausia. Nykyään voi enää sanoa, että mä skarppaan. S-alkuisena sana tarkoittaa mulle, että katson mitä pistän suuhuni. Hiilarit ei ole kokonaan nounou, mutta niiden laadun on syytä olla kohdallaan. Ja tottakai mä hölläilenkin aina välillä. Kuten personal trainerini sanoi mun parin viikon kesäloman alkaessa, niin vaikka sä mässäilisit ja hölläilisit koko ajan, et pysty tekemään niin suurta vahinkoa kehitykselle, etteikö hölläily kannattaisi.

Nyt täytyy tunnustaa, että vaikka vaaka näytti multa hävinneen vuodessa 10 kiloa, niin mun metodit katosivat yhdessä personal trainerin kanssa. Vaa'an lukema oli siitä yllättävä, että sekä velipoika että äiti totesivat kuorossa, että et sä kyllä näytä siltä, että painaisit niin paljon. On niistä metodeista siis jotain jäljellä, läski on muuttunut lihaksiksi. Muuten lihasvoiman ja kestävyyden kasvattaminen on ollut aika lailla tauolla. Koko ajan muka on niin kiire koulun kanssa, ettei saa aikaiseksi mennä ostamaan edes sopivia treenivaatteita. Höh! Suurin este tosiaan on se, että enhän mä voi salille mennä jos vaatteet putoo päältä. Mä voin kyllä maksaa kuukausittain aika monta kymppiä laiskuudestani.

Jospa mä ottaisin ensi viikon tavoitteeksi käväistä urheiluliikkeessä. Ja viimeistään perjantai aamuna kello 7 voisi aloittaa kestävyyden kasvattamisen pienellä spinning pyrähdyksellä. Josko sitten siitä hiljalleen alkaisi taas kehittää myös sitä lihaskuntoa. Ei kai hyviä tuloksia kannata päästää haihtumaan, vaikka olenkin hölläillyt tässä välillä jo useamman kuukauden. Antoi se vaa'alla käyminen sentään uutta potkua. Vaaka voi siis olla myös motivaattori - näköjään.
Lähde: Stock.xchng

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...