torstai 1. maaliskuuta 2012

C niin kuin C-kasetti

C-kasetti. Mikä kumma se sellainen on?

Silloin, kun minä olin pieni, minulla oli satukasetteja, lastenlaulukasetteja ja äänittelinkin omia kasetteja. Ikimuistoinen tallenne ja todiste siitä on eräällä c-kasetilla, jonka kohtaloa en tiedä. Harmi, koska senhän voisi tänä päivänä digitoida. Siinä alussa on keskustelu äitini kanssa, kun olen ehkä viiden vanha.

- ÄITIIIII, MÄ OSAAN ÄÄNITTÄÄ!
- Joo, mut älä äänitä.
- En, en.

(Kolinaa ja särinää, ja musiikki jatkuu.)



Ihmismieli on kuitenkin kummallinen. En aina ymmärrä itsekään omia ajatuskulkujani. Kuinka saan c-kasetin käännettyä aiheeseen, joka käsittelee suomalaisten luottamusta eri tietolähteisiin. Kaikki on mahdollista ja jokainen tsäänssi on mahdollisuus, niin kuin Matti Nykänen sanoisi.

Viestintätoimisto Pohjoisrannan tekemän tutkimuksen mukaan likettäminen on yhtä tyhjän kanssa, kun ihmiset hakevat perusteita ostopäätökselleen. Edelleenkin valtavirtamedialla on vankkumattoman vahva jalansija luotettavimpana tietolähteenä. Facebook ja muut tykkäilemispaikat ovat vasta sijalla 9 ja blogit vasta sijalla 10.

Henkilökohtaisesti mä olen erittäin ilahtunut tutkimustuloksesta. Se kertoo mulle siitä, että suurelta osalta suomalaisista löytyy medialukutaitoa ja tarvittavaa mediakriittisyyttä. Ainakin suomalaiset elävät vielä joltain osin c-kasettien aikaa. Osataan olla kriittisiä ja objektiivisia. Toki mutu-tuntumalta sanoisin, että suomalaiset eivät ole erittäin taitavia antamaan hyvää palautetta, joten itse henkilökohtaisesti luotan kaverin laittamaan hyvään suositukseen aika helpolla. Mutta jos joku puhuu negatiivisesti jostakin yrityksestä, yritän pitää mielessä, että ihmisiähän me vain ollaan. Tarkoitan, että tunteet vaikuttaa lausuntoihin niin paljon, että puolet siitä voi huoletta päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. (Voiko sanoa sosiaalisen median tapauksessa, että toisesta silmästä sisään ja toisesta ulos?)

Facebookissa on viime viikon aikana näkynyt "Jaa ja tykkää"-arvontoja muun muassa kampaamojen toimesta. Eräs kampaamo oli toissapäivänä lähtenyt mukaan tähän laittamalla arvontaan hiustuotepaketin. Tykkääjiä ja jakajia kuvalla oli vuorokaudessa tullut noin 8000. Jos ajatellaan, että jokaisella kuvan jakajalla olisi vaikka 100 kaveria ja kavereilla taas 100 kaveria, jotka todella lähtevät villitykseen mukaan, niin voidaan sanoa, että se leviää nopeammin kuin kulovalkea miljoonille ja taas miljoonille käyttäjille.

Mutta jos ajatellaan, että kampaamo sijaitsee vaikkapa Helsingissä, niin pääkaupunkiseudulla on vain tietty määrä potentiaalisia asiakkaita. Voisin ajatella, että lähtisin kampaajalle pidemmänkin matkan takaa, jos tietystä kampaajasta olisi juttua vaikkapa Helsingin Sanomissa, mutta tuotepaketin arvonta ei kuitenkaan vakuuttaisi minua kampaamon kampaajien pätevyydestä ja kyvykkyydestä. Tai voisin kuvitella meneväni Haaviston puolison Antonion tuoliin, vaikkei mulla olekaan pienintäkään käsitystä hänen taidoistaan. Menisin, koska hän on saanut Pekan puolisona paljon huomiota ja olisi vielä ilo silmällekin.

Ei ajatus silti kokonaan läpimätä ole: kampaamon nimi voi hyvinkin piirtyä alueen ihmisten alitajuntaan. Ja mikäli joku heistä on vailla hovikampaajaansa, niin tokihan sitä kannattaa käydä kokeilemassa, löytyisikö hän juuri kyseisestä kampaamosta.

6 kommenttia:

  1. Tämä viimeinen(?) kirjain olikin kiva. Eihän tämä blogi VAAN lopu nyt..eihän.. Mutta tuosta c-kasetista tuli mieleen, että täytyy kaivaa omat, ne muutamat c-kasetit jostain laatikon uumenista, mitä olen säästänyt muistona. Tiedä vaikka esittelisi niitä omassa blogissa.. :) Go Neo Go! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiku nythän ne bileet vasta alkaakin, kun voi höllätä omien sääntöjensä kanssa. :)

      Siis edelleen vähintään kolme kirjoitusta per viikko, mutta enää ei ole paineita siitä, että jokaisella kirjaimella on oltava edes yksi kirjoitus.

      Poista
  2. Silloin kun mä olin pieni, niin c-kasetit ei edes olleet mitään c-kasetteja vaan ihan vaan kasetteja. (No toki ne oli c-kasetteja, mutta ei sitä ceetä kukaan siihen eteen lisännyt). Nykyisin pitää sanoa c-kasetti, että nuoriso tajuaa edes hämärästi mistä puhutaan.

    Noista Facebookin "jaa ja tykkää" -arvonnoista en edes rupea, kun vihaan niitä niin sydämeni kyllyydestä... Voisin ruveta terroristiksi, joka ilmiantaisi jokaisen noista arvonnoista Facebookille sen sääntöjen vastaisena toimintana. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas kummaa, mäkään en muista kutsuneeni niitä c-kaseteiksi aikanaan.

      Tulihan sieltä sitten joku syy, miksi koko idea on läpimätä. Mutta kyllä mä enemmän inhoan niitä tietojenkalastelu arvontoja kuin näitä harmittomia pienen kampaamon tuotepakettiarvontoja. Toistaiseksi niitä on ollut ihan kohtuudella liikkeellä. Mutta jos karkaa käsistä, niin liittoudutaan yhdessä niitä vastaan. :D

      Poista
  3. Mulla oli Disneyn(?) satukirjakasetteja, joissa lukija kasetilla puhui tarinaa. Kun sivu tuli päätökseen, kuului PLING, sivun sai kääntää.
    Musiikkiostokset tehtiin sillä ajattelumallilla, että jos osti lp-levyn, sen pystyi kopioimaan kasetille. Lp-levy maksoi useimmiten yli sata markkaa, kasetin maksaessa 60-80 markkaa joten täytyi harkita tarkkaan. Those were the days...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, mun lemppari oli Viidakkokirja. Ei se satu enää jaksanut viehättää pidemmän päälle kokonaan, mutta se Baloon laulu oli mun suuri lemppari.

      "onhan tää karhun elämää, saa päivät mettä kämmentää, voi turhat huolet, murheet unohtaa." http://www.youtube.com/watch?v=pfusPKJ_suE

      Muistan myös ajan, kun pyörin valitsemassa huolella sitä älppäriä, johon lahjarahani tms. sijoittaisin. :D

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...