lauantai 30. kesäkuuta 2012

R niin kuin rauhoittumisaika

Kolme yötä jouluun on tai ainakin siihen aiemmin mainittuun moraaliseen voittajuuteen. Uskallan jo henkäistä syvään. Näillä viimeisillä metreillä ei enää voi tulla niin suurta kiusausta, että tavoite jäisi saavuttamatta. Maaliviivahan näkyy jo.

Ajatuksella kaiken taustalla ei ole merkitystä oikeasti kenellekään muulle kuin itselleni. Ainakaan periaatteessa ei pitäisi olla. Kohta mä voin puhtain sydämin ja mielin sanoa, että mulla ei kertaakaan ollut rinnakkaissuhteita avioliittoni aikana. Ei kihlattuna olon aikana. Ei seurusteluaikana. Ei edes harkinta-ajan aikana. Eikä edes kostoksi. Mitä se olisi hyödyttänyt. Itseäni mä olisin sillä eniten satuttanut.

Käytännössä tällä ratkaisulla on ollut merkitystä yllättävän monellekin. Heidän mielestään olen ollut heittämässä koko elämääni hukkaan, kun en ole suostunut tapaamaan ketään harkinta-ajankaan aikana. Mun mielestä puoli vuotta ei ole koko elämä. Päin vastoin mä koen, että se on ollut rakkaudellinen teko mua itseäni kohtaan. Olen antanut itselleni aikaa olla ja hengittää. Niin ja vahvistaa uskoani siihen, että kaikki keinot tuli jo kokeiltua. Jäljellä on enää tämä vaihtoehto.

Toivoisin, että voisin tanssahdella riemusta, kun mun itselleni asettama rauhoittumisaika on päättymässä. Ja toisaalta, niinhän mä teenkin. Tiistaista alkaen mä olen täysin vapaa. Mutta ihan hiukan mieltä kaivertaa se, että siitähän nämä tietyt ihmiset vasta riemastuvatkin. Mun on ehkä keksittävä tilalle joku tekosyy, miksi ei nyt vieläkään huvita tapailla ketään vain siksi, että se on mahdollista.

Tosin mä tiedän, että matkalla on ollut mukana myös monia sellaisia, jotka ovat kannustaneet mua pitämään kiinni periaatteestani. Ehkä samat ihmiset jaksaa sittenkin vielä tukea mun ratkaisuja. Niistä muista en sitten jaksa edes välittää. Ainakaan kovin paljoa. Vaikka välillä tympiikin.

8 kommenttia:

  1. Onnitteluni, ihan vilpittömät!!! Wau!

    VastaaPoista
  2. Hitsi, mie komppaan ihan kybällä sun asennetta! Omat periaatteeni ovat täysin samat, olen tehnyt itselleni hyvän teon, kun en alkanut suhteeseen toisen kanssa (avio)miehen seikkailujen aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensisijaisesti hyvä teko itselle. Toissijaisesti hyvä teko sille mahdolliselle toiselle. Kolmanneksi paras kosto ikinä ;D

      Poista
    2. Hyvä asenne sinulla, Neo. Kosto on suloinen :) varsinkin, kun siinä ei kukaan oikeasti vahingoitu. Enemmän vahinkoa siinä olisi tullut, jos rupeaisi suhteilemaan ennen kuin on henkisesti siihen valmis.

      Poista
    3. Kiitos Celia.

      Kosto tosiaan tuottaa hyvää mieltä itselle toista satuttamatta. Erityisesti kun takavuosien Neo olisi toiminut aika lailla toisin. Ei siksi, että on tullut petetyksi vaan siksi, että kerta aina epäillään, niin ei ole mitään syytä olla luottamuksen arvoinenkaan.

      Vaan nythän ei tarvitse enää tätäkään vatvoa, kun mulla ei ole enää mitään periaatteellisia esteitä suhteilla. Eri asia onkin sitten se, että haluanko suhteilla.

      Poista
  3. Olen niin samoilla linjoilla!

    En ymmärrä, miksi ihminen olisi jotenkin vajaa ihan itsenään. Miksi ihan parhaita fiiliksiä ei voisi saada siitä, että viihtyy itsekseen ja haluaa antaa itselleen ihan omaa aikaa? Minä en muusta haaveilekaan!! Jos en joskus olisikaan enää naimisissa, niin ainakin nykyisellään tuntuu, että todella kevyt tapailu olisi se, mihin pisimmillään menisin seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen. Tai ehkä ohikiitävän hetken silmäpeli jonkun tuntemattoman vastaantulijan kanssa riittäisi sekin.

    Ohhoh, herättipä tämä tunteita. Tarpeeni olla itsekseen ei ole hävinnyt minnekään avioliiton tai lasten myötä. Todellakaan. Voisinkin kirjoittaa tästä lähiaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ymmärrä, mutta joskus enemmistön vahva mielipide laittaa miettimään, että olenko jotenkin erityisen outo, kun viihdyn itsekseni enkä tunne suurta halua tapailla ketään. Olen tullut siihen tulokseen, että jos olen outo, niin en välitä. Menen treffeille sitten jos/kun sattuu kohdalle sellainen tyyppi, jonka kanssa oikeasti huvittaa viettää aikaa.

      Parisuhde ja pienet lapset jotenkin korostaa tunnetta siitä, että koskaan ei ole tarpeeksi omaa aikaa. Varsinkin, jos muutenkin on sen tyyppinen ihminen, että kaipaa omaa tilaa ja rauhaa. Onneksi meidän neiti alkaa olla jo niin iso, että enemmänkin äitinä sitä välillä jopa kaipaa, että vietettäisiin aikaa yhdessä.

      Minustakin tämä olisi hyvä aihe palata asiaan omassa blogissasi.

      Poista

Jotain sanottavaa asiasta tai asian vierestä? Sano se nyt tai myöhemmin, mutta älä vaikene iäksi.

Kaikki kommentit päätyvät ensin sähköpostiini hyväksyttäviksi. Valtaosa kommenteista myös hyväksytään, koska tykkään kommentaattoreistani - sekä vakituisemmista että satunnaisista. :)

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...