V niin kuin viimeistä viedään

Viimeistä viedään ja silloinhan kuuluu katsella haikeana menneeseen. Tai en ehkä ihan niin haikeana, koska nyt on hyvä ja tulevasta en tiedä, vaikka toiveita asioiden kehittymisestä tiettyyn suuntaan olisikin. Menneen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja silti ei kai oikein mitään suurta ja uutta.

Tammikuu

• Vuosi alkoi ensimmäisen avioerohakemuksen jättämisellä. Ero ei tullut tai sen ei olisi pitänyt tulla kummallekaan mitenkään puun takaa, koska liitolle oli annettu tekohengitystä jo pitkään. Eikä meillä ollut edes samaa osoitetta enää, joten paperin kiikuttaminen käräjäoikeuteen oli oikeastaan aika luonnollinen seuraus kaikesta. Parisuhdeterapiatkin oli käytynä ja sen päättymisestäkin oli jo yli vuosi. Ei se siis liittoa pelastanut, mutta antoi ainakin itselle paljon ajattelemisen aihetta ja eväitä tulevaan.
• Aloitin myös opintovapaani vuoden vaihteessa. Syksyinen työ-opiskelukombo vähine unineen, migreeneineen ja kohonneine verenpaineineen jäi historiaan. Onneksi on Koulutusrahasto ja aikuiskoulutustuki. Muuten olisin joutunut valitsemaan toisin.
• Aakkostarinat saivat myös alkunsa. Vanha blogi jäi aluksi elämään ja odottamaan paluutani, mutta melko nopeasti ymmärsin, että paluuta vanhaan ei ole senkään osalta. Nykyään ne kirjoitukset ovat lukkojen takana, mutta tallessa.

Helmikuu

• Vanha ystäväni Herra Fibro aktivoitui muistuttamaan minua itsestään. Lääkäri taisi aikanaan olla oikeassa siinä, että hänellä on sekä hyviä että huonoja uutisia. Huonoina uutisina hän piti sitä, että en koskaan tulisi paranemaan. Pidän sen mielessä, mutta vuosien myötä olen huomannut, että kaveri saa niskalenkin vain silloin, jos ilmassa olisi masennuksen aineksia. Näin ollen sellaiset täytyy pitää poissa keinolla millä hyvänsä. Minulla toimii lepo ja liikunta. Olen siis onnekas, kun edes pystyn liikkumaan.

Maaliskuu

• Mies oli tavannut jonkun ihanan ja halusi päättää harkinta-aikamme just nyt heti. Minua ei haitannut, etenkään kun olin päättänyt olevani moraalinen voittaja. Tämä tapaaminen oli kuitenkin merkittävä, koska silloin sanottiin ääneen se, mitä oli jo vuosia yritetty välttää sanomasta.
• Tyhjensin kuukauden aikana viiniarkkuni sisällön.
• Tutustuin yhteen elämäni tärkeimmistä.

Huhtikuu

• Asetin itseni alttiiksi hiustenpidennyskoukkuuntumiselle. Oli hetki jolloin oli kaksi vaihtoehtoa: leikata epäsiisti ylikasvanut pehko pois tai auttaa kasvatusprojektia laittamalla pidennys. Valitsin jälkimmäisen.
• Kävin myös ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kampaajalla värjäyttämässä hiukseni. Vaikka työkaverini ovat myös kampaajia, niin heitähän ei lasketa oikeiksi kampaajiksi, koska huomioivat liikaa ammattini.
• Tietokoneen kovalevy sanoi sopimuksensa irti keskellä kiireisintä deadline sumaa.

Toukokuu

• Jotenkin mitäänsanomaton kuukausi. Olen ilmeisesti joutunut keskittymään pelkästään opintoihin ja paikkaamaan urakalla kovalevyn hajoamisen aiheuttamaa aikataulutusongelmaa.

Kesäkuu

• Myin melkein tyttäreni mallimaailmalle, koska tyttö halusi. Onneksi tuli järkiinsä.
• Aloin miettiä uutta vapaata identiteettiäni ja mahdollista sukunimeni muuttamista. Päädyin valitsemaan äitini tyttönimen, vaikka se olikin kaikkein kallein vaihtoehto.

Heinäkuu

• Vihdoinkin avioeronhakemus numero 2. Käräjäoikeuden kansliassa istui nuiva täti, joka katsoi aiheelliseksi arvostella sitä, että kiikutin hakemuksen sinne heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä tunti kanslian avautumisen jälkeen. En tiennyt, että siinä pitää vielä esittää vähemmän innokasta, kun päätös on jo tehty kauan sitten. Töissä tarjoiltiin tytöille avioerokakkua. Nam. Viisi vuotta eikä suotta. Opin liitosta sen, että ihmiset, jotka tuovat esiin itsestäni sellaiset piirteet, joita vihaan ylikaiken itsessäni, täytyy pitää riittävän etäällä.

Elokuu

• Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni miesgynellä eikä se ollutkaan niin kauheaa kuin luulin. Nyt voin jo myöntää, että tämä gyne on ja pysyy, vaikka sillä väärät vehkeet jalkojen välissä onkin.
• Maistraatista tuli tieto, että nimilautakunta vai mikä se nyt lie, on päättänyt nimilain sen ja sen pykälän perusteella, että saamme alkaa käyttää tyttäreni kanssa äitini tyttönimeä.
• Päätin ottaa maksetun miehen (personal trainer) vielä hetkiseksi. 

Syyskuu

• Tyttäreni siittänyt mies kuoli itsehankittujen sairauksiensa väsyttämänä.
• Luottohenkilökohtainen reenaajani ilmoitti saaneensa uuden työpaikan, ja laittoi valitsemaan työnsä jatkajan. Suoritimme arvonnan ilman virallista valvojaa. Koin, että arpaonni ei suosinut, koska kohdalleni osui se maineeltaan kaikkein natsein.

Lokakuu

• Tyttäreni siittänyt mies haudattiin. Surullista, mutta aloitti täysin uuden aikakauden. Meillä on monia uusia sukulaisia, jotka pitävät ja joihin pidetään säännöllisesti yhteyttä. Tyttäreni on saanut vihdoin tutustua myös sen puolen ukkiin, mummiin, tätiinsä ja serkkuihinsa.
• Olin päättänyt haluta työharjoitteluun yritykseen, jonka käänteitä olin jo seurannut jonkun aikaa. Hakeuduin pomon juttusille ja tammikuussa se sitten alkaa. Jee!

Marraskuu

• Sain tietää, että musta on tulossa mummo ja osallistua ensimmäiseen äitiysneuvola käyntiinkin.
• Päätin pitää natsin vielä jonkin aikaa, vaikka en vieläkään ollut oikein sinut rääkkääjän vaihtumisen kanssa. Ehkä juuri siksi halusin antaa mahdollisuuden. Ja koska tiesin, että suurin ongelma oli omien korvieni välissä. 

Joulukuu

• Blogipikkujoulut Tampereella. Läsnä olivat Artio, Celia, Kukkis (ja Kukkiksen nuori mies), Ohari ja Tiina. Meillä oli ruokaa, juomaa ja kivaa. Tuntui kuin oltaisiin tunnettu aina, vaikka ensimmäistä kertaa kasvokkain kohdattiinkin. Ja tämän sanomiseen multa meni kokonainen kuukausi, mutta kiitos kaikille mukana olijoille kivasta illasta. Pakko ottaa uusiksi.
• Älkää kertoko rainerille, mutta mun arpaonni ei ollut sittenkään niin huono kuin miltä jonkun viikon vaikutti. Se tietää mitä se tekee. Ja mikä hölmöintä, meillä taitaa vihdoin olla yhteisiä tavoitteita, kuten se rantakunto 2013.
• Näin meidän uuden pikkuisen ultrassa. Lääkärin mukaan se muuttaa masuasukista maailmaan heinäkuussa.

Ei taida olla tarvetta toivoa parempaa uutta vuotta. Elämä on hyvää näinkin. Kiitos kuluneesta vuodesta lukijoille, ottakaa uusi vuosi vastaan ilolla ja turvallisesti. Nauruntäyteistä ja mukavaa uutta vuotta kaikille.

A niin kuin anna hyvän kiertää

Tiina paiskasi Hyvän mielen -haasteella. Tehtävänanto meni sanatarkasti näin:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle.

Niin ja sitten Tiina vei jo kaikki hyvät, mutta uhallakin saatan listata ainakin jonkun sellaisen asian, jotka hän jo nosti framille. Asiaan siis.

• Sali. Se on henkireikä. Sieltä kotiutuu joka kerta aivan uusi ihminen, joka on ladattu uudella energialla ja elämänilolla. Siellä ei koskaan edes tapaa ryppyotsaisia ihmisiä vaan kaikilla on hymy herkässä. Lisäksi olen huomannut sellaisen pienen asian, että ne vanhan (hyvän) ajan ritarit käy siellä myös. Vanhan (hyvän) ajan ritarit osasivat esimerkiksi avata oven naiselle. En mä sillä, ettenkö saisi sitä ihan itsekin auki, mutta tulen silti joka kerta hyvälle mielelle, kun joku itsestään huolta pitävä, huomaavainen ja hymyileväinen herraihminen jää pitelemään ovea auki ja odottelee, kunnes saan otettua keijun kevyet askeleet ovelle asti. Se mua joskus itseäni huvittaa, että kun joku herraihmisistä jää odottelemaan ovelle tuntematonta samaan paikkaan menijää, niin miksi ihmeessä pitää ottaa juoksuaskelia ehtiäkseen nopeammin siitä ovesta? Kai se nyt on varautunut tönöttämään siinä ovella valloittavan hymynsä kanssa, kunnes löntystelen stressaantunein norsun askelin avatusta ovesta, vaikka matkaan menisi varttikin? 
• Hymy. Edellisessä hymy tuli mainittua, mutta on pakko täsmentää, että ei sen hymyn tarvitse olla mieheltä. Kaikki hymyt käy nostamaan hyvän mielen, mutta yksi ylitse muiden on kassajonoissa hymyilevät ja flirttailevat vauvat. Niitä ei voi vastustaa.

• Oma aika. Kaikki yksin vietetty aikakaan ei ole omaa aikaa, koska aikuisilla on tylsiä velvoitteita, jotka pitää hoitaa. Omalla ajalla tarkoitan siis sellaista aikaa, jolloin on ihan yksin, puhelin ei soi tai ainakin on äänettömällä ja saa valita ihan itse, miten aikansa käyttää. Joskus sen tahtoo käyttää päikkäreihin, joskus kirjojen lukemiseen, joskus piirtämiseen, joskus blogin kirjoittamiseen, joskus itsensä hemmotteluhoitamiseen ja joskus vaan tuijottamalla haaveillen kaukaisuuteen.
• Lapsuuden leikit, joita voi leikkiä edelleen ainakin salaa. Aika ei ole koskaan kulunut nopeammin kuin ilmapallon kanssa leikkiessä. Hui, mitä pahaa sitä voikaan tapahtua, jos ilmapallo pääsikin koskettamaan maata? 

• Kissat. Himot ne on hiirelläkin sanotaan. No eikun. Mun onnekseni meidän kissat ovat kovin hellyydenkipeää ja seurallista sorttia. Kun ei ole tarjolla muita halauksia, hipsutuksia ja hellyyksiä, niin aina voi heittäytyä selälleen ja ottaa kissan kainaloon kehräämään. Sitten kun kissat vihdoin saan annettua hyvään kotiin, niin jään kaipaamaan ehkä eniten pehmeää karvaa paljasta käsivartta vasten. (Hengenahdistusta en jää kaipaamaan.)
• Viattomat jäynät. Kaikki pienet kiusat, joista ei oikeasti ole harmia kenellekään. Oikeasti ihan yksinkertaisia juttuja: tavaroiden piilotusta, perättömien tarinoiden keksimistä jne. Kunhan muistaa paljastaa totuuden, niin kukaan tuskin vahingoittuu. Tosin niitä voi tehdä vain ihmisille, joiden tietää kestävän jekutusta. Tosikoille ei kannata, ne vaan pahoittaa mielensä eikä sitten kellään ole kivaa.

• Ystävät. Tarviiko tätä sen ihmeemmin perustella? Osa-aika erakoillekin on tärkeää, että on ystäviä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Niin, ja tämä koskee myös teitä, jotka kuljette rinnalla blogin kautta ja elätte mukana. Kiitos ihan jokaiselle.
• Teiniäitiys & varhaismummous. Vaikka lapset (toisten, ei koske kassajonojen vauvoja) ei saakaan mua kiljumaan riemusta, niin on ollut hienoa saada seurata ultrakuvan muutaman millin mittaisen rääpäleen kasvua ja kehitystä nuoreksi naiseksi ja kasvaa itse siinä sivussa (ei koske painonnousua). En koe uhranneeni mitään, vaan olen saanut ihan normaalin elämän, jossa tosin mentiin perse edellä puuhun. Toiset hankkii ensin koulutuksen, työn ja uran ja sitten vasta lapset. Minä ajattelin alkaa taas elää omaa elämääni, johon tosin jatkossakin kuuluu työ ja uudet haasteet. En oikein malttaisi odottaa pulkkailua pienen tulokkaan kanssa.

• Onnistumiset. Kun mittanauha näyttää pienempää lukemaa. Kun rautaa nousee enemmän. Kun jaksaa kauemmin hengästymättä. Kun saa hyvän arvosanan. Kun piparit ei kärähdä uuniin. Kun ei-viherpeukalo herättää melkein kuolleen kasvin henkiin. Kun ihan mitä vaan, jonka halusi onnistuvan onnistuu.
• Päikkärit. Päikkäreitä ei voita mikään. Silloin näkee kaikkein parhaimmat unetkin. Tai ehkä ne vaan muistaa paremmin, kun päikkäreiden pituus ei ole kuitenkaan yöunien veroinen. Sanovat, että pitää herätä puolen tunnin sisällä unennäöstä, jotta unen voi muistaa.

Ja sitten pitäisikin laittaa haastetta eteenpäin. Olen nähnyt näitä hyvän mielen listauksia niin paljon, että en enää tiedä, kuka on tämän jo tehnyt ja kuka ei. Jos osuu kohdalle uudestaan, niin ei tietenkään tarvitse listata mitään uudelleen, ellei välttämättä halua. Mutta olisin kovin iloinen, jos saisin vaikkapa linkin siihen alkuperäiseen postaukseen. 

Joo, joo, haastan haastan. Oletteko valmiina?

Kimmeli

Marjaana

Partapappa

Vintti

Lahna Kissa

Jos jostakusta tuntuu siltä, että haluaa ehdottomasti osallistua, vaikkei tullutkaan mainituksi, niin feel free ja vie haaste mukanasi.

T niin kuin telakka

Kuinkas tämänkin nyt nätisti sanoisi? En ehkä pysty lupaamaan tulevasta mitään, joten olette varoitetut.

Tiedättehän, että en ole aamuihmisiä. Silti olen jossain elämäni vaiheessa herännyt neljältä ja pakottanut itseni aamuvarhaisella Turun telakalle. Tänä aamuna, kun avasin internetin ihmeellisen maailman, niin mitäpä rähmäiset silmäni muuta näkivätkään ensimmäiseksi kuin seuraavanlaisen otsikon:

Luksuslaivatilaus lipesi Turun telakalta

Niin vittu! Oliko ihan pakko? Siis olla myöntämättä telakan pyytämää 50 miljoonan lainaa ja teurastaa siinä sivussa suomalainen telakkateollisuus.

Joo joo. Kuulin kyllä, että emoyhtiö on maksuvaikeuksissa ja se yleensä tarkoittaa sitä, ettei lainattuja rahoja tulla saamaan takaisin. Se vaan, että onhan sitä rahaa luvattu muillekin maksukyvyttömille. En näe mitään logiikkaa siinäkään, että myönnetään tilalle euromääräisesti pienempi innovaatiotuki, kun sitä ei sitten tarvitse maksaa takaisin. Eipähän ole niillekään tukiaisille sitten mitään käyttöä, mutta kiitos vaan hyvän tahdon eleestä - siis ei mistään. Mitäpä me Suomessa ja Turussa oltaisiinkaan tehty noin 12 000 henkilötyövuodella. Ei niin yhtään mitään.

despair.com

A niin kuin alaston totuus

Partapappa peräänkuuluttaa alastonta totuutta, taas. Tällä kertaa kuulemma riittää oikein hyvin pelkkä kasvokuva. Viimeksi peräänkuulutus tuotti alastomia periä toistensa perään eikä enää tiennyt mihin blogistaniassa uskaltaa silmänsä suunnata, jos haluaa viettää perättömän päivän. Mä komppaan tällä kertaa pappaa, koska minustakin olisi kiva nähdä kenen juttuja oikein lueskelen ja kenen kanssa höpöttelen. Kasvokuvia kehiin, jookos?

Koska oma kasvokuvani on möllöttänyt profiilikuvan paikalla jo hyvän aikaa, niin enpä nyt ole toista sellaista julkistamassa. Alaston totuushan lähti liikkeelle jostain akkain hömpötyksestä, että pitää julkaista meikitön kuva. Se on sen verran paljon vaadittu, etten pysty. Siis ihan siitäkin syystä, että meikitön hetki olisi aamulla eikä kukaan varmasti uskalla tulla lähellekään saati ottaa valokuvia musta silloin. Toinen meikitön hetki on joskus niin myöhään, ettei kukaan enää valvo kanssani kuvatakseen täysin meikitöntä Neoa.

Urbaanisanakirja määrittelee alastoman totuuden peittelemättömäksi ja kaunistelemattomaksi todelliseksi tilaksi. Sanonta muka tulee siitä, että vaatteilla esimerkiksi vartalonsa voi esittää paremmassa valossa kuin se todellisuudessa on. Mun mielestä rajansa on vaatteiden valehtelukyvylläkin. Kaksi kuukautta sitten hankitut housut on mulla nykyään kotihousuina, koska eivät kiristä eikä purista mistään - tosin eivät kyllä oikein pysy ylhäälläkään. Mutta ainakaan ei ole perä edukseen ennen kesää muutenkaan, joten alaston totuus se on tämäkin. Nih!

Tässä kohtaa lienee parasta vaihtaa vaatteet ja lähteä alennusmyynteihin ennen kuin katumus iskee. Tiedän, että mulla tulee tästä kuvasta vielä aivan yhtä alaston olo kuin aikanaan esitellystä työpaidastakin. Tosin sen teksti oli kammottava ja lisäsi tuskaa. Se oli suoranaista henkistä väkivaltaa. Siinä paidassa on kuin Jesse Kaikurannan kammottavassa radiosoitossa, jossa hän laulaa jotenkin niin, että "tule ostamaan, mä myynnissä oon". Puistatus.

H niin kuin hänen korkeutensa

Hänen Korkeutensa suvaitsi saapua maailmaan tällä päivämäärällä

17 vuotta sitten lähes 1,5 viikkoa yliaikaisena.

Meniköhän kasvatuksessa sittenkin jotain pieleen,

kun ei tuo nyt kovin vaatimattomalta vaikuta?

Kaunis se on silti. Äidin mielestä.

Jos voin antaa yhden neuvon, niin lisääntyessä pidä huoli,

ettet joudu viettämään joulua sairaalassa.

Sairaalan jouluruokaa ei varsinaisesti voi kehua kulinaristiseksi elämykseksi.

L niin kuin liian suuri pala kakkua

Mä en vaan selviä tästä.

Aloitin eilen innoissani lukemaan Outi Nyytäjän Menestys ja moraali teosta. Nyt vähän jo toivon, että se maailmanloppu tulee ennen kuin saan luettua sen loppuun ja olen vasta sivulla 13. Mieluummin lukisin yltiöpositiivista elämäntaito-opasta kuin kaikkien köyhien joukkolyttäämiseen perustuvaa opusta. Sekä rivit että rivien välit huutaa mulle kovaan ääneen, että koska et sattunut syntymään yläluokkaan, niin mitäpä jos saman tien heittäytyisit sohvalle syljeskelemään kattoon. Se on ainoa, mihin koskaan tulet yltämään.

Meitä ihmisiä riivaa Nyytäjän mukaan ikuinen menestyskokemuksen kaipuu. Sen väitteen pystyn allekirjoittamaan. Menestyskokemukset tuovat elämään sisältöä, pienetkin onnistumiset nostavat itsetuntoa ja tyrkkivät lempeällä tavalla eteenpäin. Ne tarjoilevat oman identiteetin rakennusaineksia. On surullista, jos on ehtinyt 70 vuoden kunnioitettavaan ikään ja kaipaa edelleen jotain suurta ulkoapäin tulevaa kiitosta töistään ja saavutuksistaan. Miksi mikään ei riitä? Eikö ole tärkeintä, että on omissa ympyröissään arvostettu saavutuksistaan. Mulle tuli vain sellainen olo, että miksi ihmeessä pitää yrittää haukata suurempi kakkupala kerrallaan kuin ikinä pystyy tukehtumatta nielemään.

Yritän kai sanoa, että jos asettaa itse omat tavoitteensa kerralla pilviin, on selvää, että tulee kohtamaan kohtuuttoman paljon epäonnistumisia. Miksi ei voisi hyväksyä sitä, että vain suuri lottovoitto muuttaa elämän marssijärjestyksen kerralla ja kokonaisvaltaisesti? Me muut joudutaan etenemään pienin vauvan askelin ja hyväksymään keskeneräisyytemme. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen omiin vauvan askeliini. Mitä useamman askeleen joutuu ottamaan, sitä onnellisempi voi olla siitä, että on onnistunut ne ottamaan. Teoriassahan koko menestyksen käsite räjähtäisi säpäleiksi, jos kaikki olisivat menestyjiä.

En kiistä, etteikö tekstistä löytyisi myös hyviä ja tärkeitä näkökulmia, koska esimerkiksi akateeminen työttömyys lisääntyy koko ajan ja käytännöllisempiin (lue: matalapalkkaisempiin) töihin emme joko taivu tai meitä ei ylikouluttautumisen vuoksi huolita. Haluan silti säilyttää oman ehkä hiukan ruusunpunaisen kuvitelmani siitä, että me ollaan syntyperästämme riippumatta kaikki samalla viivalla ja se mikä ratkaisee on raudanluja tahto ja realistiset välitavoitteet. Ihan noin niin kuin teoriassakaan en suostu uskomaan, etteikö yksikään johtajista olisi koskaan joutunut lattioita luuttuamaan. Maasta se pienikin ponnistaa.

Jos tästä haluaa hakea jotain hyvää, niin luulen, ettei tämän kirjan luettuani tule ongelmaa esseen kirjoittamisesta tai ainakaan siitä, että en saa siitä riittävän pitkää. 

M niin kuin maailmanloppu

Kävin apteekissa. Ostin huulirasvaa, kun en muuta keksinyt. Shokkitarjouksena kaksi Acon huulirasvaa apauttiarallaa neljällä eurolla. Normaalisti ehkä maksavat yhdessä 4,20 tai jotain. Mutta säästin! (Mikä siinä on, että mistään kaupasta ei kehtaa poistua tyhjin käsin, jos sinne on sisään mennyt?)

Kotona huomasin, että vatsaan sattuu vieläkin eikä lääkekaapista edelleenkään löydy Buranaa. Auts! Myös lempipesuneste unohtui ostaa. Saisiko jostain ostaa vähemmän lahon pään? Tämä alkaa olla jo huolestuttavaa jopa multa. Tosin, jos se maailmanloppu huomenna tulisi, niin ei tarvitsisi päätään edes tällaisilla maallisilla asioilla vaivata.

Harmi vaan, että Uudesta Seelannista lähettivät joitain tunteja sitten terveisiä, että joko ovat kuolleita tietämättään tai sitten yhä hengissä. Maailmanloppu on peruttu. Tai oikeastaan sitä ei ole peruttu, vaan se on ehkä yksi eniten tahallaan tai tahattomasti väärinymmärretyimmistä tapahtumista ever. Ja jos joku rakensi oikeasti bunkkerin, niin tuliko koskaan mieleen, että maailmanloppu koskee myös bunkkereita? Mutta varmasti kiva kokemus se rakennusprojekti.

Sitä vaan, että mayat on koko ajan ennustaneet uuden aikakauden alkamisesta, johon toki liittyy vanhan aikakauden päättyminen, mutta ei varsinaisesti sanoneet, että maailma sanoo poks. Äkkiseltään vaikuttaisi siltä, että ihmiset ei vaan tajua haastetta. Sen verran suuri vitsi tästä on tullut.

Kerta muutkin pääsee kertoilemaan keskusteluista lastensa kanssa, niin tämä on pakko jakaa myös teidän kanssa:

- Myin mun vihkisormuksen.

- Tiedän. Luin sun blogista.

- Ai, no ei puhuta sitten siitä.

Kohta se tulee ja vaatii toisen huulirasvan omakseen.

A niin kuin askeleita

Taisi vähän karata mopo käsistä. Lomailu ei todellakaan ole erityisen edullista nettikauppojen aikaan. Mutta kun mähän tarvitsin uusia treenikenkiäkin moneen eri menoon. Tällä kertaa tosin piti ostaa vaan kahdet: juoksuun ja kävelyyn. Kyselijöille tiedoksi, että ne maksoi vaan 20 euroa parilta  - tai ainakin melkein. Saanhan mä nyt vaihtaa vihkisormukseni lenkkareihin, jos haluan. Ehkä loput laitan johonkin muuhun hyvään tarkoitukseen.

Nämä Reebokin Traintonet meiltä jo löytyikin kotoa entuudestaan. Ovat olleet lainassa tyttärellä, kun äiti ei osannut arvostaa kiikkerää treeniä ennen kuin... No, ennen kuin se kiipesi omatoimisesti vaa'alle, ja totesi kuolevansa ristillä parin päivän päästä, ellei tee asialle jotakin nopeasti. Kaikki keinot on sallittuja sodassa, rakkaudessa ja henkilökohtaisen piiskurin huijaamisessa. Jos pitää saada nopeasti poltettua kaloreita, niin haluan uskoa, että nämä olivat osa salaista asettani kerta lupaavat tehostettua rasvanpolttoa. Vielä sunnuntaina vaaka näytti 2 kiloa enemmän kuin piti. Eilen raineri oli tyytyväinen ½ kilon painonpudotukseen ja pääsin pelkillä normaaleilla helvetin tuskilla. Mutta ehkä jatkossa vaan yritän pysytellä kurinalaisella tiellä, koska en varsinaisesti voi sanoa nauttineeni tilanteen hätäisestä korjaamisesta tehorääkillä.

Nämä piti saada vaan siksi, että ne on kerrankin jotain muuta kuin mustat. Pinkki tai muut sähäkät värit ei ole erityisesti mun suosiossa, mutta onhan se energinen pieni lisä. Kuka sitä sitten katselee oikeasti onkin eri juttu. Mutta ainakin sillä hetkellä, kun ne laittaa jalkaansa voi hymyillä pienelle pinkille.

Koska on Traintonet, niin pitää olla myös Easytonet kävelyyn. Ehdoton hankinta, koska keskustelupalstalla joku halusi tietää ihmisten mielipiteitä juurikin easytone kävelykengistä. Eräs nainen vastasi, että joku mies oli tullut sanomaan hänelle lenkillä, että hänellä on niin kaunis hymy ja silmät, että ei mitään rajaa. Odotan innolla ensimmäistä kävelylenkkiäni. ;)

Ilokseni sain myös ilmoituksen, että joululukemiseni ehtii kuin ehtiikin jouluksi kotiin. Osa jää joulun jälkeiseen aikaan, mutta enköhän mä kahdella kirjalla kuitenkin pärjää pyhien yli. Tulossa on Brändikästä ja Menestystä ja moraalia. Ihan kevyttä lukemista siis. Vaan kun aion hyötyäkin niiden lukemisesta. Kirjoittamalla niistä myös esseen saan raapaistua yhden opintopisteen ja olen taas askelen lähempänä tavoitettani.

PS. -S-, pitäydyn edelleen valinnassani. :)

R niin kuin rikas rakas

Palstoilta löytyy aika ajoin naisia, jotka haluaisivat tietää, mistä tunnistaa rikkaan miehen. Viimeisin tiesi aloituksessaan kertoa, että usean maan kielitaito olisi se juttu. Kaikenlaisia muitakin tunnisteita tuli mainituksi, kuten kallis auto, luksuskoti, merkkivaatteet, rannekello ja harrastukset. Kummallisia stereotypioita ihmiset mielessään luo. Ei sillä, ettenkö itse syyllistyisi samaan, koska stereotypioiden kautta meillä ihmisillä vaan on tapana hahmottaa ympäröivää maailmaa.

Mulla on vahva epäilys, että kallis auto ja luksuskoti voivat toki olla merkki varakkuudesta, mutta yhtä hyvin siitä, että velkaa riittää lopuksi elämää. Merkkivaatteita voi käyttää kuka hyvänsä. Rannekello, ellei nyt satu olemaan Rolex, löytyy melkein jokaisen miehen ranteesta, vaikka minä naisena olen jo kauan sitten siirtynyt käyttämään puhelimen kelloa. Harrastuksista golfia pidetään usein varakkuuden merkkinä, mutta voin vannoa ja vakuuttaa, että isäni ei ole millään mittarilla mitattuna rikas ja silti se on yksi hänen harrastuksistaan. Enemmänkin näissä kaikissa on kysymys siitä, että haluaa mahdollisesti näyttää ulospäin olevansa varoissaan, mutta todellisuus on monesti tarua ihmeellisempää. Aina ei välttämättä ole kysymys edes siitä, että haluaa esittää maailmalle olevansa rikas. Tiedän, kun itse kerran makselen irvistellen henkilökohtaisen rääkkääjän laskuja, vaikkei opiskelijalla oikeasti olisi varaa sellaiseen. Mun kohdalla se tarkoittaa pelkästään sitä, että kun vertaa kaksi vuotta sitten otettua valokuvaa ja tänään otettua valokuvaa, niin näen tarkalleen mihin ne rahat on menneet.

Mutta mistäs sen rikkaan rakkaan sitten voi tunnistaa? Ei niin yhtään mistään. Rikkaat ja köyhät erottaa toisistaan vain omaisuuden määrä, jota ei yleensä pysty päällepäin arvioimaan. Jotenkin musta tuntuu, että jos olisin rikas, niin saattaisin olla entistäkin tarkempi sen suhteen, että rinnalla kulkisi ihminen, joka on kiinnostunut ihmisestä eikä rahasta. Jälkimmäisiä kun varmasti riittäisi yllin kyllin. Toisin sanoen pitäisin huolen, että sulautuisin joukkoon. Jaksan silti huvittua siitä, että rikkaus liitetään aina vaan maallisiin ulkoisiin tunnisteisiin, kun suurin osa heistä kulkee tuolla meidän köyhien joukossa niin, ettei kukaan ikinä arvaisi totuutta.

N niin kuin Neo numeroina

Tähän alkuun kuuluisi sanoa, että enhän mää tämmösiin usko, mutta teinpä nyt kuitenkin. Se vaan, että sen lisäksi, että monet jutut osuu kohdalleen jopa tuplasti, niin saatan jopa hiukan uskoa. Eli, kun kerta moni muukin jo (Peppone, Nollavaimo ja -S-) niin täytyihän minunkin.

Rajatieto.orgin numerologihan se näitä tietoja antoi syntymäajan ja nimen perusteella. Jäin miettimään, että mikä nimistä olisi se, jonka se oikeasti haluaa. Kuukkeloimalla löytyy tieto, että ristimänimi olisi se eikä frouvaantumisen tai muun syyn vuoksi muuttunut nimi. Otinpa sitten molemmat ihan vaan arvioidakseni, kumpi sopii paremmin. Oli oikeastaan hämmentävää huomata, että ristimänimi kuvaa oikein hyvin sitä ihmistä, joka aikaisemmin olin ja nykyinen nimi puolestaan on paljon lähempänä tätä hetkeä. Tosin tunnistan nykyisyydessä myös paikoittain vanhaa minää eikä välttämättä aina siinä positiivisessa merkityksessä.

Näyttäisi lisäksi siltä, että karmaansa ei pääse karkuun, vaikka vaihtaisi nimensä kokonaan. Luultavasti se lasketaan syntymäajan perusteella, koska kokeilin sukunimenä myös entistä sukunimeäni. Mä en siis tiedä tästä mitään, kunhan arvailen.

KARMAN LUKU 11

Luku liitetään henkiseen tietoon.

Ilmestyksen, valaistumisen sekä hengellisen ymmärtämyksen luku. Luku vie kohti valoa, kärsimyksen kautta. 11 voidaan supistaa myös kakkoseksi. 1+1=2, jolloin se pitää sisällään myös kakkosen energioita, kuten myös ykkösen. Ajanjaksona tämä luku pitää sisällään yllätyksiä, tien kohti kunniaa ja mainetta. On aika elää hetkessä ja ottaa vastaan tarjotut mahdollisuudet. Tällä ajanjaksolla kaikki on mahdollista, aika on kohtalonomaista sattumineen ja tapahtumineen. Oma panos on vain hypätä virtaan ja antaa sen viedä, muuta ei oikeastaan voi tehdä. Yksitoista ihmiset eivät oikein tiedä ovatko seuraajia vai johtajia, ja usein antavatkin kohtalon kuljettaa heitä vaikeiden ratkaisujen yli, vaikka kuuntelevatkin omaa intuitiotaan, eivät tee kuitenkaan lopullisia ratkaisuja itse. Ammatillisesti yksitoista ihmiset ovat ajautuneet ikäänkuin vahingossa tai sattumalta työhönsä. Mainosala, media, toimittaja, julistaja, uskonnollinen ala, ja parantaja kuuluvat yhdentoista uravalintoihin. Kielteiset puolet: johdateltavuus, päättämättömyys, riskienotto, yltiöpäisyys.

PYRKIMYKSEN LUKU 

Ennen vanhaan 4

Oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden luku.

Nelonen asettaa rajat asioille ja tapahtumille. Tämä luku liitetään arkiseen aherrukseen ja askeettiseen elämään. Nelonen edustaa kovaa työtä sen eteen, mitä tavoittelee. Nelosihminen on luonteeltaan, materialistinen keräilijä, jolle arvot ja rajat on tärkeitä. Vaikka raha on nelosihmiselle tärkeää, hän ei tuhlaa, häntä voidaan pitää jopa pihinä. Ajanjaksona nelonen tuo pysähtyvyyttä ja pidättyvyyttä tilanteisiin. Asiat eivät liiku, vaikka miten paljon niiden eteen tekisi töitä. Tämä on harkinnalle hyvä aika. On aika tarkistaa suunta ja vaihtaa sitä tarvittaessa. Nelosen kielteiset puolet: itsepäisyys, pessimismi sekä pidättyväinen tunteiden ilmaisu.

Uusi uljas Neo 1

Yksi merkitsee kaiken alkua, aloitusta ja aloitteita.

On aika aloittaa alusta, ja lähteä kohti uusia päämääriä. Tietyllä tapaa uudet keinot ja toimintamallit hallitsevat nyt kaikkea toimintaa. Vanhalla ei ole enää merkitystä, se jää taakse. Uhkarohkeus, tienraivaaja, itsenäisyys liitetään ykkösen energioihin. Ykkösihminen on usein älykäs, haasteita rakastava ja selkeää johtaja-ainesta. Ykkösen kielteisiä puolia ovat ylpeys, hallitsevuus, röyhkeys ja itsekeskeisyys.

VAIKUTELMAN LUKU

Ennen vanhaan 1 --> ks. pyrkimyksen luvun uusi uljas Neo

Uusi uljas Neo 7

Henkisyyden, itsetuntemuksen ja analyyttisyyden luku.

Seitsemän on kuin pyhitetty lepopäivä. Ei ole syytä kiirehtiä mihinkään, huolehtia mistään arjen ongelmsita. Asiat edistyvät omalla painollaan. Hitaus ja verkkaisuus luovat oivat puitteet sisäiselle tilinpäätökselle, harkinnalle ja sisäiselle kasvulle. Luvussa on paljon vetäytynyttä energiaa, joka takaa sen, ettei suuremmat sosiaaliset tilanteet ja ylimääräiset kissanristiäiset kiinnosta. Vain ns. oma laumasi ja samanhenkiset ihmiset vetävät puoleensa. Henkiset asiat, meditaatio, jooga ja mystiset kyvyt kiinnostavat ja tämä ajanjakso antaakin sille mahdollisuuden kaikessa tapahtumattomuudessaan. Seiskaihmiset ovat syvällisiä totuuden etsijöitä, älykkäitä ja analyyttisia. Ammatiksi sopii hyvin tutkija, lääkäri, opiskelija. Kielteiset puolet: vetäytyy vastuusta hankalissa tilanteissa, ei kestä vastoinkäymisiä.

MINUUDEN LUKU

Ennen vanhaan 5

Muuttuvan energian, vapauden ja liikkuvuuden luku.

Viitonen on kaikkein levottomin luku. Se laittaa asioita liikkeelle, ensin sisäisen tarpeen kautta, tämän jälkeen ulkoisia muutoksia kohti, kunnes transformaatio on käyty läpi. Viitosihminen pitää rahasta, mutta käyttääkseen sen elämänkokemuksiin, elämyksiin ja seikkailuihin. Viitosihmisen elämä ei saa olla tylsää vaan muutosalaista, seikkailua, etsintää ja jopa äärikokemuksien hankkimista riskejä kaihtamatta. Viitosessa on rohkeutta, snakaruuttakin jopa yltiöpäisesti. Viitosihmisessä on älykkyyttä, monipuolisuutta ja lahjakkuutta eri aloille. Ne joilla ei ole ollenkaan viitosta kartassaan, eivät omaa varmoja mielipiteitä, heillä on muistiongelmia ja ovat epävarmoja. Viisi vetää puoleensa ongelmia, stressitilanteita sekä parisuhdevaikeuksia. Viitosajanjaksona tapahtuu muutoksia lähes jokaisella elämänalueella, muutot, remontit, matkustelut, muutot ulkomaille sekä työpaikan vaihto. Viitosen kielteiset puolet: kärsimättömyys, ärtyvyys ja hermostuneisuus.

Uusi uljas Neo 8

Voiman, sadonkorjuun ja itsehillinnän luku.

Kahdeksan on kaikista voimakkain luku. Numero liitetään karmaan ja sen oppiläksyihin. Luku kuvaa tahtoa ja sen liikkeelle panevaa voimaa, ikuista liikettä, joka on muuttuvaa, ja siihen voi itse vaikuttaa omilla teoillaan ja valinnoillaan. Ajanjaksona se luo tilaisuuden puhdistaa karmaa, mutta myös kohdata sen. Kaikki vanha tulee elämään luodakseen mahdollisuuden tehdä tilinpäätös ja jatkaa eteenpäin oppineena. Kahdeksikko tuo ajanjaksoon myös uudenlaista johtajuutta ja luo uutta suurempaa rakennelmaa tai järjestelmää. Kahdeksikkoihminen on usein oman onnensa seppä, ottaa riskejä oppiakseen niistä joko ihmissuhteissa tai elämässä. Hyvin mustavalkoinen, ja vaativa itselleen ja muille. Hän toimii kriiseissä hyvin. Hänellä on vaativa elämänpolku ja useita uusia alkuja. Vanhemmalla iällä kahdeksikko ihminen saa nauttia vauraasta elämästä. Kahdeksikon ammatteja ovat yrittäjä, johtaja sekä eri alojen ryhmänvetäjä. Kielteiset puolet: joustamattomuus, ankaruus, ehdottomuus, vaikea tunne-elämä.

M niin kuin mittauksia

Nyt, kun mulla on kerrankin loma, niin ollaan sitten lomalla ihan kunnolla. Kirjoittamisestakaan ei tahdo tulla mitään, kun on kaikenlaista pientä kivaa.

Eilen oltiin esimerkiksi ultrassa vakoilemassa meidän uutta tulokasta. Sillä oli iso pää ja pieni sydän, joka löi 171 kertaa minuutissa. Sen kädet näyttivät ihan räpylöiltä, mutta lääkärin mukaan on hyvät mahdollisuudet, että siitä kehittyy ihminen eikä joku vesinokkaeläin. Mä en kestä. Musta on tulossa kovaa vauhtia höperö mummo.

***

Vauvan syke jotenkin ohjasi laskemaan omaa maksimisykettä, joka laskutavasta riippuen olisi jotain 175 ja 185 välillä. Pitäisi varmaan testauttaa se, koska esimerkiksi eilisen treenin keskisyke oli synkassa vauvan kanssa. Se tarkoittaisi, että syketaso olisi ollut 92-97 prosenttia maksimisykkeestä ja olisin vetänyt tunnin treenin maksimitehoalueella. Luulenpa, että väsy ja kuolo olisi tullut hyvinkin lyhyessä ajassa. Ei loppunut happi, ei tullut kipeitä lihaksia tai uupumusta, joten jokin tässä ei nyt kohtaa. Mä nimittäin olisin ihan helpolla pystynyt puhumaan puuskuttamatta, jos juttukaveri olisi ollut saatavilla.

Mä olen vannonut ja vakuuttanut, että vaa'alle en mene kuin käskystä (enkä viime keskiviikkona mennyt edes käskystä), mutta niinpä vain tein sen virheen omatoimisesti sunnuntaina. Siinä ei ollut mitään järkeä, koska reilu viikko lusmuilua ja mässäilyä näkyy väistämättä lukemissa ja sai vetäisemään aika hätäisesti treenikamppeet niskaan jo sunnuntaina. Se on nimittäin niin, että ellen saa korjattua tilannetta yhtään, kohtaan keskiviikkona rainerin vihan, ristiinnaulitsemisen ja helvetin tulet. Helvetin tulet on odotettavissa joka tapauksessa, joten en mä niistä, mutta kaikesta muusta tuskasta voin mielelläni luopua, joten eilisen kontrollin lopputulema oli, että tänään on vielä rutistettava vähän.

***

Aamulla suoritin muitakin punnituksia. Kaivelin eilen kaappeja ja löysin itselleni hyödyttömiä kultaesineitä reilun 10 gramman edestä. Joukossa oli muun muassa tälläinen (kuva), joka muuten luultavasti teki suurimman osan kokonaispainosta. Mikähän se kullan arvo tällä hetkellä on? Voisihan tosta varmaan saada jonkun roposen, vai?

Lähde: Kultajousi

S niin kuin sitä saa mitä tilaa

Pakollinen hakusanoilla itsensä viihdyttäminen suoritettu pitkästä aikaa taas. Usein on pakko antaa hakijoille se, mitä tilaavatkin.

hulluja avioehtosopimuksia

Hulluja avioehtosopimuksia ei ole olemassa. Hullua on ainoastaan jättää avioehtosopimus tekemättä. Tai mistä mä tiedän, vaikka avioehtosopimuksiin kirjattaisiin myös jotain päättömyyksiä. Sen mä kuitenkin tiedän, että mitä tarkemmin asioista on sovittu, sitä vähemmän tarvitsee käyttää aikaa omaisuudesta riitelemiseen. Siis kun kaikkihan ei voi mennä mun kanssa naimisiin enkä mä kaikkien. Mähän en jaksa tapella omaisuudesta, kunhan saan luotsattua itseni ulos täysissä sielun ja ruumiin voimissa, niin muuten vieköön vaikka tuhkatkin pesästä. Köyhänä on muuten helppo huudella...

investointipankkiiri vitsi

No ei niitä täällä ole, enkä nyt puhu investointipankkiireista. Kuka nyt oikeasti edes vitsailisi heistä, koska nehän muuttavat helpolla vaikka kuolleen aasin rahaksi?

Oletteko esimerkiksi koskaan kuulleet tarinaa Chuckista, joka muutti Texasiin ja osti maanviljelijältä sadalla dollarilla aasin. Maanviljelijä lupasi toimittaa aasin Chuckille seuraavana päivänä, mutta joutuikin kertomaan huonoja uutisia, sillä aasi oli yön aikana kuollut. Koska maanviljelijä oli jo tuhlannut saamansa maksun, Chuck pyysi toimittamaan kuolleen aasin. Hänen tarkoituksenaan oli järjestää arpaijaiset. Maanviljelijä pyöritteli epäuskoisena silmiään kuullessaan suunnitelmasta, mutta toimitti kuolleen aasin. Kuukautta myöhemmin he tapasivat sattumalta ja maanviljelijä kysyi, mitä kuolleelle aasille oikeasti tapahtui. Chuck kertoi järjestäneensä arpajaiset, myyneensä 500 arpaa kahden dollarin kappalehintaan ja tehneensä 998 dollarin voiton. 2 dollaria hän oli joutunut palauttamaan arpajaisten voittajalle, joka valitti voittonsa olevan kuollut. Huhun mukaan Chuck työskentelee nykyään Goldman Sachsilla.

sanonta huutaa kuin

...huutaa kuin hinaaja

...huutaa kuin mummo uunissa

...huutaa kuin villipeto

...huutaa kuin riivattu

...huutaa kuin vähäjärkinen

...huutaa kuin vietävä

...huutaa kuin sumutorvi

...huutaa kuin hyeena

Joks riittää? Jos multa kysyttäisiin, niin kieli elävöityisi, kun korvattaisiin viimeinen määritelmä omalla huutoa parhaiten kuvaavimmalla termillä. Mutta sittenhän ne ei ole vielä sanontoja. Haittaakse?

tontut laulavat

Ainakin Toljanteri laulaa. Ja Hilda on kuten tosi moni nainen tähän aikaan vuodesta.

K niin kuin kuus ja puol

No niin. Tässä se taas nähdään, mitä mun lomaileva mieleni pystyy tuottamaan...

1. Miksi, oi miksi, joka jumalan kerta, kun posti tuo ajan milloin mihinkin, niin se on aina kello 9 aamulla? Perustuvatko kaikkien palveluiden ruuhkat siihen, että otetaan vastaan vain yksi asiakas päivässä ja se aika on aamulla yhdeksältä? Mitä ne ihmiset tekevät lopun päivää?
2. Me olemme kulkeneet yhdessä melkein 4 vuotta ja nyt se teki mulle sen ensi kertaa. Valaisi tieni puolentoista minuutin ajan. Se oli niin romanttista ja huomaavaista. Köh, köh. Puhun autostani (tunnetaan myös nimellä Eugen), josta vahingossa löytyi uusi follow me -toiminto jo nyt. Pitäisikö joskus edes selata käyttöoppaat läpi, niin tietäisi, mitä kaikkea ne osaa?
3. Olen ehkä hiukan sekaisin. Heti loman alkamisen kunniaksi aloin katsella jo, mitä tekisin keväällä. Oli iloista huomata, että se tutkinto tosiaan tulee olemaan kasassa jouluun 2013 mennessä. Tai siis, se on 3 opintopistettä vaille, koska en vaan löydä mistään sellaista kurssia, jolle haluaisin osallistua. Ehkä VirtuaaliAMK tulee apuun ja ehkä koulutuspäällikön kirstusta löytyy rahaa siihen. Pikaisella vilkaisulla siellä menisi ainakin Projektledning och administration, Svenska i medierna ja Välfärdsstaterna i Norden...
4. Nythän ne loistoajatuksen ilmaan heittivät - että ihan palkka-ale. Se on varmaan tosi motivoivaa työntekijöille, jotka nytkin joutuvat senttiä venyttämään. Ihan sama jos vaikka hakisi saman rahan sitten vain piipahtamalla toimeentulotukiluukulla. Miten mä en nyt innostu tästä ajatuksesta yhtään?
5. Tiesittekö, että joulupukki etenee 2100 kilometrin sekuntivauhtia poroillaan? Mä haluan samanlaiset 5,6 miljoonaa antlerodynaamiset sarvet omaavaa poroa!
6. Mä en ole koskaan voittanut mitään ja nyt taas. -S- on päättänyt viimein blogittaa ja onnistuin ehdottamaan blogille nimeä, joka hiukan muokattuna päätyy blogin nimeksi sitten kun. Nyt olen sitten vaikean valinnan edessä, kun pitäisi päättää, mitä eniten olen vailla. Tai ainakin toiseksi eniten. Mutta kiitos -S-, kun valitsit mun mielestä hyvin ja viisaasti.

½   Mä en vieläkään tajua, että on loma. Mitä sillon kuuluu tehdä? Natsin mielestä käydä salilla. Valitsin täksi illaksi kuitenkin Nacho Cheese Ballsit. Aika liki. Vai mitä?

Ä niin kuin älä koskaan ikinä muutu

Selvitetäänpäs nyt tämäkin asia, koska onnistuin repimään siitä jonkinasteista kiukkua matkalla vuoden viimeiseen tenttiin. Ei riittänyt, että jouduin ajamaan yli 50 kilometrin matkan säätä ja henkeäni uhmaten. Lisäksi radiossa käytiin väittelyä aiheesta koulujen joulujuhlat. Yksi ainoa herraihminen katsoi aiheelliseksi soittaa ja puolustaa mun mielipidettäni ja loput olivat jotain ihme tyyppejä, joiden mielestä asioiden pitää tapahtua aina samalla tavalla kerta ne on aina tehty niin.

Koulujen joulujuhliahan sävyttää kristillinen perinne, joka on noussut tapetille erityisesti nyt, kun monikulttuurisuus on valtaamassa alaa meidänkin leveyksillä. Hienoa, kun on noussut. Kuten kaikki elämää suuremmat ongelmat, niin tämäkin on sidottu uskontoon. Ei ole oikein, että yhtä uskontoa suositaan koulun päättäjäisjuhlien varjolla sanon ma. Käsittääkseni meillä on lakiin kirjattu oikeus uskonnonvapauteen, joten miksi ihmeessä koulujenkin pitää pakkosyöttää jotain historiallisia muinaisjäänteitä? Ja miksi ihmisten pitää kuorossa huutaa, että ne vääränväriset ja vääräuskoiset tulivat pilaamaan meidän kulttuurihistorian, tavat ja perinteet? Niiden vikahan se tietenkin on. Sillä ei esimerkiksi ole mitään tekemistä, että suomalaisetkin ihmiset eroavat sankoin joukoin kirkosta. Minulle se ainakin tarkoittaa sitä, että jos he nyt sattuvat joulua viettämään, niin se on enemmän mukavan yhdessäolon ja rauhoittumisen aikaa kuin kaikkien meidän vapahtajamme syntymäjuhla. Jos he haluaisivat kristillisiä traditioita, niin heräisivät joulukirkkoon keskellä yötä ja matkustaisivat sinne läpi tuulen ja tuiskun. Siis niinhän jo Juhani ja Liisikin tekivät.

Eihän tämä ole edes mikään uusi aihe, vaikka korostuukin taas näin tulevien pyhien alla. Aika moni ihan syntyperäinen suomalainen vanhempikin käy jatkuvaa vääntöä päiväkotien ja koulujen kanssa siitä, pitääkö heidän pilttinsä osallistua esimerkiksi ruokarukouksiin ja ellei pidä, niin kuinka se on mahdollista toteuttaa ilman, että piltti tuntee olonsa käytävässä tai eteisessä yksinään ulkopuoliseksi. Toteutuuko uskonnonvapaus, jos on laitoksia, joissa väkipakolla opetetaan jonkin tietyn uskontosuuntauksen oppeja perinteen varjolla ja jätetään toiset uskonnot täysin huomiotta, koska ei tiedetä niistä mitään? Väittäisin, että ei toteudu. Eikö siis kaikki vaan voisi laittaa suut suppuun ja tehdä hartausharjoituksensa niille varatuissa paikoissa tai kotonaan? Häh?

Onhan meillä kaikilla perinteemme, mutta mikä muka tekee siitä omasta perinteestä paremman kuin toisten perinteet? Maantieteelliset rajat on ihan äärettömän tyhmä peruste. Maassa maan tavalla, mutta oletteko sattuneet huomaamaan, että maan tapakin on muuttumassa kovaa vauhtia. Sekin on typerä peruste, että aina on tehty näin. On monia asioita, jotka on pielessä eikä ne koskaan muutu edes parempaan suuntaan, ellei joskus joku uskaltaisi tehdä toisin.

PS. Olen jo melkein toipunut siitä, että Tuntemattoman sotilaan esitysajankohtaa mentiin muuttamaan.  Sehän on aina alkanut kello 14.00. Aihe on niin arka, että en uskalla ottaa kantaa suuntaan taikka toiseen. Kiva kun kuitenkin esittivät sen vielä.  ;D

V niin kuin väliaika

"Palkinnon kultaisen voi ainoastaan lunastaa, jos sydämestään haluaa."

Niin että tulin kertomaan palaavani linjoille tiistain jälkeen, kun syyslukukauden hommat on laitettu pakettiin.

K niin kuin kenkäostoksilla

Mulla oli ehkä maailman parasta shoppailuseuraa tänään. Otin teinineidin mukaan, kun ajattelin tarvitsevani yhdet 20 euron kengät lisää, jos nämä pakkaset meinaa jatkua ja vielä kiristyäkin. Tulipahan taas kokeiltua ainakin sadat kengät. Onneksi minimii lopulta ratkaisi ongelman tuomalla kengät ja pakottamalla kokeilemaan niitä. Ihan muodon vuoksi oli pakko hangoitella vastaan.

- No, näyttääkö ne sun mielestä yhä hyvältä, kun on jalassa?

- Mä toin ne sulle. Toisinko mä kengät, joista en tykkää?

- Niin mut kato nyt...

- Jos mä olisin sun äiti, mä ostaisin noi kengät sulle!

Nyt mulla on sitten teinineidin valitsemat kengät. Onneksi kumosi myöhemmin sanansa:

- Oikeastaan, jos mä olisin sun äiti, niin en mä ainakaan noita olisi sulle ostanut. Olisin löytänyt niistä miljoona vikaa, miksi niitä ei voi käyttää. Niissähän on ihan liikaa korkoakin ja varmaan on liukkaatkin. Sitä paitsi kyllä sulla kenkiä olisi muutenkin... ei kai sitä nyt koko ajan tarvitse olla kenkiä ostamassa!

Lohdutti vähän. Ne näyttää varmaan ainakin teineistä oikein hyvältä.

S niin kuin salaisuudet

Väittävät, että kaikilla on salaisuuksia. Saa ollakin, en minä sillä. Pienet viattomat valkoiset valheet, kuten 200 euron kenkien maksaminen käteisellä, ettei kotona tiedetä paljonko ne oikeasti maksoivat on ihan ok, kunhan maksaa omilla rahoillaan. Yritän sillä tavoin huijata joskus jopa itseäni. Kengät ovat ehkä huono esimerkki ainakin itseni kohdalla, koska en ikinä, koskaan, milloinkaan maksaisi tuollaisia summia kengistä, joihin kuitenkin kyllästyn seuraavalla viikolla tai ensi kuussa. Maksan käteisellä, että olisi helpompi unohtaa omantunnon sitkeä kolkutus muka tuhlailusta ja siitä, että ruokakassa kaventui juuri huikeasti.  Saatan jättää kuitinkin kauppaan, ettei vaan tarvitse nähdä totuutta. Ymmärrän siis salaisuudet, jotta on helpompi pysyä sovussa, vaikka sitten vain itsensä kanssa. 

Sitten on ne isot ja enemmän ongelmia aiheuttavat luurangot kaapin perukoilla, jotka mustuttavat mielen ja vievät elämänilon kaikilta niiltä, jotka niitä joutuvat säilömään. Tekee mieli mennä sinne kaappiin itsekin, ettei joudu vahingossa johonkin valehtelun kierteeseen mukaan, jossa ei kohta edes muista, mitä sanoi kenellekin.

Omien luurankojensa kanssahan voi toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Minä olen ottanut tavakseni ilmoittaa niille, että ilman vuokranmaksua on turha yrittää ottaa pysyvää asuinsijaa minun kaapeistani. Meillä on ihan liian vähän kaappitilaa muutenkin. Tuskin sellaisia salaisuuksia on olemassakaan, että kukaan muu ei olisi koskaan töppäillyt samalla tavalla. Kaikki ei ehkä ymmärrä, mutta mitä sitten. En minäkään ymmärrä toisten tuomitsemista vain siksi, että itse on päässyt kovin helpolla asioidensa kanssa ja on ollut niin briljantin älykäs, että lakkasi itse kokonaan elämästä. Tietenkin monesti vikaa on myös itsessä ja omissa valinnoissa, mutta muuttaako toisen aiempien tekojen paheksuminen ja tuomitseminen niitä jo tapahtuneita miksikään?  Menneet on menneitä. Vain sillä, mitä on nyt, on jotain merkitystä.

Minulla on siis todella huono häpeällisten salaisuuksien toleranssi. Olen tosin huomannut, että puhuminen auttaa ja että häpeän määrä ei olekaan vakio vaan sidoksissa ensinnäkin töppäilyiden määrään ja laatuun, mutta myös ikään. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän osaa hävetä kaikkia pikkujuttujakin. Yllättäen olen myös huomannut, että häpeä laimenee, kun asioistaan puhuu. Pelkästään omassa pikku päässä vatvotut asiat saa aina huomattavasti suuremmat mittasuhteet kuin avoimesti puhutut.

Törmäsin kuitenkin aivan toisenlaiseen ongelmaan. Onneksi vain teoriassa. Mitä sitten tehdä, jos kaikki ihmiset pitävät sinua niin luotettavana, että kertovat kauhutarinansa juuri sinulle ja vannottavat olemaan vaiti totuudesta? Mitä sitten, jos on jo myöhäistä tunkea sormia korviin ja lällättää, ettei vaan kuule toisen kertomaa tarinaa? Kuinka synkkiä salaisuuksia sitä on riesanaan kannettava luotettavuuden nimissä? Jos esimerkiksi kuulee salaisuuden, jossa syytön tulee saamaan tuomion toisen tekemisistä, niin onko edes oikein pitää salaisuus itsellään? Tahdon uskoa, että itselläni olisi nykyään sen verran selkärankaa, että ilmoittaisin salaisuuden tilittäjälle, että ellei hän kerro asioiden oikeaa laitaa tiettyyn takarajaan mennessä, niin minä teen sen. Oikeassa elämässä olen päätynyt totuudentorveksi vain salaisuuden kertojan pyynnöstä, jolloin hän on itsekin ymmärtänyt, että on olemassa kahdenlaisia salaisuuksia: niitä, joita voi pitää ja niitä, joita ei voi. Ensiksi mainittuja kyllä vaalin huolella ja rakkaudella. Jälkimmäisiä en mielelläni edes kuulisi. Sitä paitsi, jos jollakin on salaisuus, jonka todellakin haluaa estää leviämästä mihinkään, niin lienee parasta pitää se oikeasti vain itsellään.

Kuva: Energiakeskus indigo

M niin kuin Movember

Vihdoinkin joulukuu! Joka vuosi alan odottaa sitä marraskuun alussa paljon hartaammin kuin joulupukkia. Ei, kyllä mä nyt valehtelin. Harvoin sitä vielä ensimmäisen viikon aikana huomaa. Joskus menee kaksikin viikkoa. Mutta sitten niitä karvanaamoja alkaa olla joka puolella. Jotkut niistä muistuttaa epäilyttävästi Güntheria (90% porn, 10% mustache), toiset näyttävät Ron Jeremyltä ja pahimmassa tapauksessa ovat sekoitus molempia. Ei vaan lämmitä mieltä edes hyvä ajatus niiden takana.

Eikä yritetä vedellä palkokasveja nenäänne, koska suhtautumiseni viiksiin ei ole ollenkaan niin mustavalkoinen kuin äkkiseltään voisi vaikuttaa. Joillekin ne sopii kuin nenä päähän. Monella Mo Brotherilla on räkäjarrut riippumatta siitä, miltä ne näyttävät. Luulen myös, että jos pitää viiksiä vain kerran vuodessa, niin siihen todellakin on joku syy. Se voi olla se, että elämän nainen ei niitä hyväksy, mutta voi myös olla, että on itse tajunnut näyttävänsä typerältä karvanaamaisena. Hyväksyn typerän karvanaamaisuudenkin, jos hyvään asiaan osallistutaan muillakin tavoin: siis keräämällä tai lahjoittamalla rahaa kampanjoinnin tarkoitukseen. Muussa tapauksessa naamansa siistimisen kanssa ei saa laiskotella! Oikeus osallistua on mun mielestä vain niillä, joilla on tarpeeksi munaa myös toimia asioiden puolesta eikä vain odottaa, että luonto hoitaa karvoittumisen.

Eräs ystäväni mainitsi miehensä ottavan movemberin hyvin vakavasti ja aloittavan viiksien kasvatuksen jo hyvissä ajoin lokakuun puolella, että ehtii varmasti kunnolla karvoittua. Vakavasti ottaminen ei hänen kohdallaan tarkoita sitä, että mies tekisi elettäkään hyvän asian puolesta, koska sohvalla lojuminen kasvattaa karvoja yhtä varmasti kuin rahan kerääminenkin. Ystäväni ei ole onnistunut selittämään asiaa miehelle hyvällä, joten meidän on kokeiltava jotain muuta, jotta kaikilla naisilla olisi jatkossa esteettisempi maailma 12 kuukautta vuodessa. Ilmeisesti nämä kotimursut ovat jotenkin haastavampia tapauksia, koska järjestäin jokaiselta sinkkumieheltä, jolta olen kysynyt keräyssumman tämänhetkistä suuruutta on hävinnyt seuraavaan tapaamiseen mennessä karvoitus naamasta. Siksi olen pahoillani, että myös he joutuvat kärsimään vielä pariutuneiden lajitoveriensa virheistä.

Ratkaisu vaatii ehdotonta solidaarisuutta meiltä kaikilta ja joudumme hetken odottamaan sopivaa hetkeä. Toki kiireisimmät voivat viettää Hairyarya, mutta se toimii todennäköisimmin vain parisuhteessa. Tammikuussa, kun useat miehet viettävät tipatonta eivätkä voi edes juoda teitä kauniiksi, ette taita, nypi, vahaa tai katkaise ainuttakaan karvaa itsestänne koko kuukauteen. Uskon, että ne sitkeimmät epäoikeudettomat viikset kasvattaneet voisivat jopa ymmärtää, kuinka paljon enemmän karvoja meissä naisissa kasvaa, jotka vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Jos ne ei tajua puhetta, niin niille pitää näyttää.

Koska haluamme tarjota myös sinkkunaisille (tai siis haluan tarjota itselleni) mahdollisuuden esiintyä mahdollisimman karvaisena kuumana kissana, olemme päättäneet, että virallista Hairgustia vietetään ensimmäistä kertaa elokuussa 2013. Silloin on vielä riittävän lämmintäkin, jotta voidaan ahtautua mahdollisimman pieniin bikineihin ja näyttää kaikille miehille esimakua tulevasta, jos ne vielä kerran osallistuvat Movemberiin pelkästään karvoituksella. Ja siskot, annan vapauden omasta valinnasta pysytellä karvaisena varmuuden vuoksi marraskuun alkupäiviin asti, koska toisilla miehillä voi olla pidemmät piuhat kuin toisilla. Te tunnette omien yksilöidenne oppimiskyvyn paremmin.

Ps. Sitten kun näette nämä jalat Facebookissa, se on tapahtuma, johon oletan teidän liittyvän.

We are the Hairysisters.

Tämä ei todellakaan jää tähän.