A niin kuin anna hyvän kiertää

Tiina paiskasi Hyvän mielen -haasteella. Tehtävänanto meni sanatarkasti näin:

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa. Anna eteenpäin ainakin viidelle bloggaajalle.

Niin ja sitten Tiina vei jo kaikki hyvät, mutta uhallakin saatan listata ainakin jonkun sellaisen asian, jotka hän jo nosti framille. Asiaan siis.

• Sali. Se on henkireikä. Sieltä kotiutuu joka kerta aivan uusi ihminen, joka on ladattu uudella energialla ja elämänilolla. Siellä ei koskaan edes tapaa ryppyotsaisia ihmisiä vaan kaikilla on hymy herkässä. Lisäksi olen huomannut sellaisen pienen asian, että ne vanhan (hyvän) ajan ritarit käy siellä myös. Vanhan (hyvän) ajan ritarit osasivat esimerkiksi avata oven naiselle. En mä sillä, ettenkö saisi sitä ihan itsekin auki, mutta tulen silti joka kerta hyvälle mielelle, kun joku itsestään huolta pitävä, huomaavainen ja hymyileväinen herraihminen jää pitelemään ovea auki ja odottelee, kunnes saan otettua keijun kevyet askeleet ovelle asti. Se mua joskus itseäni huvittaa, että kun joku herraihmisistä jää odottelemaan ovelle tuntematonta samaan paikkaan menijää, niin miksi ihmeessä pitää ottaa juoksuaskelia ehtiäkseen nopeammin siitä ovesta? Kai se nyt on varautunut tönöttämään siinä ovella valloittavan hymynsä kanssa, kunnes löntystelen stressaantunein norsun askelin avatusta ovesta, vaikka matkaan menisi varttikin? 
• Hymy. Edellisessä hymy tuli mainittua, mutta on pakko täsmentää, että ei sen hymyn tarvitse olla mieheltä. Kaikki hymyt käy nostamaan hyvän mielen, mutta yksi ylitse muiden on kassajonoissa hymyilevät ja flirttailevat vauvat. Niitä ei voi vastustaa.

• Oma aika. Kaikki yksin vietetty aikakaan ei ole omaa aikaa, koska aikuisilla on tylsiä velvoitteita, jotka pitää hoitaa. Omalla ajalla tarkoitan siis sellaista aikaa, jolloin on ihan yksin, puhelin ei soi tai ainakin on äänettömällä ja saa valita ihan itse, miten aikansa käyttää. Joskus sen tahtoo käyttää päikkäreihin, joskus kirjojen lukemiseen, joskus piirtämiseen, joskus blogin kirjoittamiseen, joskus itsensä hemmotteluhoitamiseen ja joskus vaan tuijottamalla haaveillen kaukaisuuteen.
• Lapsuuden leikit, joita voi leikkiä edelleen ainakin salaa. Aika ei ole koskaan kulunut nopeammin kuin ilmapallon kanssa leikkiessä. Hui, mitä pahaa sitä voikaan tapahtua, jos ilmapallo pääsikin koskettamaan maata? 

• Kissat. Himot ne on hiirelläkin sanotaan. No eikun. Mun onnekseni meidän kissat ovat kovin hellyydenkipeää ja seurallista sorttia. Kun ei ole tarjolla muita halauksia, hipsutuksia ja hellyyksiä, niin aina voi heittäytyä selälleen ja ottaa kissan kainaloon kehräämään. Sitten kun kissat vihdoin saan annettua hyvään kotiin, niin jään kaipaamaan ehkä eniten pehmeää karvaa paljasta käsivartta vasten. (Hengenahdistusta en jää kaipaamaan.)
• Viattomat jäynät. Kaikki pienet kiusat, joista ei oikeasti ole harmia kenellekään. Oikeasti ihan yksinkertaisia juttuja: tavaroiden piilotusta, perättömien tarinoiden keksimistä jne. Kunhan muistaa paljastaa totuuden, niin kukaan tuskin vahingoittuu. Tosin niitä voi tehdä vain ihmisille, joiden tietää kestävän jekutusta. Tosikoille ei kannata, ne vaan pahoittaa mielensä eikä sitten kellään ole kivaa.

• Ystävät. Tarviiko tätä sen ihmeemmin perustella? Osa-aika erakoillekin on tärkeää, että on ystäviä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut. Niin, ja tämä koskee myös teitä, jotka kuljette rinnalla blogin kautta ja elätte mukana. Kiitos ihan jokaiselle.
• Teiniäitiys & varhaismummous. Vaikka lapset (toisten, ei koske kassajonojen vauvoja) ei saakaan mua kiljumaan riemusta, niin on ollut hienoa saada seurata ultrakuvan muutaman millin mittaisen rääpäleen kasvua ja kehitystä nuoreksi naiseksi ja kasvaa itse siinä sivussa (ei koske painonnousua). En koe uhranneeni mitään, vaan olen saanut ihan normaalin elämän, jossa tosin mentiin perse edellä puuhun. Toiset hankkii ensin koulutuksen, työn ja uran ja sitten vasta lapset. Minä ajattelin alkaa taas elää omaa elämääni, johon tosin jatkossakin kuuluu työ ja uudet haasteet. En oikein malttaisi odottaa pulkkailua pienen tulokkaan kanssa.

• Onnistumiset. Kun mittanauha näyttää pienempää lukemaa. Kun rautaa nousee enemmän. Kun jaksaa kauemmin hengästymättä. Kun saa hyvän arvosanan. Kun piparit ei kärähdä uuniin. Kun ei-viherpeukalo herättää melkein kuolleen kasvin henkiin. Kun ihan mitä vaan, jonka halusi onnistuvan onnistuu.
• Päikkärit. Päikkäreitä ei voita mikään. Silloin näkee kaikkein parhaimmat unetkin. Tai ehkä ne vaan muistaa paremmin, kun päikkäreiden pituus ei ole kuitenkaan yöunien veroinen. Sanovat, että pitää herätä puolen tunnin sisällä unennäöstä, jotta unen voi muistaa.

Ja sitten pitäisikin laittaa haastetta eteenpäin. Olen nähnyt näitä hyvän mielen listauksia niin paljon, että en enää tiedä, kuka on tämän jo tehnyt ja kuka ei. Jos osuu kohdalle uudestaan, niin ei tietenkään tarvitse listata mitään uudelleen, ellei välttämättä halua. Mutta olisin kovin iloinen, jos saisin vaikkapa linkin siihen alkuperäiseen postaukseen. 

Joo, joo, haastan haastan. Oletteko valmiina?

Kimmeli

Marjaana

Partapappa

Vintti

Lahna Kissa

Jos jostakusta tuntuu siltä, että haluaa ehdottomasti osallistua, vaikkei tullutkaan mainituksi, niin feel free ja vie haaste mukanasi.