V niin kuin viimeistä viedään

Viimeistä viedään ja silloinhan kuuluu katsella haikeana menneeseen. Tai en ehkä ihan niin haikeana, koska nyt on hyvä ja tulevasta en tiedä, vaikka toiveita asioiden kehittymisestä tiettyyn suuntaan olisikin. Menneen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja silti ei kai oikein mitään suurta ja uutta.

Tammikuu

• Vuosi alkoi ensimmäisen avioerohakemuksen jättämisellä. Ero ei tullut tai sen ei olisi pitänyt tulla kummallekaan mitenkään puun takaa, koska liitolle oli annettu tekohengitystä jo pitkään. Eikä meillä ollut edes samaa osoitetta enää, joten paperin kiikuttaminen käräjäoikeuteen oli oikeastaan aika luonnollinen seuraus kaikesta. Parisuhdeterapiatkin oli käytynä ja sen päättymisestäkin oli jo yli vuosi. Ei se siis liittoa pelastanut, mutta antoi ainakin itselle paljon ajattelemisen aihetta ja eväitä tulevaan.
• Aloitin myös opintovapaani vuoden vaihteessa. Syksyinen työ-opiskelukombo vähine unineen, migreeneineen ja kohonneine verenpaineineen jäi historiaan. Onneksi on Koulutusrahasto ja aikuiskoulutustuki. Muuten olisin joutunut valitsemaan toisin.
• Aakkostarinat saivat myös alkunsa. Vanha blogi jäi aluksi elämään ja odottamaan paluutani, mutta melko nopeasti ymmärsin, että paluuta vanhaan ei ole senkään osalta. Nykyään ne kirjoitukset ovat lukkojen takana, mutta tallessa.

Helmikuu

• Vanha ystäväni Herra Fibro aktivoitui muistuttamaan minua itsestään. Lääkäri taisi aikanaan olla oikeassa siinä, että hänellä on sekä hyviä että huonoja uutisia. Huonoina uutisina hän piti sitä, että en koskaan tulisi paranemaan. Pidän sen mielessä, mutta vuosien myötä olen huomannut, että kaveri saa niskalenkin vain silloin, jos ilmassa olisi masennuksen aineksia. Näin ollen sellaiset täytyy pitää poissa keinolla millä hyvänsä. Minulla toimii lepo ja liikunta. Olen siis onnekas, kun edes pystyn liikkumaan.

Maaliskuu

• Mies oli tavannut jonkun ihanan ja halusi päättää harkinta-aikamme just nyt heti. Minua ei haitannut, etenkään kun olin päättänyt olevani moraalinen voittaja. Tämä tapaaminen oli kuitenkin merkittävä, koska silloin sanottiin ääneen se, mitä oli jo vuosia yritetty välttää sanomasta.
• Tyhjensin kuukauden aikana viiniarkkuni sisällön.
• Tutustuin yhteen elämäni tärkeimmistä.

Huhtikuu

• Asetin itseni alttiiksi hiustenpidennyskoukkuuntumiselle. Oli hetki jolloin oli kaksi vaihtoehtoa: leikata epäsiisti ylikasvanut pehko pois tai auttaa kasvatusprojektia laittamalla pidennys. Valitsin jälkimmäisen.
• Kävin myös ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kampaajalla värjäyttämässä hiukseni. Vaikka työkaverini ovat myös kampaajia, niin heitähän ei lasketa oikeiksi kampaajiksi, koska huomioivat liikaa ammattini.
• Tietokoneen kovalevy sanoi sopimuksensa irti keskellä kiireisintä deadline sumaa.

Toukokuu

• Jotenkin mitäänsanomaton kuukausi. Olen ilmeisesti joutunut keskittymään pelkästään opintoihin ja paikkaamaan urakalla kovalevyn hajoamisen aiheuttamaa aikataulutusongelmaa.

Kesäkuu

• Myin melkein tyttäreni mallimaailmalle, koska tyttö halusi. Onneksi tuli järkiinsä.
• Aloin miettiä uutta vapaata identiteettiäni ja mahdollista sukunimeni muuttamista. Päädyin valitsemaan äitini tyttönimen, vaikka se olikin kaikkein kallein vaihtoehto.

Heinäkuu

• Vihdoinkin avioeronhakemus numero 2. Käräjäoikeuden kansliassa istui nuiva täti, joka katsoi aiheelliseksi arvostella sitä, että kiikutin hakemuksen sinne heti ensimmäisenä mahdollisena päivänä tunti kanslian avautumisen jälkeen. En tiennyt, että siinä pitää vielä esittää vähemmän innokasta, kun päätös on jo tehty kauan sitten. Töissä tarjoiltiin tytöille avioerokakkua. Nam. Viisi vuotta eikä suotta. Opin liitosta sen, että ihmiset, jotka tuovat esiin itsestäni sellaiset piirteet, joita vihaan ylikaiken itsessäni, täytyy pitää riittävän etäällä.

Elokuu

• Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni miesgynellä eikä se ollutkaan niin kauheaa kuin luulin. Nyt voin jo myöntää, että tämä gyne on ja pysyy, vaikka sillä väärät vehkeet jalkojen välissä onkin.
• Maistraatista tuli tieto, että nimilautakunta vai mikä se nyt lie, on päättänyt nimilain sen ja sen pykälän perusteella, että saamme alkaa käyttää tyttäreni kanssa äitini tyttönimeä.
• Päätin ottaa maksetun miehen (personal trainer) vielä hetkiseksi. 

Syyskuu

• Tyttäreni siittänyt mies kuoli itsehankittujen sairauksiensa väsyttämänä.
• Luottohenkilökohtainen reenaajani ilmoitti saaneensa uuden työpaikan, ja laittoi valitsemaan työnsä jatkajan. Suoritimme arvonnan ilman virallista valvojaa. Koin, että arpaonni ei suosinut, koska kohdalleni osui se maineeltaan kaikkein natsein.

Lokakuu

• Tyttäreni siittänyt mies haudattiin. Surullista, mutta aloitti täysin uuden aikakauden. Meillä on monia uusia sukulaisia, jotka pitävät ja joihin pidetään säännöllisesti yhteyttä. Tyttäreni on saanut vihdoin tutustua myös sen puolen ukkiin, mummiin, tätiinsä ja serkkuihinsa.
• Olin päättänyt haluta työharjoitteluun yritykseen, jonka käänteitä olin jo seurannut jonkun aikaa. Hakeuduin pomon juttusille ja tammikuussa se sitten alkaa. Jee!

Marraskuu

• Sain tietää, että musta on tulossa mummo ja osallistua ensimmäiseen äitiysneuvola käyntiinkin.
• Päätin pitää natsin vielä jonkin aikaa, vaikka en vieläkään ollut oikein sinut rääkkääjän vaihtumisen kanssa. Ehkä juuri siksi halusin antaa mahdollisuuden. Ja koska tiesin, että suurin ongelma oli omien korvieni välissä. 

Joulukuu

• Blogipikkujoulut Tampereella. Läsnä olivat Artio, Celia, Kukkis (ja Kukkiksen nuori mies), Ohari ja Tiina. Meillä oli ruokaa, juomaa ja kivaa. Tuntui kuin oltaisiin tunnettu aina, vaikka ensimmäistä kertaa kasvokkain kohdattiinkin. Ja tämän sanomiseen multa meni kokonainen kuukausi, mutta kiitos kaikille mukana olijoille kivasta illasta. Pakko ottaa uusiksi.
• Älkää kertoko rainerille, mutta mun arpaonni ei ollut sittenkään niin huono kuin miltä jonkun viikon vaikutti. Se tietää mitä se tekee. Ja mikä hölmöintä, meillä taitaa vihdoin olla yhteisiä tavoitteita, kuten se rantakunto 2013.
• Näin meidän uuden pikkuisen ultrassa. Lääkärin mukaan se muuttaa masuasukista maailmaan heinäkuussa.

Ei taida olla tarvetta toivoa parempaa uutta vuotta. Elämä on hyvää näinkin. Kiitos kuluneesta vuodesta lukijoille, ottakaa uusi vuosi vastaan ilolla ja turvallisesti. Nauruntäyteistä ja mukavaa uutta vuotta kaikille.