Koska tämä on päivän hot topic henkilökohtaisessa elämässäni, niin julkaisen sen täälläkin, vaikka sen pitäisi löytyä vain Kahvitauolla -blogista.
Tarina päivässä: jotain uutta
Kahvinkeitin. Uusi ja uljas. Joulupukin, tai no, äitini joululahjaksi antama. Hänen mielestään vanha keittimeni oli aikansa elänyt. Mitä ihmettä? Vastahan sen kymmenen vuotta sitten kävin ostamassa, kun vanha päätti aamulla olla keittämättä minulle kahvia. Se se oli aikansa elänyt, ei tämä vanha, joka on monilla tavoin parempi kuin uusi. Tällä uudella on ihan oma leikkisä sielunelämänsä, joka alkaa päivä päivältä käymään yhtä paljon hermoille kuin huono aviopuoliso.
Uudesta kahvinkeittimestä kerrotaan, että se on tyylikkäästi muotoiltu ja siinä on helposti puhdistettava teräksinen pinta. Totta! Se sopii keittiööni oikein hyvin. Muuten meidän yhteiselostamme on muodostumassa varsinaista sirkusta ja temppuilua.
Veden, kuin myös kahvin kaataminen on osoittautunut haastavaksi. Kaiken pitää olla just eikä melkein tai se pissaa pöydälle, varpaille tai mihin nyt sattuu osumaan. Jos kaadetaan kahvia, niin parasta on pitää varpaat kaukana, koska keitin keittää todella kuumaa kahvia. Joko vika on kannussa tai sitten kaatajassa, mutta vanhan kanssa sain joka tapauksessa toimia aina vähän sinne päin. Tämä on niin korea, että vaatii ehdotonta keskittymistä vain häneen. Mikä narsissi!
Aluksi olin ihastunut virtanappulan siniseen valoon. Olen yhä. Onhan se kerrankin jotain muuta kuin punainen tai oranssi ja sopii teräksen sävyyn kuin nenä päähän. Mutta siihen sekin ilo sitten loppuu, koska tämä yksilö tykkää pilailla kanssani. Hänessä on ominaisuus, joka katkaisee virran automaattisesti kahden tunnin kuluttua. Niinhän melkein kaikki nykyaikaiset keittimet tekevät, joten ei sitä nyt lisäarvoksi oikein voi enää mainita. Vaan hän jättää valon palamaan ja napin ON-asentoon. Vain kahvi alkaa jäähtyä. Virran voi tietenkin katkaista oman mielenrauhansa vuoksi samaisesta napista, mutta kas, kun käännät sille selkäsi kuuluu naps ja virta on jälleen päällä ja alkaa uusi kaksituntinen. Kotoa lähdettäessä tulee siis turvautua varmuuden vuoksi virtajohdon irroittamiseen pistorasiasta joka ikinen kerta eikä vain ukkosella. Huoks.
Olen sittenkin sitä mieltä, että vika ei ole käyttäjässä vaan tässä yhdessä nimenomaisessa yksilössä, jossa on sekä narsistin että pyromaanin vikaa. Melkoisen pelottavia sairauksia, jos ne siirtyvät jo kodinkoneisiinkin.
One word: Moccamaster.
VastaaPoistaLaita huutotorille myyntiin...
Keittimen myyminen ei ole huono idea. Uutta en oikeasti välttämättä tarvitse, joten saa Moccamasterikin jäädä toistaiseksi kaupan hyllyyn. Enkäs edes ole mitenkään masterin kipeä, kun samanlaista kahvia ne muutkin keittää. Tuonkaan kahvissa ei ole vika vaan siinä, että se ei ole sisäsiisti ja sillä on liikaa kepposteluluonnetta. :)
PoistaMeillä oli tuollainen aiemmin työpaikan kahvikerhon keittimenä, sen pissimistaipumiksesta täyttövaiheessa en osaa sanoa kun muut yleensä sen kahvin keittelivät, mutta kaataessa se saattoi kyllä lorauttaa. En tykännyt.
VastaaPoistaMoccamaster on kokemukseni mukaan paras, mutta moni ei tykkää siitäkään. Nykyinen kahvikaverini työpaikalla hankki perkolaattorin, joka on muuten oikein hyvä mutta ihan sikakauan saa kahvin jäähtymistä odotella.
Samalla tavalla se täyttövaiheessa lorauttelee kuin mukiin kaataessa. Paitsi kun kieli keskellä suuta oikein keskittyy. Saattaa se siltikin pissiä.
PoistaMulla ei ole mitään moccamasteria vastaankaan. En vain oikeasti ihan välttämättä tarvitse uutta keitintä. Mä olen oikeasti tosi hidas juomaan kahvia, koska se on aina liian kuumaa liian pitkään. Perkolaattori ei siis todellakaan taida olla mun vaihtoehtoni myöskään. :)
Nää fantsun näköiset "design"esineet on räävittömän usein käyttökelvottomia.
VastaaPoistaNiinhän se varmaan on, mutta vois sitä edes vähän yrittää. Ei liene mahdottomuus muotoilla kannua, josta ei kaadu samassa suhteessa kupin viereen.
PoistaNo oho, aika psykopaatti kahvinkeitin! Hyvä että varoitit, niin vältän saman ansan!
VastaaPoistaOma kahvinkeittimeni on yli 12 vuotta vanha, mutta sekin osaa tuon aikakatkaisun. Kuuluu mielenosoituksellinen NAKS keittiöstä ja valo sammuu (ei siis keittiöstä vaan siitä virtanappulasta). Rumahan se on, mutta sisäsiisti.
Suosittelen välttämään ansaa. Ellei sitten käy niin, että ratkaisevat OBH:lla ongelmat. Koska kyllä kai sitä voi olla sekä miellyttävä katsoa että käyttää.
PoistaSilleen se mun vanha keitinkin tekee. Onhan se kymmenessä vuodessa ehtinyt nuhjaantua, mutta koskaan ei ole ollut siisteysongelmia. Niitä pitäisi selvästi päästä testaamaan ihan käytössä ennen ostopäätöstä.
Komppaan Lottaa täysillä. Moccamaster:issa ei turhia kikkeitä, kahvi valmistuu osavan lämpöisen ja kaikki toiminnot ovat perin helposti toteutettavissa. Lisäksi siitä poikkeusellinen keitin, että varaosapalvelu pelaa jopa tavismarkettien hyllyiltä-periaatteella. suosittelen lämpimästi.
VastaaPoistaMeillä on kotona ollut aina moccamaster niin kauan kuin niitä on ollut. Tunnen keittimen ja erityisesti sen käyttäjäystävällisyyden, mutta ei se nyt ole sittenkään ihan niin ylivoimainen, ettenkö voisi ostaa varaosien hinnalla uutta keitintäkin. Perustan väitteeni sille, että olen vanhukseni kanssa pärjännyt vallan mainiosti. Tuo uusi ottaa kuuppaan. Vaan eihän sitä koskaan tiedä, vaikka sellaisen sitten joskus hankkisin, kun on tarpeen. ;)
PoistaMeille joulupukki toi kyseisen keittimen lahjaksi, komea on mutta täysi susi... Miehelle en viitsisi juuri valittaa, kun vaivalla oli käynyt joulun alla etsimässä kaupoista mulle kelpaavaa keitintä. En vaan kehtaa nyt marista...totesin vain, että pikkuisen taitaa pissiä alleen tuo kannu, että ole tarkkana, kun kaadat ;)
VastaaPoistaJaahas, se ei olekaan yksilövika vaan tyyppivika. Joulupukki on ehkä ainoa, joka on päässyt hipelöimään sitä toimivaa mallia.
PoistaOtan nyt sen verran vastuuta, että käyttäjänä olen ollut varsin kehityskelpoinen. Tänäänkään se ei ole pissinyt kertaakaan. Mutta joudun silti keskittymään toimenpiteeseen enemmän kuin muiden keittimien kannujen kanssa ikinä. Se ei ole hyvä.
Ne sanovat, että lahjahevosta ei ole suuhun katsominen. Jos lahja olisi saatu joltain, joka ei kovin usein käy kylässäkään, niin se olisi helpompi vaan laittaa samantien vaihtoon. Mies on ehkä jopa pahempi vaihtoehto kuin äiti, joka ei sentään päivittäin ole täällä.