Helmikuun hersyvät onkin aloitettava kaksin käsin rykien. Kuukauden ensimmäistä ei saa eikä voi missata. Minä en voi. Kuten aina, vaadin itseltäni paljon ja sallin kaikille muille rennomman asenteen. Paitsi jos ne tekevät kanssani ryhmätyötä.
Ryhmätöissä minusta kuoriutuu ensin maanitteleva ja kevyesti tönivä pomoihminen, joka salaa repii hiuksiaan kaksin käsin. Onneksi se vilkastuttaa hiuspohjan verenkiertoa ja saa ne voimaan entistä paremmin. Saatan jatkaa suostuttelua ja kevyttä käskytystä pari kolme kertaa. Loppumetreillä alan varautua siihen, että tehtävä jää kokonaan muiden ryhmäläisten harteille ja valmistelen muitakin siihen. Mietitään yhdessä kuinka tekemättä jäänyt osuus saadaan sujuvimmin tehtyä. Tämä yksi ei vieläkään reagoi asiaan, vaikka keskustelua käydään sähköpostilla ja jokainen viesti välittyy myös hänelle. Annan viimeisen varoituksen paria päivää ennen deadlinea. Yleensä silloin viimeisenä päivänä tulee viesti, että teen sen hommani viikonloppuna tai ehkä sittenkin vasta ensi viikolla, jolloin hänelle ilmoitetaan, että ei tarvitse tehdä, koska teimme jo hänen työnsä eikä hän varmastikaan pahastu siitä, ettei hänen nimeään myöskään laitettu valmiiseen työhön. Yleensä sitä seuraa hiljaisuus. Olen päättänyt tulkita hiljaisuuden myöntymisen merkiksi. Ei kai kukaan oikeasti edes kehtaisi siinä vaiheessa alkaa paukutella henkseleitään ja vaatia kunniaa tehtävästä, johon ei koskaan missään määrin osallistunut. Ainakaan tähän asti ei ole kehdannut. En silti enää hämmästyisi, vaikka niin kävisikin.
Tämän päivän olen opetellut myös kaksin käsin käyttämään HootSuitea. Se on sosiaalisen median nettipohjainen hallinnointi- ja seurantatyökalu, jonka avulla voi samaan aikaan hallinnoida ja seurata useita sosiaalisen median tilejä. Tällä hetkellä on mahdollista lisätä Twitter, Facebook, LinkedIn, Google+, Foursquare, Wordpress, MySpace ja Mixi -tilit. Aluksi sillä oli vaikeuksia tehdä yhteistyötä kanssani, mutta lopulta jouduin myöntämään vian olleen sittenkin käyttäjässä. Tosin se osaa myös syyllistää ja olla marttyyri. Yhdessä vaiheessa, kun palasin ruokatauoltani, näytölle oli ilmestynyt tirpunen, joka kertoi minulle, että olen ollut yli tunnin poissa minkä vuoksi hän pitkästyi. Pyysi myös herättämään sitten kun minulla on taas aikaa hänelle. Kaikesta huolimatta, rakastuin siihen, koska nyt en tarvitse useita eri ikkunoita tai selaimia käyttämiini palveluihin. Suosittelen kokeilemaan, jos sinullakin on monta rautaa tulessa yhtä aikaa.
Olen aika varma, että listatessani sanaparin Kaksin käsin yli kuukausi sitten, minulla oli selkeä mielikuva siitä, mitä aion ja haluan kirjoittaa. Nyt ei enää ollut. Jos se palaa mieleen, kirjoitan vielä toisenkin tarinan. Ei kai tämä nyt niin päivän päällekään ole, jos tulee myöhemmin sanottavaa samasta aiheesta.
Opiskellaan vielä hiukan kiinaa, koska mulla oli tämän kanssa erittäin halpaa hupia. On ehdottoman tärkeää, että sanot ne ääneen.
***
Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.
Sum Ting Wong - jättää nyt ryhmä pulaan a) osallistumatta keskusteluun ja b) selittämättä, miksi jätti työt tekemättä. Osoitit kuitenkin ihailtavaa jämäkkyyttä totemalla tälle toiselle, miten asiat ovat. Fu Kin Su Pa. :)
VastaaPoistaJa voi sitä tirppaa, joka vahtii sinua HootSuitessa. Siinähän olisi ihan hyvä syy liittyä palveluun. Olisi joku, jota odottaa. ;)
Ei sitä varmaan aina ehdi kaikkea tekemään, kun on kerran elämäkin. Meillä muillahan ei ole. Sen verran kuitenkin selitän, että tämä kyseinen henkilö on vapaamatkustajana saanut jo vaikka miten paljon opintopisteitä ja arvosanoja, joten oli korkea aika jonkun osoittaa sille, ettei se nyt vaan silleen mene. Sitä vaan, että kyllä mullakin sentään on myötätuntoa, jos jollain oikeasti on sellainen tilanne, ettei ehdi panostaa niin paljoa kuin muut. Siihen tosin auttaa, että muistaa kertoa siitä toisille eikä aina vaan jätä tekemättä.
PoistaTirppa on ihana. Ja heti ahkerasti työn touhussa, kun sen herättää. :D
Minulle ei tullut hetkeäkään mieleeni, ettet osaisi olla myötätuntoinen tarvittaessa, ja nyt siihen ei mielestäni ollut mitään tarvetta. Elämä ei ole hyvä syy jättää ryhmää pulaan. Luin tuolta alempaa punaviini-illallisista. Sum ting wong hänen asenteissaan - olisi edes pahoitellut omaa saamattomuuttaan.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista(Äh, mä inhoan kirjoitusvieheitä ;-)
PoistaMinä itse olen vastuuneurootikko - en ylivastuullinen, vaan neuroottisuuteen asti tarkka siitä, mikä on kenenkin vastuulla. Nuppi räjähtää heti, jos joku sluibailee, mutta pahinta on se, kun koittaa sälyttää vastuun toisten niskoille, grrrr!
Olit hyvä ja jämäkkä, kaksin käsin onnea siitä!
Me kerran opiskeluaikana teimme toisinpäin, laitoimme ystävän nimen ryhmätyöhön, että hän sai kurssimerkinnän, vaikka ei osallistunut juuri lainkaan. Mutta hänellä oli siihen aika hyvä syy: sytostaattihoidot.
(Näköjään, jopa mua enemmän ;)
PoistaTota mä just tarkoitin, kun Celialle just yllä mainitsin, että osaan olla myötätuntoinenkin. Minusta vaan Facebook päivitykset punaviini- ja juustoviikonlopuista ei ollut ihan niin pätevä syy kuin sytostaattihoidot tai joku muu ihan oikea syy. Tämä oli kyllä ehdottomasti räikein perässä vedettävä ikinä. Ei vaan millään kyennyt ymmärtämään.
Toinen tapaus syksyllä oli myös hyvin vähän osallistuva. Oli kyllä aina paikalla, muttei tehnyt juuri mitään etenkään oma-aloitteisesti. Hänestä kuitenkin näki selvästi, että kärsi itsekin siitä, ettei saanut aikaiseksi ja pyyteli sitä useaan kertaan anteeksi. Annettiin armon käydä oikeudesta. Kurssin päätyttyä annettiin kyllä palautetta asiasta, mutta ei haluttu kuitenkaan viedä häneltä arvosanaa. Samaan ryhmään en varmaan jatkossa suostu hänen kanssaan, mutta muut sanovat, että on selvästi ottanut opikseen. Nii, että uskotko jo, että osaan olla myös empaattinenkin, jos toisella ei ole pitkää historiaa lusmuilusta. ;D
Uskon, että osaat olla empaattinen ilman, että syynä tarvitsee olla mitään niin dramaattista kuin sytostaattihoidot.
PoistaPunaviini- ja juustoviikonloput kuulostavat noin periaatteessa aivan mahtavilta (slurps) mutta eivät kyllä toimi selityksenä tekemättömyydelle. Nimim. Juusto puuttuu mutta punkkua kyllä löytyy ;-D
Joskus viime keväänä luin, että 0,7 promillen humala on paras. Joten sen nautitun punaviinin olisi voinut käyttää hyödyksi.
Poistahttp://www.talouselama.fi/uutiset/07+promillen+humala+tuo+parhaat+ideat/a2095801
Tämä voi myös olla selitys sille, etten itse saa mitään suuria kuningasideoita. Pitäis alkaa juomaan. :D
Pärjää kai sitä joskus ilman juustojakin. Rentoutumistarkoitukseen varmasti oikein hyvä yhdistelmä, mutku EI SAA RENTOUTUA jos ei ole hoitanut hommiaan! :D
Mielenkiintoinen artikkeli! Kuningasideoista: en yllytä ketään juomaan, mutta tutkimustulokset ovat aika hulvattomia.
PoistaJuustoja ilman ei VOI pärjätä. Rentoutumisesta sanoisin, että hyvä homma - joka tapauksessa, oli hommat hoidettu eli ei. Vastuuneurootikot tehkööt excel-taulukoitaan tässäkin tapauksessa.
Juuri tuosta syystä, eli jonkun lusmuilusta ryhmätyötä tehdessä on rakennusala siitä esimerkillisessä asemassa ettei siellä moista juurikaan esiinny. Muistutettakoon että puhun nyt asiasta ruohonjuuritasolla eli työntekijän näkökulmasta. Kaikki urakat -alan työhän on tänä päivänä urakkaluontoista - jaetaan pienempien porukoiden kesken ja näihin valikoituvat henkilöt juurikin aktiivisuuden ja osaamisen perusteella. Tulipa vaikeasti sanottua mutta yksinkertaisesti: laiskoja ja sellaisia jotka vain roikkuvat mukana, ei kerta kaikkiaan oteta porukkaan eli ryhmätyöhon mukaan. Sinänsä julmaa mutta käytännöllistä koska alan urakat ovat niin kireälle vedettyjä että jokaisen urakkaan osallistuvan on kyettävä luottamaan siihen että muut tekevät osuutensa. Muuten ei tule mitään. Lisäksi myöhästyneeseen tai pahimmassa tapauksessa valmistumatta jääneeseen urakkaan osallistujien on todella hankala "puhdistaa" enää nimeään mikä taas rajoittaa urakkaporukoihin pääsy ja sitä kautta työllistymistä, tuntihommia kunon perin vähän. Hyvä systeemi mielestäni, eihän kai työpaikalle muutenkaan mennä lämmittelemään tms?
VastaaPoistaKyllähän noita lusmuja tosiaan työelämäänkin mahtuu - mihinkäs ne muuttuisi töissä.
PoistaKaikkialla pitäisi siis ottaa opiksi raksalta ja raa'asti alkaa syrjiä niitä, jotka ei hoida hommiaan. Ihan varmasti alkaisi karsiutua sellaiset pois, jos aina ei löytyisi jostain jotain ylivastuuntuntoista tyyppiä, joka ei kestä toisen tekemättömiä töitä ja siksi tekee ne pois.
Urakat on varmasti vertailukelpoisin ryhmätöille, koska niissä on niin tarkkaan määritelty kaikki valmistumiseen asti seurauksineen. Meillä on muuten yksi opettaja, joka pitää tarkasti kiinni siitä, että työt valmistuu juuri siihen annettuun takarajaan mennessä. Ellei valmista ole, ei arviointiakaan tehdä. Musta se on hyvä tapa opettaa siihen, että oikeassakin työelämässä palkkion saavat ne, jotka hoitavat hommansa annetussa aikarajassa.
Juu, tuollaisia ryhmätöiden tekijöitä löytyy aina. Ehkä se onkin se syy miksi vihaan ryhmätöitä. Koska aina on se joku lusmu porukassa.
VastaaPoistaMulla ei ole niin montaa rautaa nettitulessa, että tarvitsisin tuota palvelua, mutta hyvä, että joku on sellaisen kehittänyt. Varmasti kätevä. :)
Mä olen kanssa melkoinen ryhmätyön vastustaja, vaikka oikeasti monesta työstä pääsee vähemmällä, jos ryhmä toimii ja kaikki tekevät osuutensa. Silloinkin, kun porukassa on se yksi lusmu, homma toimii jos niitä ei ole enempää. Tosi monesti valitsen silti suosiolla yksilötyön ja enemmän hommaa kuin hermoromahduksen ryhmän kanssa.
PoistaOn se kätevä, mutta tosiaan parhaimmillaan sitten jos täytyy pitää useampi lanka käsissään yhtä aikaa. :)
Vihaan ryhmätöitä. VIHAAAAAAAAAAN!!!!
VastaaPoistaTuli mieleen se freukkareiden biisi... se Jeesus oli mutakuono.
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=KXzsTzmCT8A
"jostakinhan täytyy löytyä syy vaivoihin, siksi vihaan kaikkee mikä mahdu ei mun aivoihin"
Ryhmätöitä on vaikea rakastaa, joten viha on hyvä.