Onko toimittaja parasta ennen kuin avaa sanaisen arkunsa? Entä kirjailija, joka kirjoittaa jollekin ryhmälle epämieluisista asioista ja ryhmän kannalta väärästä näkökulmasta? Onko kuka tahansa - jopa me bloggaajat - parasta ennen kuin julkisesti esitetään mielipiteitämme? Jos ne eivät jotain miellytä, niin oikeuttaako se käyttäytymään loukkaavasti tai uhkaavasti?
Netissä tuntuu olevan tavallista enemmän ammattilaisvihaajia ja heidän verbaalinen ulosantinsa on kovin rajoittunutta. Heidän mielikuvituksensakaan ei ole kovin vilkas, koska se liittyy usein sukupuoliyhteyteen tai kuolemaan. Se on kuitenkin perheväkivallan kehittyneempi muoto. Perheissä alkaa nyrkit puhua, kun sanat ei riitä. Netissä vedetään turpaan verbaalisesti, tapetaankin. Sanojen eräänlaista puuttumista sekin. Se on rajat ylittävääkin eikä olekaan vain meidän suomalaisten oma pikku ongelma. Päättelin itse, kun katsoin SVT:n julkaiseman YouTube-videon Män som näthatar kvinnor. Eri mieltä oleminen on minusta ihan sopivaa. Mutta rumaksi haukkuminen tai hengenlähdöllä uhkaaminen on jo aika kaukana eri mieltä olemisesta ja sananvapaudestakin.
Luulen, että ongelma on laajempi kuin tämä kyseinen ohjelma antaa ymmärtää. Aika varmasti myös miehille tulee vihapostia. Eikä se ole yhtään sen hyväksyttävämpää.
Jotain hyvääkin tästä on seurannut, nimittäin #nätkärlek -kampanja, joka ainakin Twitterissä elää ja voi hyvin parhaillaankin. Se alkoi Jesper Eriksonin kyllästymisestä vihapuheisiin. Mutta yleisestikin tämä on hyvä idea. Kuinka usein tulee annettua positiivista palautetta lempityypeilleen? Jesper ehdottaa, että etsitään käsiimme lempitoimittajan meiliosoite ja lähetetään hänelle postia, jossa kerrotaan, miksi hän on suosikki. Tykästyin ajatukseen yleisemminkin. Aivan kuten Radio SuomiPopin "Kehu työkaveria selän takana"-teemaviikkoonkin. Jälkimmäisessä en tosin ymmärrä, miksi sen pitää jäädä yhteen viikkoon. Eikö aina olisi hyvä hetki kehua, koska jokaisesta varmasti löytyy jotakin hyvää?
Laitettaisiinko mekin blogistaniassa hyvä kiertämään ja levitetään omalla tavallamme nettirakkautta? Sellainen hyvä, jolla ei ole parasta ennen päiväystä.
Se lähtisi liikkeelle siitä, että minä kehun ensin jotain teistä (tulossa kohta, innostuit tai et). Se, jota kehutaan ottaa kopin ja seuraavassa postauksessaan kehuu taas yhtä bloggaajaa. Yksi siksi, että se on sopiva määrä lisätä mihin tahansa postaukseen eikä vaadi omaa erillistä tekstiä. Ja ehkä vähän siksikin, että vaikka löydän jokaisesta seuraamastani blogista ja bloggaajasta paljonkin hyvää, niin postauksesta tulisi sillä tavoin kilometrien mittainen. Sivupalkissakin teitä on jo yli 70.
Tästä se siis lähtee ja ensimmäiseksi kehutuksi arvoin silmät kiinni sormi näytölle tekniikalla Virtaa sanoista blogin Carelianan. Arvonnan virallisina valvojina toimivat kissamme, jotka yhä täällä asustavat. Käsittääkseni kuitenkin vain maaliskuun puoliväliin asti.
Careliana on pesun kestävä karjalaistyttö, joka on oppinut sanomaan nääs. On hän selvästi oppinut sanomaan paljon muutakin, mutten tiedä johtuuko se karjalaisuudesta vai tarttuneesta tamperelaisuudesta. Careliana kertoo blogissaan omasta elämästään ja arjestaan mukaansa tempaavalla tyylillä. Kovin moni ei onnistu ottamaan avainnipun sijasta mukaansa villasukkia ja kokoamaan siitä virkistävää tekstiä pidemmältikin. Pisti hiukan naurattamaan, vaikka en jaakaan hänen kanssaan villasukkainhoa.
***
Kirjoitus on osa Tarina päivässä -haasteen antamia päivittäisiä aiheita. Haasteen ajatuksena on antaa päivittäin sana tai lause, jonka ympärille halukkaat voivat sitoa oman tarinansa. Osallistua saa kuka tahansa, joka lupaa, ettei ota haasteeseen osallistumisesta päänsärkyä tai hanki sen vuoksi vatsahaavaa. Osallistumisen pitää olla ennen kaikkea mielekästä, hauskaa ja vapaaehtoista. Tutustu ajatukseen tarkemmin linkin takaa.
Hyvä ehdotus,kernaasti, mielihyviin liittyn mukaan.
VastaaPoistaKyky herättää innostusta toisissa ihmisissä on suurin arvo, jonka olet omistanut. Kiitos sinulle. Olet jo toista kertä innostanut mua.
Hyvä teksti joka taas osoitti sen kuinka ajattelet asioita laaja-alaisemmin kuin moni muu. Useat näkevät nettirakkaudessa ja -välittämisessä ilmiön, vaivautumatta kuitenkaan pohtia syvemmin asiaa jos ei sitä joku heidän eteensä kanna ja selitä miten asian laita on. Kyllä, tunnustan kuuluvani tähän joukkoon, koska tuskinpa olisin pysähtynyt edes ajattelemaan sen kummemmin koko juttua ellet olisi tuonut sitä esiin. Kiitos Neo, noin lämpimästi ajatteleva nainen ansaitsee kyllä tunnustusta myös Korkeimmilta Voimilta - ne saavat luvan ilmiinnyttää MIK:n ihan lähiaikoina siihen sun elämääsi ;)
VastaaPoistaVoi, sä olet niin ihana! Idea on mainio.
VastaaPoistaJa tämä on vilpitön kehu - harrastan niitä, usko tai älä tosielämässäkin. Mun mielestä positiivisella palautteella pötkii vaan pidemmälle. Ja jos on pakko antaa negatiivista, se vanha hampurilainen vaan niin toimii ;-)
Ou jee! Kehun mielelläni kaikkia blogiystäviäni, mutta että pitää jakaa eri postauksiin... Se on vaikeaa, mutta lupaan yrittää. :)
VastaaPoistaIhana postaus (taas), kiitos. :)
Kiitos! Kyllä lämmitti! Kaikkine vikinöiden ja marinoiden seassa kaikki ilo ja positiivisuus on aina balsamia ja antaa jotenkin siunauksen jo sille, mitä olen tehnyt.
VastaaPoistaMinusta on aina ollut kiva antaa palautetta toimittajille hyvistä kirjoituksista ja kehua ihmisiä, vailla mitään imartelua vaan ihan vilpittömästi! Kyllä, tähän minä tartun!
Katsoin kerran kauan sitten dokumentin mielisairauksista ja siinä mielisairaalapotilas sanoi jotenkin niin, että ero meidän (tarkoitti sairaalapotilaita) ja muiden välillä on sairaalaa kiertävä aita. Aidan sisäpuolella olijoilla on diagnoosi, mutta ulkopuolisilta se usein puuttuu. Minä lasken nuo hirveät vihapostia lähettäneet mentaalitapauksiksi. Jotakin ammattiapua tarvitsisivat myös kaikki väkivaltaan turvautuvat.
VastaaPoistaNeo, ideasi on hyvä ja kannatan sitä sydämestäni. Kaikenlainen ilkeily nävertää ihmisen mieltä, erityisesti sen ilkeilijän, vaikka ei tietenkään ole kiva olla myöskään ilkeilyn kohteena. Asioita voi ilmaista niin monella tavalla. Miksei siis etsisi niitä hyviä ja rakentavia tapoja lähestyä asioihin ja ihmisiin. Mielestäni sinä osaat sen taidon. :)
Ensin kaikille. Kiitos! Olen nyt ihan hämilläni täällä ja superhyvällä tuulellakin.
VastaaPoistaNata: Kivaa, jos onnistuin innostamaan jo toiseen kertaan. Tykkään tosi paljon ihmisistä, jotka innostuu helposti, mutta varsinkin niistä, jotka innostuvat jakamaan hyvää. Pienillä teoilla maailmasta tulee paljon parempi paikka. Ja kuten Jesperin tekemässä posterissa todetaan: yhdessä meitä on paljon enemmän kuin vihaajia.
Peppone: Sä oot kyllä sellainen rakkaudenlähettiläs itse, että en nyt ihan purematta niele, ettet muka olisi hetkeäkään miettinyt sitä syvemmin. Luostarin käytävillä käyvä kuhina osoittaa sen todeksi milloin vain. Ehkä me ei saada kaikkea pahaa pois maailmasta, mutta tehdään siitä edes vähän parempi. Mitä herra Maailman Ihanimpaan ja Kivaan tulee, niin kyllä se maailmankaikkeus saattelee hänet elämääni sitten kun sille on se oikea hetki ja ollaan molemmat siihen valmiita.
Marjaana: Hampurilainen on ihan ehdoton, jos joutuu tilanteeseen, että on pakko sanoa jotain negatiivistakin. Se toimii mulla kahdensuuntaisesti: itselle ei tule niin paha mieli, kun joutuu sanomaan ikäviä asioita ja se toinen on vastaanottavaisempi sille negatiiviselle, kun ymmärtää, että on tehnyt kuitenkin enemmän hyvin kuin huonosti.
-S-: Saathan sä kehua kaikkiakin kerralla, jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta. Mutta mä ehkä ajattelin sen niin, että yksi on siitäkin kiva juttu, että silloin ei joku muu ole kilpailemassa huomiosta samaan aikaan ja se kehu menee paremmin kohteeseensa.
Kimmeli: Tosi kiva, että olet huomannut antaa positiivista palautetta toimittajillekin. Luulen, että heille ei ihan hirveästi sitä satele. Toimittajia en kyllä ole itse muistanut kiitellä, mutta monesti laitan palautetta sähköpostiin, jos joku on mun mielestäni tehnyt jotain hyvää. Kehuminen on kivaa eikä ketään varmasti koskaan kehuta liikaa.
Celia: Luulen, että kyseinen mielisairaalapotilas tarkoitti kyllä muitakin kuin pelkkiä vihapostitapauksia aidan ulkopuolella. Meidät kai erottaa tosi pitkälti se, että jotkut meistä osaavat salata itsestään sellaiset jutut, joita yhteiskunnassa pidetään epänormaaleina ja sairaina. Jos näkee sinipunaisia pikkumiehiä, jotka juttelee kiivaasti korvaan olkapäällä ja ehdottelee tekemään kaikenlaisia typeryyksiä, niin sitä ei pidä mennä sanomaan ääneen. Mutta olet oikeassa, apua ne tarvitsisivat, mutta apu harvoin menee perille, ellei itseltä löydy halua ja tahtoa.
Harmi kyllä kaikki eivät koskaan opi etsimään hyvää ja rakentavaa. Joskus tuntuu, että joillekin se ilkeily on verissä ja siitä ollaan jollain tavalla jopa ylpeitä. Jatketaan me silti tällä hyväntahtoisella ja toisia ilostuttavalla tiellä. Ihan varmasti meidän joukkueessa on enemmän ihmisiä kuin niiden, jos vaan herätään jakamaan sitä hyvää.
KIITOS! Sikäli osui haaste aika oikeaan osoitteeseen, että tuo positiivisuus(pelleily) on minulla aikamoisen lähellä sydäntä oleva juttu.
VastaaPoistaJa eiköhän tämä sangen rönsyilevä tekstin suoltaminen mene nimenomaan sen karjalaisuuden piikkiin. Voidaan sanoa, että olen kyllä oppinut sanomaan nääs mutta sen sijaan EN ole oppinut jättämään kaikkea muuta sanomatta, kuten täkäläisiin tapoihin kuuluisi. ;)
Ehkä joku korkeampi voima ohjasi sormen oikeaan kohtaan. Se ei ole mitään pelleilyä se positiivisuus! Vaan toimii ihan oikeasti.
PoistaIhan totta. En tullut ajatelleeksi, että rönsyilevyys menee juurikin sinne karjalaiseen verenperintöön. Se on sitä paitsi hyvä, että ei ihan kaikkia tapoja itselleen omaksu. Kyllähän toi nääs jo riittääkin. :D
Kiva nosto, löytyi taas uusi seurattava blogi!
VastaaPoistaKiva, että löytyi. Se oli myös yksi tarkoitus koko jutussa, että löytyy uusia blogeja. Pakostikin niitä on muitakin kuin mitä jo seurataan.
Poista